28.2.2001
Kauppa- ja teollisuusministeriölle
Lausuntopyyntö 4/330/2000, 27.11.2000
Lausuntonaan Suomen luonnonsuojeluliitto esittää seuraavaa:
YLEISTÄ
Periaatepäätöksen hakijan Teollisuuden Voima Oy:n (TVO) mukaan hanke on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen ottaen huomioon Suomen ilmasto- ja ympäristötavoitteet, sähkön tuotantovarmuus, tuontiriippuvuus sekä ydinsähkön kilpailukykyinen ja vakaa hinta. Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) katsoo jäljempänä esitetyin perustein, että hakija ei pysty osoittamaan lain vaatimaa yhteiskunnan kokonaisetua vaan sivuuttaa ydinvoiman vaihtoehdot ja ydinvoiman koko tuotantoketjuun liittyvät haitat. Ydinvoimaan liittyvien ympäristö- ja turvallisuusongelmien sivuuttaminen antaa huonon kuvan hakijan turvallisuuskulttuurista ja ympäristöosaamisesta. Hakemuksessa annetaan runsaasti harhaanjohtavaa tietoa, eikä se siten voi yksinään toimia pohjana tarkasteltaessa ydinvoiman kokonaisedullisuutta yhteiskunnan kannalta.
HAKEMUKSESTA PUUTTUVAT ARVIOINNIN KANNALTA OLEELLISET ASIAKIRJAT
Lausuntopyynnön mukana on lausunnonantajalle toimitettu seuraavat asiakirjat: Uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista koskeva periaatehakemus (Teollisuuden Voima Oy, 15.11.2000 asiakirjakooste) ja Loviisan ja Olkiluodon voimalaitosten mahdollista laajentamista koskevat ympäristövaikutusten arviointiraportit sekä Valtioneuvoston periaatepäätös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta.
SLL toteaa, että valtioneuvoston periaatepäätöksessä on kyse laaja-alaisesta taloudellista, teknistä ja yhteiskunnallista kehitystä viitoittavasta ratkaisusta sekä Suomen kansainvälistä yhteistyötä globaalisessa ilmastostrategiassa koskevasta periaateratkaisusta. Tätä laajaa kokonaisuutta ei voida arvioida vain hakijayrityksen omia intressejä ajavien asiakirjojen pohjalta. Niinpä se mitä lausuntojen kautta tuodaan esille periaatepäätöstä varten on SLL:n mielestä otettava huomioon primaariaineistona eikä vain kommentteina hakijan asiakirjoissa esitettyihin asioihin. Lausunnossaan SLL on käyttänyt lähdeaineistona myös muun muassa seuraavia asiakirjoja, joita on valmisteltu Kioto-ministerityöryhmälle tai aiottu esitykseksi eduskunnalle kansallisesta ilmastostrategiasta: Luonnos 8.1.2001; Kasvihuonekaasujen vähentämistarpeet ja -mahdollisuudet Suomessa ja Luonnos 7.2.2001; Kansallinen ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle.
KTM:n ydinvoimaa puoltavassa esityksessä ratkaiseva ero ydinvoimaan perustuvan ja maakaasuun perustuvan ilmastostrategian välillä syntyy laskennallisista kustannuseroista näiden vaihtoehtojen välillä, jotka on esitetty konsulttiyritys Electrowatt-Ekono Oy:n tekemässä selvityksessä Sähkön hankinnan rakenteen muutoksen vaikutus sähkön hintaan sekä julkisen vallan toimenpiteiden vaikutus kariutuneiden kustannusten määrään ja lisäksi on VATT:ilta ja VTT:ltä tilattu kansantaloudellisten vaikutusten arviointiraportti. Kumpaakaan näistä ei hakija ole jättänyt arvioitavaksi lausuntopyynnön yhteydessä.
SLL:n mielestä on mahdotonta, että valtioneuvosto voisi tehdä periaatepäätöksensä asianmukaisella tavalla yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti ilman, että lausunnon antajat ovat voineet esittää arviointinsa myös näiden asiakirjojen sisällöstä ja tutustua laskelmien perusteisiin. Sen perusteella mitä luonnoksissa on esitetty voidaan jo nyt nähdä, että laskelmat ja niistä tehdyt johtopäätökset ovat kiistanalaisia ja yksipuolisesti intressisidonnaisia, ja ne saattavat olla myös yhteiskunnan kokonaisedun kannalta virheellisiä.
