5.4.2002
PEKKA NUORTEVA:
Emeritusprofessori Pekka Nuorteva esittää varpuskadon syyksi myrkkyjen ja mikrobien yhteisvaikutusta. Luonnossa esiintyvinä pitoisuuksina myrkyt - esimerkiksi kadmium ja lyijy - eivät pysty tappamaan linnunpoikasia eivätkä sairauksia aiheuttavat mikrobit pysty iskeytymään terveisiin lintuihin. Toisiinsa yhtyneinä myrkyt ja mikrobit sitä vastoin saavuttavat tappotehon.
Viime vuosina voimakkaasti taantunutta varpusta Suomen lajien uhanalaisuus 2000 -raportti pitää selvästi uhanalaisena ja luokittelee sen silmälläpidettäväksi. Syyt varpusen taantumaan ovat moninaiset. "Yhden selvän syntipukin etsiminen ja luuloteltu löytäminen johtaa herkästi saasteiden aliarviointiin", Pekka Nuorteva kirjoittaa huhtikuun Suomen Luonnossa.
"On paradoksaalista, että myös erilaisten aineiden myrkyllisyyden määrittämisessä käytettävien ja kansainvälisesti standardoitujen testien äärimmäisyyksiin viedyt tarkkuusvaatimukset johtavat nekin luontoon joutuneiden saastemyrkkyjen merkityksen aliarviointiin. Standardien vaatimuksiin kuuluu nimittäin, että koe-eläimet ovat tiettyä rotua, hyvin ruokittuja, terveitä ja loisettomia. Vaaditaan myös, ettei koe-eläimiä testin aikana altisteta kylmyydelle, kuumuudelle, sateelle, melulle eikä pedoille."
"Ankarissa luonnonoloissa eläimet ovat kuitenkin usein nälkäisiä, sairaita, loisten rasittamia ja petojen uhkaamia. Lisäksi luonnoneläinten kestokykyä heikentävät melu, helteet, pakkaset, sateet ja tuulet. Täten ne eivät kestä myrkkyjen tuomaa lisärasitusta läheskään yhtä hyvin kuin laboratorioiden suojatuissa oloissa elävät hyvin ruokitut lajitoverinsa", Pekka Nuorteva kirjoittaa.
LISÄTIEDOT:
- Pekka Nuorteva: "Varpuskadon takana on myrkkyjen ja mikrobien
yhteisvaikutus." - Suomen Luonto 4/2002, s. 50