15.12.2002 Huomisen tiedotustilaisuuden taustoja
Toukokuussa ydinvoimapäätöksen yhteydessä eduskunta edellytti hallitusta muun muassa edistämään energiapuun, biokaasun ja muiden biomassojen käyttöä aiempaa enemmän. Tällä niin sanotulla risupaketilla luvattiin kansanedustajille, ettei uusiutuvien ja erityisesti kotimaisen puun energiankäytön mahdollisuudet heikkene ydinvoimapäätöksen myötä.
Lisäksi hallitus oli jo aiemmin keväällä sitoutunut pitämään sähkönkulutuksen kasvun samalla tasolla kuin ilmastostrategian KIO 1 -vaihtoehdossa, johon lisäydinvoiman rakentaminen ei kuulu. Ilmastostrategian ydinvoimavaihtoehdossa sähkönkulutuksen kasvu johtaa noin 2 TWh suurempaan kulutukseen vuonna 2010. Eduskunta puolestaan edellytti, että hallitus muun muassa nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman toteuttamista.
Luonnonsuojeluliiton mielestä työryhmien työn tulokset eivät riitä hallituksen ja eduskunnan lausuminen toteuttamiseksi.
1. Uusiutuvan energian edistämisohjelma
1.1 Uuden ohjelman lähtökohdat, tavoitteet ja toimenpiteet
Eduskunnan lausumiin nähden uusi ohjelma huomioi aiempaa paremmin erilaisten biopolttoaineiden, kuten metsähakkeen, peltobiomassojen ja biokaasun edistämisen. Kokonaistavoitteet eivät kuitenkaan poikkea merkittävästi nykyisen ohjelman tavoitteista. Lisäksi suurin osa uusistakin tavoitteista jää riippuvaiseksi ohjelmaan kuulumattoman suuren vesivoiman hyödyntämisestä sekä tahoista, jotka eivät varsinaisesti ole edistämisohjelman kohteena, kuten metsäteollisuudesta.
Vuoden 1999 ohjelman toteutumisen esittelyn yhteydessä tuodaan hyvin ilmi ne ongelmakohdat, joissa nykyinen ohjelma on epäonnistunut. Tällaisia ovat esimerkiksi tuulivoimakapasiteetin ennakoitua heikompi lisäys ja bioenergiainvestointien osittainen suuntautuminen pelkkään lämmön tuotantoon sähkön ja lämmön yhteistuotannon sijaan. Myös nykyisten tukimuotojen määräaikaisuus on vaikeuttanut alan yritysten pitempiaikaista suunnittelua. Ehdotus uudeksi ohjelmaksi ei anna riittävästi eväitä näiden ongelmien ratkaisemiseen, tai ratkaisujen tekeminen sysätään selvitysten muodossa epämääräiseen tulevaisuuteen.
Ottaen huomioon nykyisen ohjelman toteuttamisessa esille nostetut ongelmat, eduskunnan lausumien toteuttamisen olisi tullut näkyä selkeämmin metsäteollisuudesta riippumattomien biomassojen kuten metsähakkeen, peltobiomassojen ja biokaasun käytön lisäyksenä teollisuuden ulkopuolella. Erityisesti bioenergialla tuotetun sähkön määrän nostamiseen lämmön tuotannon yhteydessä on selvitysten mukaan ohjelmaa suuremmat mahdollisuudet, jotka olisi tullut ottaa eduskunnan edellyttämien voimakkaampien edistämistoimien kohteeksi. Näiden edistämistavoitteiden olisi tullut näkyä myös bioenergialla tuotetun sähkön tavoiteluvussa. Myös tuulivoimateknologian viimeaikainen kehitys ja tuotannon voimakas lisääntyminen maailmalla olisi antanut perusteet nostaa tuulivoimalle asetettua tavoitetta etenkin vuoden 2010 jälkeen. Ohjelman tavoite 2000 MW vuodelle 2025 on useissa muissa Euroopan maissa asetettu saavutettavaksi jo vuonna 2010 tai jopa aiemmin.
Paitsi tavoitteista työryhmässä luovuttiin myös selkeiden toimenpiteiden asettamisesta pienten yhteistuotantolaitosten biosähkön, tuulivoiman sekä muiden hajautettujen energiantuotantomuotojen edistämiseksi. Investointituen määrää ehdotetaan kyllä lisättäväksi, mutta veropoliittiset keinot, kuten hiilidioksidiveron nostaminen ja asettaminen myös sähköntuotannolle, sekä uudet tukimuodot, kuten ostovelvoitteiden asettaminen verkonhaltijoille, jätettiin edelleen odottamaan uusia selvityksiä ilman selkeää toteutusaikataulua.