Vaikuttaa siltä, että hakemusasiakirjoja ja luonnoksia valmisteltaessa on systemaattisesti haluttu välttää mainituista intresseistä riippumatonta asiantuntijatietoa ja yleensä ydinvoimalle kriittisiä tietoja. Tällaisia tietoja ovat muun muassa useimpien EU-maiden kielteinen suhtautuminen ydinvoiman lisärakentamiseen sekä myönteisesti ydinvoimaan maailmassa suhtautuvien maiden ydinvoimatekniikan liittyminen samanaikaiseen ydinaseen ylläpitoon tai kehittämiseen, tiedot asiantuntijoiden tekemistä turvallisuustutkimuksista ja niihin perustuvista kongressin päätöksistä maailman kehittyneimmässä ydinvoimamaassa USA:ssa sekä VTT:n tekemistä turvallisuusselvityksistä Suomessa, riippumattomien energia-alan tutkijoiden voimataloudelliset ja ympäristö- ja ilmasto-ongelman ratkaisuvaihtoehtoja ja niiden kustannustehokkuutta koskevat tutkimukset sekä ydinvoimavastaisen kansalaismielipiteen olemassaolo.
Merkillistä on myös se, ettei ollenkaan viitata eduskunnan jo kertaalleen tekemään kielteiseen päätökseen vuonna 1993, vaan lähdetään ikään kuin mitään sellaista ei olisi tapahtunutkaan. Yhteiskunnallisen kokonaisedun arvioinnin kannalta olisi välttämätöntä osoittaa, että aikaisemmin kielteiseen päätökseen johtanut tilanne on näinä vuosina muuttunut siten, että aikaisempaa päätöstä on syytä harkita uudestaan.
ILMASTOTAVOITTEET
Hakijan näkemys, jonka mukaan lisäydinvoiman rakentaminen on vaikutuksiltaan ja kustannuksiltaan tehokkain tapa sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen, perustuu vaihtoehtojen järjestelmälliselle sivuuttamiselle. Hallituksen ilmastostrategiassa on myös toinen vaihtoehto KIO1, jossa päästöt vähenevät ydinvoimaskenaariota KIO2 enemmän, mutta kustannukset eivät ole olennaisesti suurempia kuin ydinvoimavaihtoehdossa. Itse asiassa KIO2 skenaario osoittaa, että ydinvoimalla ei tavoitetta voida kunnolla edes saavuttaa (Kansallinen ilmastostrategia luonnos hallituksen iltakouluun 7.2.2001). Vuonna 1999 ilmestyneen seitsemän ympäristöjärjestön viidellä yliopiston tutkijalla teettämän skenaariotarkastelun mukaan Suomi pystyy toteuttamaan Kioton tavoitteet ilman ydin- ja maakaasuvoiman rakentamista, vaikka kansantalous kasvaa 2,5 %:lla vuodessa. Kansantaloutta kasvattaa tässä ratkaisussa osaltaan myös uusiutuvan energian ja energiansäästöteknologian voimakkaasti kasvava vienti. (Kestävä energiapolitiikka; vertailevia skenaarioita kauppa- ja teollisuusministeriön Energiatalous 2025 skenaariotarkasteluihin; Suomen luonnonsuojeluliiton energianeuvosto ym., 1999). Ruotsin ilmastostrategiassa esitetään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä 2 %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä ja 50 %:lla vuoteen 2050 mennessä huolimatta ydinvoiman alasajosta (SOU 2000:23).
Hakijan näkemyksestä poiketen energiatehostamisen mahdollisuuksista on Suomessa vieläkin valtaosa käyttämättä. Tutkimusten ja kokemusten mukaan investoinnit sähkön säästöön tuottavat selvästi Suomen halvinta sähköä, energiansäästöprojektit ovat kahdesta kymmeneen kertaan kannattavampia kuin energiantuotannon lisärakentaminen. (Motiva 1999, Energiakatselmustoimikunnan tilannekatsaus 1998; ETLA 1999, Suomen energiaklusterin kilpailuetu; VTT 1999, Intergrated cost-effectiveness of greenhouse gas emission abatement, the case of Finland; Keskuslaboratorio Oy 1998, Kestävä paperi tutkimusohjelman loppuraportti; KTM 1997 Energiansäästöpolitiikan tuloksellisuuden arviointi; KTM 1995, Energiasäästötoimikunnan mietintö).
Uusiutuvat energianlähteet sivuutetaan hakemuksessa väitteellä, ettei yksikään niistä ole vaihtoehto suunnitellun ydinvoimalaitosyksikön tuotantoa vastaavan perusvoiman tuotantoon. Sen sijaan uusiutuvien energianlähteiden yhteenlaskettuja mahdollisuuksia ei arvioida. Tällaisella tarkoitushakuisella tavalla hakija päätyy siihen, että ydinvoiman ainoat vaihtoehdot ovat kivihiili- ja maakaasulauhdevoima.
Suomen uusiutuvan energian edistämisohjelman mukaan uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun sähkön kapasiteetti nousee yli 2000 MW:lla vuoteen 2010 mennessä ja ko. kapasiteettia voidaan nostaa vielä erittäin paljon. EU:n uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetun sähkön direktiiviehdotuksessa Suomi velvoitetaan nostamaan uusiutuvan sähkön osuutta 10 prosenttiyksikköä.
