Lapin metsätalouspäivät 24.-25.1.2002
Aluepäällikkö Tuula Leskelä
Suomen luonnnonsuojeluliito, Lapin luonnonsuojelupiiri ry

Metsätietojen julkisuuskysymys Suomen luonnonsuojeluliiton näkökulmasta

Tiivistelmä

Århusin sopimus kirjaa periaatteet

Århusin sopimus on YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus, joka koskee tiedonsaantia, kansalaisten osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa. Suomi allekirjoitti sopimuksen yhdessä 34 muun valtion kanssa Århusissa, Tanskassa, 25. 6.1998. Valtioiden lisäksi sopimuspuoliin kuuluu Euroopan yhteisö. Århusin sopimus tuli voimaan kansainvälisesti 31.10.2001. Suomi ei ole vielä ratifioinut sopimusta. Sopimuksen täytäntöönpanoa valmistellaan ulkoasiainministeriössä. Århusin sopimus ja valmisteilla oleva EU:n direktiivi kansalaisten mahdollisuuksista osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon kirjaavat tiedonsaannin periaatteet.

Århusin sopimus vahvistaa kansalaisjärjestöjen asemaa, sillä sopimuksen mukaan kansalaisjärjestöt tulee ympäristöasioissa määritellä asianosaisiksi.

Århusin sopimuksen sopimuspuolet sitoutuvat varmistamaan, että viranomaisten hallussa oleva ympäristötieto on saatavilla. Viranomaisilla tarkoitetaan eritasoista hallintoa, viranomaistehtäviä hoitavaa luonnollista tai oikeushenkilöä, muuta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka hoitaa julkisia ympäristöön liittyviä velvollisuuksia tai palveluja. Ympäristötieto on oltava saatavilla pyynnöstä, ilman että pyynnön syytä tarvitsee tuoda julki. Tieto on annettava pyydetyssä muodossa ja annettava mahdollisimman pian.

Verrattaessa Århusin sopimusta Suomen lainsäädäntöön havaitaan julkisuuslain pääosin sisältävän sopimuksen kattavat säännökset. Joiltakin osin julkisuuslaki sisältää jopa vähemmän julkisuutta rajoittavia tekijöitä.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta

Viranomaisten toiminnan julkisuutta säännellään julkisuuslailla, jota sovelletaan kaikkiin viranomaisiin. Julkisuuslain keskeisenä tavoitteena on lisätä viranomaisten toiminnan avoimuutta ja valmistelun julkisuutta, tehostaa julkisuusperiaatteen toteutumista julkisten tehtävien hoidossa sekä edistää hyvää tiedonhallintatapaa. Samalla pyritään lisäämään yksilöiden ja yhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia yleisten asioiden hoidossa.

Valtiontalouden tarkastusviraston muistio viranomaisyhteistyöstä

Valtiontalouden tarkastusvirasto on jo vuonna 1999 tehnyt muistion monimuotoisuustietoihin liittyvästä viranomaisyhteistyöstä metsä- ja ympäristökeskusten välillä. Muistion mukaan "selvityksessä havaittiin, että metsäkeskukset eivät luovuta ympäristökeskuksille keräämiään monimuotoisuustietoja, joita ympäristökeskukset tarvitsisivat oman tehtävänsä hoitamisessa. Tietojen luovuttaminen olisi kuitenkin valtiontalouden ja valtion kokonaisedun näkökulmasta perusteltua."

Muistion mukaan tulisi selvittää onko luovuttamiselle lainsäädännöllisiä esteitä. Mikäli niitä löytyy, tulisi kuitenkin selvittää mahdollisuudet poikkeusluvan saamiselle tietosuojalautakunnalta.

Julkisuuslain soveltaminen metsäkeskuksien toimintaan

Oikeusministeriön lausunnossa maa- ja metsätalousministeriölle julkisuuslain soveltamisesta metsäkeskuksiin todetaan, että viranomaisiin rinnastetaan sellainen yhteisö, laitos, säätiö tai yksityinen henkilö, joka julkisia tehtäviä hoitaessaan käyttää julkista valtaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on oikeusministeriön lausunnon johdosta antanut metsäkeskuksille muistion, joka käsittelee metsäkeskusten hallussa olevien asiakirjojen julkisuutta. Ministeriö on tulkinnut metsälakikohteiden ja muiden arvokkaiden luontokohteiden yksityiskohtaiset kartoitustiedot sellaisiksi asiakirjoiksi, jotka kuuluvat julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen kantelu

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on tehnyt syyskuussa 2001 kantelun oikeuskanslerille Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen toiminnasta. Kantelu koskee metsäkeskuksen toimialueeltaan keräämiä, metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja ns. metsälakikohteiden inventointitietoja, joita metsäkeskus ei pyydettäessä luovuttanut ympäristökeskukselle. Ympäristökeskus katsoo, ettei metsäkeskus ole noudattanut julkisuuslakia.

Suomen luonnonsuojeluliitton johtopäätökset tilanteesta

Metsätaloustietojen nykyiseen salailuun liittyy monia ongelmia, joihin lähitulevaisuudessa joudutaan hakemaan ratkaisuja. Myös metsäkeskusten viranomaisrooli kaipaa selvennystä. Metsäkeskuksien viranomaisrooli esimerkiksi metsälakikohdetietojen kartoittamisessa on Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä selvä. Tästä syystä esimerkiksi metsälakikohdetietojen salailu toisilta viranomaisilta tai ympäristöjärjestöiltä on huonosti perusteltavissa.

Nykyisellään metsälakikohteisiin kohdistuu huomattavaa mielenkiintoa muun muassa luonnonsuojelubiologisen tutkimuksen kannalta. Lakikohdetietojen salaaminen johtaa kuitenkin siihen, ettei kohteiden vaikutuksesta metsäluonnon monimuotoisuuden säilymiseen saada riittävästi tietoa.