1.2 Vesivoima
Uusittuun ohjelmaan sisällytettiin aiemmasta poiketen myös vesivoiman yli 10 MW tehonkorotukset olemassa oleviin laitoksiin. Aiemman ohjelman taustaselvityksen mukaan suuri osa tällaisista tehonkorotuksista kohdistuisi Kemijoen laitoksiin, mikäli Vuotoksen allas rakennettaisiin. Vuotoksen kaltaisiin, laajoja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia aiheuttaviin hankkeisiin liittyvää vesivoiman lisäystä ei voi missään tapauksessa pitää hyväksyttävänä. Kaiken kokoisen vesivoiman edistämisessä tulee ottaa huomioon hankkeiden ympäristövaikutukset mukaan lukien luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen velvoite. Vesivoiman tuesta entistä suurempi osa tulisikin ohjata näiden vaikutusten poistamiseen ja minimoimiseen.
1.3 Turve
On oikein ja perusteltua, ettei turve kuulu ohjelman edistämistoimien piiriin. Turve ei ole uusiutuva energialähde ja sen polton aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat energiayksikköä kohden suuremmat kuin kivihiilellä. Turpeen korvaaminen puulla onkin yksi kustannustehokkaimmista keinoista vähentää Suomen hiilidioksidipäästöjä ja lisätä uusiutuvan energian käyttöä. Turpeesta luopumista puoltavat myös monenlaiset turpeen kaivuun ja kuljetuksen aiheuttamat negatiiviset ympäristövaikutukset (haitat luonnon monimuotoisuudelle, vesistöhaitat, pölyhaitat). Ohjelmaan on kuitenkin kirjattu, että turpeen käyttö pysyy jatkossa prosentuaalisesti nykyisellä tasolla (n. 6 %). Tämä tarkoittaisi turpeen käytön absoluuttista kasvua niin kauan kuin energiankulutuksen kasvu jatkuu. Tekstissä vedotaan siihen, että puun energiakäytön lisääminen edellyttää myös turpeen käytön lisäämistä ainakin osassa laitoksista. Uusien laitosten teknologia ei tätä kuitenkaan edellytä, joten jatkossa puun käytön lisääminen ei ole riippuvaista turpeen käytöstä. Raportin linjaukseen turpeen nykyisen osuuden säilyttämisestä ei voi yhtyä, vaan turpeen energiakäyttöä tulee päinvastoin asteittain systemaattisesti vähentää ja luopua sen käytöstä kokonaan vuoteen 2025 mennessä.
1.4 Jätteen energiakäyttö
"Kierrätys"- eli jätepolttoaineiden sisällyttämisen ohjelmaan olisi tullut tapahtua jätelain hierarkian mukaisesti, siten että polttoon ohjataan vain eloperäistä ja siksi uusiutuvaksi laskettavaa biohajoavaa jätettä,
a) jonka syntyä ei ole pystytty ehkäisytoimista huolimatta välttämään,
b) jota ei yrityksistä huolimatta ole pystytty hyödyntämään materiaalina ja
c) joka palaa kaikissa jätettä polttavissa kattiloissa aiheuttamatta haitallisia päästöjä.
Tämä hierarkia huomioon ottaen uusiutuvaksi laskettavan jätteen hyväksyttävä energiankäyttötapa olisi biokaasutus eikä polttoon tulisi nykyisellä tietämyksellä ja teknologialla ohjata ohjelman kohteena olevaa yhdyskuntajätettä lainkaan. Ohjelmassa kuitenkin esitetään lisättävän nimenomaan yhdyskuntajätteiden polttoa "kierrätys"polttoaineena. Näin siitä huolimatta, että toistaiseksi jätteiden synnyn ehkäisemiseksi ei ole toimittu juuri lainkaan ja polttoon ohjattaisiin myös materiana hyödynnettäväksi kelpaavaa jätettä (mm. pahvia, paperia ja biojätettä). "Kierrätys"polttoaineina poltettavasta jätteestä kaikki ei myöskään ole uusiutuvaa (mm. muovit). Lisäksi kotitalouksista peräisin olevaa jätettä ei eräiden asiantuntijaselvitysten mukaan tulisi polttaa lainkaan sen sisältämien raskasmetallien ja kloorin vuoksi.
Edelleen on ristiriitaista, että ohjelmassa varataan jätteen energiakäytön edistämiseen kuudesosa (6 milj. euroa 36 milj. eurosta) ohjelman investointituesta, vaikka toisaalla ohjelmassa todetaan, ettei kierrätyspolttoaineiden määrän lisääminen ole itsessään tarkoituksenmukaista, koska ensisijaisesti pyritään vähentämään jätteen syntyä ja edistämään hyötykäyttöä materiana. Lisäksi on otettava huomioon, että Tekes on jo kolmen viime vuoden aikana tukenut nimenomaan jäte-energian tutkimusta ja tuotekehitystä 6 miljoonalla eurolla, kun esimerkiksi tuuli ja aurinkoenergian tutkimusta on yhteensä tuettu vain 3,4 miljoonalla. Mikäli halutaan vähentää ilmastopäästöjä ja edistää uusiutuvaa energiaa, tulee rahat jatkossa sijoittaa aitoihin uusiutuviin energialähteisiin sekä jätteiden osalta niiden synnyn ehkäisyyn.
2. Energiansäästöohjelma
Päivitetyn energiansäästöohjelman toimenpiteet edistävät energiansäästöä monilla tärkeillä alueilla. Esimerkiksi energiatukimäärärahojen lisääminen ja energiansäästösopimusten- ja katselmusten kehittäminen ovat toimenpiteitä, joiden toteuttaminen on aloitettava välittömästi.