Puuhakkeen käyttö voidaan VTT:n mukaan lähes kaksinkertaistaa ja tekniset mahdollisuudet ovat vielä suuremmat. Vaikka puuenergia on jo nykyään hyvin kilpailukykyistä, sen kustannusten odotetaan pienenevän useita kymmeniä prosentteja korjuumenetelmien tehostuessa.
Tuulivoima on hyvä tuotantovaihtoehto, koska Suomen monipuolinen sähköntuotantojärjestelmä sisältää runsaasti säätövoimaa. Tämän avulla avulla 5-20 % sähkön tuotannosta voitaisiin tehdä tuulella ilman muutoksia varastointi- ja säätökapasiteetissa, siis tuottaen osakkaille ympäri vuoden ja vuorokauden käytettävissä olevaa sähkötehoa. Yhteispohjoismaisten sähkömarkkinoiden takia tuulivoiman säätövoimana voidaan lisäksi käyttää norjalaista ja ruotsalaista vesivoimaa, joten sähkömarkkinoiden tarkasteleminen pelkästään Suomen mittakaavassa on epärelevanttia. Osakkeenomistajille on luonnollisesti tärkeää, että tuotanto vastaa kulutusta, joka vaihtelee voimakkaasti. Ruotsin ilmastostrategiassa (SOU 2000:23) esitetään tuulivoiman lisärakentamista 3 - 5 TWh:lla vuoteen 2010 mennessä, mikä on 3 -7 -kertaa enemmän kuin Suomen hallituksen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman tuulivoimatavoite.
Suuren pääomantarpeen vuoksi uuden ydinvoimalan rakentaminen sitoisi Suomen energia- ja elinkeinopolitiikkaa seuraavat kymmenen vuotta, ennen kuin se on tuottanut vielä yhtään energiaa. Ohjaamalla elinkeinorakennetta sähköintensiiviseen suuntaan ydinvoimala tekee siten itsestään tarpeellisen. Hakemuksessa esitetyissä sähkönkulutuksen kasvuennusteissa on muun muassa arvioitu sähkölämmityksen markkinaosuuden säilyvän pientalotuotannossa 60 - 65 prosentissa. Mikäli sähkön ja lämmön yhteistuotannon osuus jatkossakin lisääntyy sähkölämmityksen markkinaosuus lähtee vääjäämättä laskuun. Syrjäyttämällä sähkön- ja lämmön yhteistuotantoa viides ydinvoimala saattaa kuitenkin olemassaolollaan toteuttaa ennustuksen sähkölämmityksen osuuden säilymisestä nykyisellä tasollaan.
Ydinvoiman lisärakentamisella olisi myös haitallinen vaikutus säästävän ja energiatehokkaan politiikan toteuttamiseen ja uusiutuvien energiamuotojen ja hajautetun energiahuollon kehittämiseen. KTM arvioi sähköenergian kokonaiskulutuksen kasvavan lähivuosikymmeninä noin 1,1% vuosivauhtia. Näin hitaalla kasvuvauhdilla ydinvoimayksikön saamiseen täyteen perusvoimakuormaan menee yli 15 vuotta ilman muiden voimalaitosyksiköiden käynnin rajoituksia. Käytännössä asia kuitenkin merkitsee sitä, että kaikki laitokset joiden muuttuvat kustannukset ovat suurempia kuin ydinvoiman polttoainekustannukset joutuvat seisomaan. Pääomia uppoaa ja muut voiman tuottajat, erityisesti pienet laitokset, joutuvat maksumiehiksi ja energiasäästöstä luovutaan ylitarjonnan vuoksi. Ydinvoiman lisärakentaminen on siten energian säästövaihtoehdot ja pienimuotoisten energiateknologioitten kehittämisen romuttava ratkaisu päinvastoin kuin mitä hakijat ja KTM esittävät. Siten ydinvoimalan lisärakentaminen on pitkällä tähtäyksellä Suomen ilmastotavoitteiden vastainen.
TYÖLLISYYSVAIKUTUKSET
Yhteiskunnan kannalta työllistäminen on erittäin tärkeää. Hakemuksen mukaan tämän hankkeen työllistämisvaikutukset ovat suuret, mutta täytyy huomata, että uusiutuvien energiamuotojen työllistämisvaikutus on ydinvoimaan verrattuna 2-5 -kertainen, jopa suurempikin. Viidennen ydinvoimalan rakentamisen ja käytön työllistämisvaikutuksia olisikin verrattava vaihtoehtoisiin skenaarioihin. Uusiutuvien energialähteiden käytön työllistävyys kohdentuu lisäksi koko Suomeen, erityisesti maaseudulle ja monenlaisen koulutustason työvoimaan, kun taas ydinvoiman työllistyvyys kohdistuu pienelle alueelle ja pitkälle erikoistuneeseen työvoimaan.
Uusiutuviin energianlähteisiin pohjautuvissa vaihtoehdoissa tärkein tuotantopanos on ihmistyö, ydinvoimavaihtoehdossa tärkein tuotantopanos on pääoma. Ensin mainitun vaihtoehdon työllistävä vaikutus on huomattavasti suurempi, sillä palkkatulot ja puunmyyntitulot jäävät kansantalouden hyödyksi, kun taas pääoman korkotulot menevät suurelta osin ulkomaille.
