Näkökulmia rantojen käyttöön

HEIKKI SIMOLA
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja

Suomen vesirajan pituudeksi on arvioitu noin 8 kertaa maapallon ympärysmitta. Rantaviivaa siinä mielessä kuin ranta normaalisti ymmärretään on tästä vain pieni osa. Rantaviiva on rajallinen luonnonvara, ja rakentaminen ja rantojen sulkeutuminen ovat todellisia ongelmia.

Rantavyöhyke on ekologisesti tärkeä rajavyöhyke niin maa- kuin vesiekosysteemien kannalta:
- Ihmisen aiheuttamat häiriöt esim. rannoilla pesiville linnuille jne.
- Rantaviivan muuttaminen (pengerrykset, venevalkamat, keinohiekkarannat ym)
- Jokamiehenoikeuteen perustuvan rantojen käytön vaikeutuminen

Rantojen loma-asutuksen muuttaminen ympärivuotiseksi on kestävän kehityksen vastaista, koska se johtaa äärimmäisen hajautettuun yhdyskuntarakenteeseen (kunnallistekniikka, liikenne). Ekologisesti kestämätöntä luonnon ja luonnonvarojen käytön kannalta. Myös sosiaalisesti kestämätöntä? Miksei propagoida ja ohjata maallemuuttoa olemassaolevien maaseutukylien mahdollisuuksien varaan: infrastruktuuri ja yhteisöllisyys! Kestävyyden kolmas dimensio taloudellinen saattaa olla houkutteleva kunnan näkökulmasta, mutta ei välttämättä yleisen edun kannalta.

Kaavoitusvaltaaon siirretty kuntiin; kokonaisuus ei aina ole hallinnassa. Valtiovallan on voitava vaikuttaa mm maakuntakaavoitukseen; myös kansalaisjärjestöillä usein yhteisen edun kannalta arvokasta tietoa ja näkemyksiä. Maankäyttö- ja rakennuslain ympäristövelvoitteet on otettava vakavasti.

Suomen luonnonsuojeluliitto on erityisen huolissaan valtionmaiden käytöstä yleisesti. Kansallisomaisuutta ei saa peruuttamattomasti haaskata lyhytnäköisten taloudellisten hyötyjen saamiseksi. Erityisesti puolustusvoimilta Metsähallituksen hallintaan siirtyneiden maiden (ml. runsaasti saaristoalueita) tuleva käyttö herättää huolta.

HAKEMISTO