Ohjelman toimenpiteet eivät kuitenkaan ole riittäviä, eivätkä ne muodosta sellaista kokonaisuutta, jolla valtioneuvoston ja eduskunnan lausumat voitaisiin toteuttaa. Jotkut ilmastostrategian toimenpiteet jätetään ohjelmassa edelleen vaille selkeää toteuttamissuunnitelmaa. Erityisesti sähkölämmitteisten rakennusten energiankulutuksen kasvun taittamiseen liittyvien ilmastostrategian toimenpiteiden toteuttaminen jopa kyseenalaistetaan päivitetyssä ohjelmassa. Edellytysten selvittämisen sijaan ohjelman olisi tullut asettaa selkeät tavoitteet ilmastostrategian mukaiselle sähkölämmitystalojen rakennusmääräysten kiristämiselle. Samaten liikenteen ohjauskeinojen kehittämisestä todetaan vain, että selvitystyötä jatketaan, vaikka verotusta esitetään kehitettäväksi jo ilmastostrategiassa.
Myös suurin osa eduskunnan lausumissaan edellyttämistä toimista jää päivitetyssä ohjelmassa selvittämisen asteelle. Esimerkiksi ehdotuksen laatiminen energiaverotuksen kehittämisestä jää ohjelmassa liian avoimeksi.
Lisäksi rakennusmääräyksiin ja yhdyskuntarakenteen kehitykseen liittyvät toimenpiteet ovat puutteellisia. Ohjelman olisi pitänyt pystyä esittämään aikataulu vaiheittaiselle siirtymiselle matalaenergiataloihin uudisrakentamisessa ja esittää rakentamismääräysten kiristämistä kaikenkokoisissa korjausrakentamishankkeissa. Myös ensimmäistä kertaa ohjelmaan mukaan otetun sähkön ja lämmön yhteistuotannon tukeminen esimerkiksi veropoliittisin keinoin ei uusissa toimenpiteissä tule juuri lainkaan esille.
Jotta ohjelmalla voitaisiin saavuttaa sille asetetut tavoitteet, tulee nyt esitettyjen toimenpiteiden täysimääräisen toteuttamisen lisäksi kehittää erityisesti liikenteen energiankulutuksen, rakennusten lämmityksen, teollisuuden sähkönkulutuksen ja yhdyskuntarakenteen tehokasta lainsäädännöllistä ja taloudellista ohjausta ohjelmassa esitettyä voimakkaammin. Tätä ohjausta koskevat toimenpiteet jäävät päivitetyssä ohjelmassa lisäselvitysten tasolle ja ovat nyt ilmoitettujen vaikutusarvioiden ulkopuolella. Työryhmän energiansäästön yleislakia koskevan valmistelun tavoitteena tuleekin olla ohjauskeinojen kehittäminen tavoitteiden mukaisten säästövaikutusten aikaansaamiseksi edellä mainituille sektoreille. Jo pelkästään valtioneuvoston lausuman toteuttaminen ilmastostrategian laskelmilla merkitsisi, että energiansäästöohjelman kokonaisvaikutusten tulisi olla vuoden 2000 energiansäästöohjelman voimakkaampien toimien tasolla eli noin 4,4 TWh.
Päivitetyn ohjelman vaikutusarviot jäävät 3,66 TWh. Toimenpiteiden puutteellisuuden takia näidenkin vaikutusten toteutuminen jää epävarmaksi ja asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on todennäköisesti mahdotonta. Ohjelmassa jopa todetaan, että kahden tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisen sektorin eli sähkölämmityksen ja teollisuuden sähkönkulutuksen osalta ohjelmassa arvioidut vaikutukset ovat liian optimistisia. Ohjelmassa ei kuitenkaan esitetä tapaa, jolla tavoitteiden saavuttaminen turvataan, mikäli näille sektoreille esitettyjen toimenpiteiden avulla ei saada aikaan ennakoituja vaikutuksia.
Esitettyjä vaikutusarvioita ei myöskään voida pitää perusteltuina, koska niihin liittyviä taustalaskelmia ei missään vaiheessa ole esitetty työryhmälle. Lisäksi vaikutusarviot ovat merkittävästi muuttuneet ryhmän työn aikana ilman, että toimenpidelistauksessa olisi tapahtunut muutoksia. On selvää, että ryhmälle asetettu liian kireä aikataulu on estänyt riittävien taustalaskelmien tekemisen. Jotta energiansäästön yleislakia ja yhtiöiden palveluvelvoitetta koskevat säädösehdotukset pohjautuvat perustelluille arvioille eri toimenpiteiden ja ohjauskeinojen energiansäästövaikutuksista, on riittävät taustaselvitykset tehtävä vielä työryhmän jatkotyöskentelyn aikana. Vain siten voidaan luoda eduskunnan ja valtioneuvoston lausumien mukainen energiansäästöohjelma, jolla itse ohjelman ja ilmastostrategian asettamiin tavoitteisiin päästään.