Hankkeen toteuttaminen tarkoittaisi, että menetettäisiin kotimaisen energiantuotannon korkeampi työllistävyysvaikutus. Sähkömarkkinoiden täyttyessä ja todennäköisen ylituotantotilanteen syntyessä kotimaisten energiamuotojen kehittäminen ja käyttöönotto vaikeutuisi pitkälle tulevaisuuteen. Samalla menetettäisiin uusiutuvien energiamuotojen hyötyvaikutukset monilla yhteiskunnan sektoreilla kuten kauppasektorilla. Hankkeen suunnitelmankin olemassaolo on jo vaikeuttanut Suomen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman toteuttamista, koska tämä hanke voisi tukkia sähkömarkkinat muilta vaihtoehdoilta ja siten voimalaitosinvestoijat odottavat tämän hakemuksen käsittelyä ennen omia investointipäätöksiään.
Uusiutuva energia on luonteeltaan pienimuotoista ja hajautettua. Hajautetun energiatuotannon sarjavalmistusetu on paljon merkittävämpi kuin suurten voimalaitosten skaalaetu. Taloudellisesti hajautettu energiantuotanto on siis paljon halvempaa kuin keskitetty, kunhan suurten sarjojen valmistus saadaan toteutettua. Energiantuotantoteollisuus tullee läpikäymään samanlaisen kehityksen kuin tietokoneteollisuus, jossa siirryttiin suurista keskustietokonejärjestelmistä hajautettuun tietojenkäsittelyyn. Se tarkoittaa energiamarkkinoiden uusjakoa ja paikallistalouksien vahvistumista. Esillä oleva hanke vaikeuttaisi merkittävästi Suomen energiateollisuuden mahdollisuuksia osallistua tähän globaaliin energiasektorin rakennemuutokseen ja sitä kautta avautuviin vientimarkkinoihin. Ko. alalla vientimarkkinat varsinkin kehitysmaihin olisivat varsin merkittävät; yhtenäisten sähkönsiirtoverkkojen puuttuessa ja tuontipolttoaineen ollessa suhteessa erittäin kallista olisi monessa kehitysmaassa kotimaiseen biomassaan perustuva hajautettu energiahuolto hyvin kannattavaa. Siten riittävä valtiollinen panostus tähän sektoriin ja riittävä määrä kotimaisia referenssejä voisivat poikia merkittävät vientimarkkinat.
Jos tuulivoimalan lisärakentamisesta tehtäisiin suuren mittakaavan kehityshanke sisältäen myös kotimaisen, suuren tuulivoimalan kehittämisen, olisi merkittävienkin vientimarkkinoiden saavuttaminen mahdollista tällä alalla. Tuulivoiman installoitu kapasiteetti lisääntyi maailmassa viime vuonna noin 4000 MW; vastaavat investoinnit olivat 24 miljardia markkaa. Tätä merkittävää markkina-aluetta Suomi hyödyntää toistaiseksi lähinnä vain yhtenä vaihteistotoimittajana. Jos tuulivoimateollisuuteen olisi panostettu 80-luvulla, voisi edistyksellisestä lujitemuoviteollisuudestaan ja aerodynamiikan hyvästä osaamisestaan tunnettu Suomi olla nyt merkittävä tuulivoimaloiden kokonaistoimittaja. Riittävällä panostuksella tähän olisi edelleen mahdollisuuksia.
Hakemuksessa esitetty arvio rakentamisaikaisista kotimaisista työllistämisvaikutuksista saattaa jäädä huomattavasti esitettyä alhaisemmaksi, koska EU:n kilpailulainsäädännön mukaan ydinvoimalaitoksen rakentamishanke on kilpailutettava EU:n alueella. Ympäristöjärjestöjen esittämässä hajautettuun energiantuotantoon perustuvassa mallissa vastaavaa vaaraa ei ole. Hakija ei pidä hajautettua energiantuotantoa toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona muun muassa, koska se edellyttäisi useita erillisiä voimaloita eri puolille Suomea ja siitä aiheutuvaa byrokratiaa ja yhtiön organisatorisia muutoksia. Yhteiskunnan kannalta hajasijoitus, joka vielä painottuu kehitysalueille, olisi kuitenkin kannattavampaa muun muassa työllisyyssyistä.
TUOTANTO- JA HUOLTOVARMUUS
Hakija perustelee ydinvoiman lisärakentamista sähkön tuotantovarmuudella, vaikka se muuttaisi energian tuotantorakennetta entistä keskittyneemmäksi ja lisäisi tuontiriippuvuutta. Keskitetty voimantuotanto sisältää merkittävän huoltovarmuusriskin, sillä asiakkaat ovat riippuvaisia harvoista, usein kaukana sijaitsevista suurista voimalaitosyksiköistä sekä sähköverkosta. Äärimmäiset sääilmiöt ovat Suomessakin osoittaneet sekä verkon että tuotantoyksiköiden haavoittuvuuden. Hankkeen mukainen voimalaitosyksikkö vastaisi noin kymmenesosasta Suomen sähkön tuotannosta ja yhdessä sijoituspaikkansa 2 muun reaktorin kanssa jopa viidesosasta Suomen sähkön tuotannosta.
