29.1.2002
Nykyinen EU:n maataloustukijärjestelmä ei ole jäsenvaltioille tasapuolinen, minkä lisäksi se aiheuttaa pahoja ylituotanto- ja ympäristöongelmia. Järjestelmä suosii suuria, tehokkaita tiloja. Ympäristöjärjestöjen mukaan maataloustukia tulisi maksaa ns. monivaikutteisen maatalouden periaatteiden mukaisesti maaseudun ympäristöä ja perheviljelmiä suosien. Näin todettiin tänään BirdLife Suomen, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n järjestämässä maatalouspolitiikan tulevaisuutta käsitelleessä seminaarissa Säätytalolla Helsingissä.
Maataloustuotanto Suomessa edellyttää tukea, jonka merkitys viljelijöiden tulonmuodostuksessa on luonnonoloista ja alhaisista satotasoista johtuen suurempi kuin monissa muissa EU-maissa. Vuonna 2001 Suomen viljelijöitä tuettiin 1,7 mrd eurolla, josta EU:n osuus oli noin 0,675 mrd euroa. EU:n budjetista tuettiin jäsenmaiden maataloutta yli 44 mrd eurolla.
Ympäristöjärjestöjen mielestä EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP=Common Agricultural Policy) tulee uudistaa. Nykyinen maatalouspolitiikka aiheuttaa mm. tarpeetonta ylituotantoa ja ympäristöongelmia. Kosteikkojen ja luonnonlaitumien määrä on vähentynyt dramaattisesti lähes kaikkialla Euroopassa ja monet näiden elinympäristöjen lajeista ovat taantuneet. Suomen uhanalaisista lajeista lähes kolmannes on erilaisten kulttuuriympäristöjen kuten ketojen ja niittyjen lajistoa.
CAP ei ole vastannut kuluttajien odotuksia. Elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus ovat heikentyneet ja eläinten kuljetusmatkat pidentyneet, vaikka kuluttajat toivovat lähellä tuotettua ruokaa. Halvasta ruoasta maksetaan tällä hetkellä kovaa hintaa.
Maataloustuen turvattava myös ympäristön ja ruoan laatu
Suomalainen maatalous vaatii räätälöidyn tukimallin kannattaakseen ja tuottaakseen elintarvikkeiden ohella myös ympäristöhyötyjä.
Nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen. Valtaosa CAP-tuesta ohjautuu Euroopan tehokkaan maa-talouden alueille ja viljelijöille, jotka sitä vähiten tarvitsevat: 20 % tuottajista saa 80 % tuesta. Monivaikutteisen maatalouden edistäminen on kannatettavaa, mutta sen toteuttamiseksi on vaikea löytää tehokasta politiikkaa. Suomen maataloudelle olisi edullisempaa, jos maatalouspolitiikkaa hahmoteltaisiin huomattavasti nykyistä enemmän kansallisista lähtökohdista ja tarpeista, professori Jukka Kola Helsingin yliopistosta sanoo.
CAP-tuet jakautuvat epäoikeudenmukaisesti: tukia maksetaan tilan pinta-alan ja tuotantomäärän mukaan ja suurimmat ja tuottavimmat tilat saavat niitä eniten. Tämä on johtanut ylituotanto- ja ympäristöongelmiin, kun peltohehtaarilta pyritään nyhtämään viimeinenkin mahdollinen viljakilo. Tuet tulisi irrottaa tuotantomääristä, jotta järjestelmä ei edistäisi ylituotantoa. Maiseman- ja ympäristönsuojelutoimista tulisi maksaa nykyistä enemmän, ja koko tukijärjestelmä tulisi porrastaa suosimaan pientiloja nykyistä selvemmin, ympäristötaloustieteen asiantuntija Matt Rayment BirdLife Internationalista toteaa. Nämä toimenpiteet suosisivat Suomen maataloutta, jossa tilat ovat pieniä ja edellytykset laajentaa maatalouden ympäristötukiohjelmaa erinomaiset.
Agenda 2000:n pohjalta markkinatuet vähenevät tuntuvasti vuoteen 2006 mennessä ja tukien painopiste siirtyy enemmän suoriin tukiin. BirdLife Internationalin CAP:iin ehdottamien muutosten arviointi on monelta osin ongelmallista. Niiden toteuttaminen tasapuolisesti on vaikeaa, eivätkä ne ota selkeää kantaa hinnanalennusten korvaamiseen ja taloudellisiin kokonaisvaikutuksiin, kommentoi Keijo Hyvönen Euroopan komissiosta.
Erityisesti tuotannon hintatukien loppuminen eli hintojen määräytyminen vapailla markkinoilla sekä jossain määrin myös hehtaarikohtaisten tukien tasaaminen riippumattomiksi viljelykasvista vähentäisivät selkeästi maidon- ja naudanlihan tuotantoa sekä maataloustuloa. Voimakkaimmin tämä näkyisi Pohjois-Suomessa. Karjataloutta ja osittain kasvinviljelyä pitäisi kompensoida erikoistoimin, mm. korottamalla tuntuvasti eläinpalkkioita ja kansallisia kasvinviljelytukia", tutkijat Jyrki Aakkula ja Heikki Lehtonen MTT Taloustutkimuksesta sanovat. Laidunnuksen väheneminen on jo nyt syynä monen maatalousympäristön kasvi- ja eläinlajin vähenemiseen ja uhanalaisuuteen.
LISÄTIEDOT:
- BirdLife Suomi: maa- ja metsätalousasiantuntija Marcus Walsh, marcus.walsh@iki.fi, puh. 0400-513410 ja järjestöjen maatalouden ympäristöryhmän sihteeri Marjo Heikkilä, marjo.heikkila@birdlife.fi, puh. (09) 4135 3323
- Suomen luonnonsuojeluliitto: järjestöjen maatalouden ympäristöryhmän edustaja Jaana Nikkilä, jaana.nikkila@maaseutukeskus.fi, puh. 040-595 1421
- WWF: projektipäällikkö Mikko Pitkänen, mikko.pitkanen@wwf.fi, puh. 040-707 6668
TIIVISTELMÄT puheista: BirdLife Suomi, puh. (09) 4135 3300