Uuden ydinvoimalaitoksen kooksi on esitetty jopa 1600 MW. Näin suuren yksikön sijoittaminen Suomen sähköverkkoon vaatii myös monia verkon ja sen säätö- ja häiriövarmuuden vahvistamistoimenpiteitä, jotka on jätetty TVO:n hakemuksessa huomioon ottamatta ja oletettu yhteiskunnan hoitavan ne ilman lisäkustannuksia ydinvoimahankkeelle. Markkinataloudessa näin ei ole oikein menetellä eikä TVO:n tule sallia vyöryttää näitä eikä muita ulkoisia kustannuksia muiden kannettaviksi.
Tuotantovarmuutta heikentää myös käytettävän polttoaineen tunnettujen resurssien rajallisuus. Nykyisellä globaalilla käyttötasolla polttoainetta nykyisillä hyödyntämiskustannuksilla riittää 40 - 55 vuodeksi (Energianhuoltostrategia Euroopalle, Vihreä kirja, marraskuu 2000 ) eli sitä ei riitä hakijan esittämälle ydinvoimalan käyttöajalle, ellei uusia varantoja löydetä tai ydinvoiman globaali käyttö vähene. Hakija esittää hakemuksessaan turvallisuudeltaan kyseenalaisia ratkaisuja tämän ongelmaan ratkaisuun, kuten jäljempänä lausunnossamme joudutaan toteamaan. Tuotantovarmuutta heikentää myös se, että reaktoritekniikka samoin kuin polttoaine tulevat ulkomailta. Suuren energiatiheyden takia ydinpolttoainetta on helpompi varmuusvarastoida kuin muita ulkomaisia polttoaineita. Käytännössä varmuusvarastointi on kuitenkin Suomessa ollut vain 2 vuoden kulutuksen suuruinen. Hakemuksessa ei esitetä miten ydinpolttoaineen saanti turvataan pidemmissä kriisitilanteissa.
Ydinreaktori sekä käytettävä polttoaine ovat ulkomaisia, joten tuontiriippuvuutemme sekä energiatekniikan että polttoaineen osalta lisääntyvät entisestään. Tämä ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ottaen huomioon vaikutukset muun muassa vaihtotaseeseen. Tällä hetkellä riippuvuutemme ulkomaisesta energiasta on jo 70 prosenttia eikä sitä todellakaan pitäisi enää lisätä. EU:n energiapolitiikassa huoltovarmuus merkitsee kotimaisen uusiutuvan energian käytön edistämistä. EU:n uusiutuvan energian ja energian säästön edistämisohjelmat johtuvat paljolti siitä, että EU ei halua kasvattaa tuontiriippuvuuttaan enää nykyisestä 50 %:sta. Yllä olevista syistä johtuen tämä hanke tuottaisi sähkön huoltovarmuusriskin, joka ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukainen.
Sähköntuotannon varmuuden edistämiseksi tuotannon hajauttaminen on oleellisen tärkeää. Se on nykytekniikalla mahdollista aina yksittäisen talon tasolle asti. Tuotantovarmuuden kannalta paras vaihtoehto on hajautettujen järjestelmien kytkeminen yleiseen sähköverkkoon.
KILPAILUKYKYISYYS JA VAKAA HINTA
Tuotantohinta on tärkeä tekijä sekä yhteiskunnan että tuotantoyhtiön kannalta. Siksi koko LTKK:n diplomityönä tehty laskelma ydinvoiman, kivihiilen, maakaasun ja turpeen kustannusrakenteista ja tuotantokustannuksista, johon hakijan väite ydinvoiman taloudellisuudesta perustuu, olisi tullut sisällyttää hakemukseen. Erityisesti laskelmassa tulisi näkyä se peruste, jolla hakija katsoo voivansa esittää, että uuden ydinvoiman tuotanto on Suomessa maailman halvinta, siis halvempaa kuin esimerkiksi kehitysmaissa tai maissa, joilla on oma ydinreaktori- ja polttoaineteollisuus sekä omat polttoainevarat.
Ydinvoimalaa ei ole Länsi-Euroopassa tilattu vuoden 1986 jälkeen eikä USA:ssa vuoden 1978 jälkeen. Tähän ovat vaikuttaneet osaltaan ympäristösyyt, mutta pääasiallinen syy on huono kilpailukyky. Syinä ovat kilpailevien energiamuotojen tuotantotekniikan nopea kehittyminen, ydinvoimalan turvallisuustason parantamistarpeet ja velvoite 60 miljardin markan tuhot kattavan onnettomuusvakuutuksen hankkimiseen vapailta markkinoilta. (Worldwatch Institute 1999.)
Ydinvoima on lauhdevoimaa, ja tuotannossa syntyvä lämpö lasketaan mereen. Hakemuksen hintavertailussa kilpailevina vaihtoehtoina on esitetty ainoastaan kivihiili-, maakaasu- ja turvelauhdevoima. Nämä ovat kaikki tuhlaavia tapoja polttoaineen käyttöön, joten on luonnollista, että niiden tuotantohinta on korkea. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa polttoaineen käytön hyötysuhde on noin kaksinkertainen ja sähkön tuotantohinta on alempi kuin ydinvoimalla. Vertailusta jätetään pois muun muassa biomassa, joka myöskin on yhteistuotannossa ydinlauhdetta halvempi vaihtoehto. Ja kuten Loviisa 3:n YVA-raportissa mainitaan tuulivoiman ennustetaan olevan tukemattomanakin kilpailukykyinen jo tämän vuosikymmenen loppupuolella eli 5. ydinreaktorin valmistumisaikana. Tuettuna sen hinta on nytkin kilpailukykyinen kaikkien hakemuksessa esitettyjen vaihtoehtojen kanssa.
Energiasektorin kustannusarvioissa on tyypillistä, että energian tuotantokapasiteetin, erityisesti keskitetyn, sallitaan maksavan investointinsa takaisin hyvin hitaasti, n. 15-30 vuodessa tai tässä hakemuksessa mahdollisesti vieläkin hitaammin (tämä toteutetaan laskelmissa alhaisella pääoman korkovaatimuksella). Energiansäästöinvestointien puolestaan vaaditaan maksavan itsensä takaisin kuukausissa tai korkeintaan parissa vuodessa. Hajautetun energiantuotannon takaisinmaksuaikavaatimus sijoittuu näiden välille. Tämä laskentatapa edistää voimakkaasti erityisesti keskitettyä tuotantoa ja siis tuhlausta energian säästön kustannuksella.
Hakemuksessa ei myöskään eritellä korkotason mahdollisten vaihtelujen vaikutusta kustannuksiin. Suurista pääomakustannuksista johtuen korkotason vaihteluilla on hyvin suuri vaikutus ydinvoimalla tuotetun sähkön tuotantokustannuksiin, sillä energian hinnasta 60 prosenttia koostuu pääoman hinnasta.
Hakemuksessa esitetään, että polttoaineen hinnalla on erittäin pieni osuus tuotetun sähkön hintaan. Pitää paikkansa, mutta tulisi ottaa huomioon, että resurssien vähetessä hinta voi nousta jopa kertaluokkia, jolloin kyse ei enää ole marginaalisesta osasta tuotantohintaa eikä voida puhua vakaasta tuotantohinnasta.
Yllä olevista syistä johtuen tämä hanke tuottaisi merkittäviä taloudellisia riskejä, jotka eivät ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia.
RATKAISEMATON LOPPUSIJOITUS
Hakemuksessa esitetään näkemys, että "käytettävissä on turvalliset menetelmät uuden ydinvoimalaitosyksikön koko ydinjätehuollon järjestämiseksi". Näkemys on kansainvälisesti ainutlaatuinen, sillä muualla maailmassa tutkimukset ovat pahasti kesken. Loppusijoitukseen liittyy runsaasti ratkaisemattomia ongelmia, kuten mm. Suomen luonnonsuojeluliiton laatimissa selvityksissa ja lausunnoissa esitetään (SLL Raportti, jonka o laatinut geologian konsultti Philip J. Richardson (1998): Suomen ydinjätesijoitukseen liittyvät ongelmat; SLL:n lausunto ydinjätteiden loppusijoituksen YVA-ohjelmasta sekä lausunto edk. ympäristövaliokunnalle Posiva Oy:, loppusijoituslupahakemuksesta). Loppusijoitukseen liittyvät ongelmat sivuutetaan kuitenkin hakemuksessa lähes tyystin.
Käytetyn ydinpolttoaineen sijoitushankkeen keskeisin ja todennäköisin vakava ympäristöuhka syntyy radioaktiivisten aineiden kulkeutumisesta pohjavesien mukana pintavesiin ja sitä kautta luontoon ja ihmisiin. Tulevan jääkauden todennäköisiä vaikutuksia (syvä ikirouta, kallioperän tektoniikka) ei ole mahdollista mallintaa eikä ennakoida. Ratkaisemattomia ongelmia liittyy muun muassa säilytyskapseleiden korroosio-ongelmiin, veden virtaukseen kallionhalkeamissa ja halkeamien tunnistamiseen. Mikäli loppusijoituksessa edetään Posivan esittämässä tahdissa, Suomi olisi ensimmäinen valtio maailmassa, jossa loppusijoitetaan korkea-aktiivista ydinjätettä. Aikaisempien kokemusten puuttuminen saattaa aiheuttaa suuria yllätyksiä toteuttamisvaiheessa, joilla voi olla suuria vaikutuksia myös kustannuksiin. Vaarana on, että yhteiskunta joutuu maksumieheksi tai turvallisuudesta tingitään, mikäli ydinjätehuoltoon varatut rahastot osoittautuvat alimitoitetuiksi.
URAANIN LOUHINTA
Hakija mainitsee uraaninhuollon vaihtoehtoina Kanadan Saskatchewanin provinssin, Australian Olympic Damin ja sen, että Venäjältä saadaan tavallista uraania sekä ydinaseista saatavaa uraania. Uraania on hankittu nykyisiin voimalaitoksiin myös ainakin Nigeristä, Kiinasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista.
Uraanin louhintaan ja erotukseen malmista liittyy suuria ympäristöongelmia, joiden olemassaolo jätetään hakemuksessa täysin vaille huomiota ja jotka sivuutetaan myös YVA-selvityksissä. Yhdestä uraanimalmitonnista saadaan normaalisti 200 g 2 kg luonnonuraania. Uraanin erottamiseksi malmi murskataan ja liuotetaan rikkihappoon. Erotuksessa syntyy noin 3 tonnia liejumaista jätettä, joka sisältää paitsi kemikaaleja ja raskasmetalleja, lähemmäs 90 % malmin alkuperäisestä radioaktiivisuudesta. Kanadan Saskatchewanista löytyy erityisen rikkaita malmiesiintymiä, joista saadaan yli 100 kg uraania malmitonnia kohti. Erotusjätteiden määrä on tuolloin luonnollisesti alhaisempi, mutta vastaavasti säteilyn määrä volyymiyksikköä kohti on suurempi. Suuri osa jätteestä on nestemäistä. Lieju lasketaan jätealtaisiin, jossa kiinteät jätteet laskeutuvat pohjaan ja nestemäiset jätteet valuvat alapuolisiin vesistöihin. Alueilla, jossa haihdunta on suuri jätealtaat saattavat kuivua ja radioaktiivista ainesta kulkeutuu tuulen mukana.
Uraaninlouhintaan liittyy usein myös ihmisoikeusongelmia, sillä alkuperäiskansojen ääni ei ole louhoksista päätettäessä kuulunut, eivätkä ne juurikaan ole louhoksista hyötyneet. Aktiivisimpia uraaninlouhinnan vastustajia ovatkin alkuperäiskansojen edustajat, joiden alueilla louhitaan valtaosa ydinvoimaloiden polttoaineesta. Suomeenkin tuotavaa uraania louhitaan kanadalaisten intiaaniheimojen ja Australian aboriginaalien alueilla.
Etelä-Australiassa sijaitsevan Olympic Dam -kaivoksen uraani louhitaan 500 metrin syvyydestä maan alta. Uraaninerottelussa syntyvät nestemäiset jätteet, joissa on jäljellä 80% malmin radioaktiivisuudesta, varastoidaan avoimessa ja aitaamattomassa altaassa, jonne eläimet pääsevät vapaasti. Tämä kenties maailman laajin radioaktiivisen jätteen säilytyspaikka sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä Roxbyn kaivoskaupungista. Vuonna 1994 kaivosyhtiö raportoi itse, että viimeisen kahden vuoden aikana altaasta oli vuotanut jopa 5 miljoonaa kuutiometriä nestettä. Ongelmia on myös Pohjois-Australiassa Kakadun kansallispuiston keskellä sijaitsevalla Rangerin avolouhoksella. Kaivos sijaitsee runsassateisella trooppisella alueella. Sadekauden aikaiset altaiden ylivuodot ovat saastuttaneet läheistä Magelajokea, josta alueen aboriginaalit kalastavat merkittävän osan ravinnostaan. Valtion määräyksestä aluetta tutkivat tiedemiehet ovat havainneet muutoksia joen simpukoissa. Kaivoksen laajentaminen uhkaa parhaillaan tämän maailmanperintökohteen tulevaisuutta, sillä sen myötä jokeen tulevat vuodot kaksinkertaistuisivat.
Tulevaisuuden uraaninlouhintamenetelmänä hakija mainitsee liuosuuttomenetelmän. Kyseinen menetelmä on käytössä muun muassa Beverleyn ja Honeymoonin kaivoksissa Etelä-Australiassa. Tässä In Situ Leaching (ISL) -menetelmässä pumpataan happoa uraania sisältävään kallioperään. Uraani liukenee pohjaveteen, joka pumpataan ylös. Uraanin erottamisen jälkeen vesi pumpataan takaisin maahan. Halpuutensa vuoksi yhtiöt haluaisivat käyttää ISL-menetelmää laajemminkin. Ongelmana on, ettei voida olla varmoja siitä, mitä maan alla tapahtuu, sillä liuenneessa muodossa oleva uraani saattaa liikkua kallioperässä. Pohjaveden liikkeistä ei ole myöskään tehty tutkimuksia. Menetelmä on pilannut pohjavettä monilla seuduilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Tulevaisuudessa uraaninlouhinta saattaa uhata myös Suomen lähialueita sillä Venäjän Karjalaan Äänisniemelle on suunnitteilla uraanikaivos. Rikastuksessa syntyvät jätevedet valuisivat Äänisjärveen. Kaivoksen välittömällä vaikutusalueella asuu noin 7000 henkeä.
VÄKEVÖINTI
Suurin osa sekä Olkiluodon että Loviisan voimaloiden uraanista väkevöitetään jollakin Venäjän neljästä (MINATOMin hallinnoimista) väkevöintilaitoksesta. Olkiluodon voimala ostaa lisäksi väkevöintipalveluja jonkin verran myös Keski-Euroopasta. Nykyään Venäjän laitokset käyttävät sentrifugierottelua, joka kuluttaa huomattavasti vähemmän sähköä kuin vanhempi kaasudiffuusioprosessi. Väkevöintiin liittyvät vakavammat ongelmat on kuitenkin edelleen ratkaisematta. Rikastuslaitoksiin tuodusta uraanista ainoastaan yksi seitsemäsosa päätyy valmiiseen polttoaineeseen, loppu on jätettä ilman merkittävää siviilikäyttöä. Osa tästä jäteuraanista käytetään ydinaseplutoniumin valmistukseen. Kuvaavaa on, että kun kanadalaista uraania väkevöitetään Venäjällä, Kanada ei salli Venäjän pitää köyhdytettyä uraania rajojensa sisällä sen sotilaallisen potentiaalin takia (Canadian Coalition for Nuclear Responsibility).
VOIMALAN TURVALLISUUS
Voimalaan liittyvät turvallisuuskysymykset käsitellään hakemuksessa hyvin ylimalkaisesti. YVA-raportissa turvallisuusteknologian väitettiin tekevän suuronnettomuuden mahdottomaksi, mutta tekniset perustelut eivät ole vakuuttavia Toisaalta ydinvoima-ammattilaisille on ainakin julkisissa esiintymisissä tyypillistä riskien väheksyminen ja luja usko turvallisuusteknologiaan, mikä voi käytännössä johtaa inhimillisen tekijän riskin kasvuun. Raportissa väitetään, että Tshernobylin tyyppinen onnettomuus ei ole mahdollinen Olkiluoto 3:ssa, koska reaktori on rakenteeltaan erilainen. Totta kai rakenteen erilaisuus tarkoittaa, että teknisesti samanlaista onnettomuutta ei voi syntyä, mutta Tshernobylin onnettomuudessa olennaisinta olikin, että turvajärjestelmät kytkettiin pois päältä ja reaktoria käytettiin sääntöjen vastaisesti, koska kokenut henkilökunta piti määräyksiä turhan rajoittavina eikä tiennyt onnettomuudelle olennaisten määräysten ydinfysikaalista syytä. Inhimillisiä erehdyksiä on tapahtunut myös länsimaisissa ydinvoimalaitoksissa, joten niitä ei voida sivuuttaa vetoamalla venäläisen ja länsimaisen turvallisuuskulttuurien eroavaisuuksiin. Esimerkiksi Ruotsissa Oskarshamn 1:ssä automaattinen hätäjäähdytysjärjestelmä unohtui viikon ajaksi pois päältä. Mahdollinen onnettomuus, joka olisi osunut tälle viikolle, olisi saanut katastrofaalisia seurauksia. Vuonna 1992 Statens Kärnkraftsinspektion (SKI) sulki neljä ydinvoimalaa Ruotsissa Barsebäckissa sattuneen onnettomuuden jälkeen, joka paljasti vakavat ongelmat voimaloiden hätäjäähdytysjärjestelmissä. Barsebäckin onnettomuuden aiheuttaja oli ohjausventtiilin huolimaton asennus. Vakavammalta onnettomuudelta vältyttiin ainoastaan sen takia, että reaktori ei ollut tapahtumahetkellä käymässä täydellä teholla.
Ydinvoimaloissa tapahtuneet onnettomuudet ja käyttöhäiriöt eivät siis rajoitu pelkästään 'itäblokin' ydinvoimaloihin. Myös suomalaisissa ydinvoimaloissa on tapahtunut häiriöitä, vaikkakaan niiden luonne ei ole ollut erityisen vakava. Hakemuksesta ei kuitenkaan käy ilmi, miten niitä pyritään vastaisuudessa ehkäisemään.
Hakemuksessa esitetty ydinvoimalaitosyksikön suunniteltu käyttöikä 60 vuotta on erittäin pitkä, mihin myös ydinturvallisuusneuvottelukunta kiinnittää huomiota. Vakiintuneen tavan mukaan käyttöluvat on myönnetty huomattavaksi lyhyemmäksi ajaksi. Useat reaktorit Yhdysvalloissa, Kanadassa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa on suljettu jo 20 - 25 vuoden käytön jälkeen joko taloudellisista syistä tai turvallisuussyistä. Vaarana on, että yhteiskunta jää maksumieheksi, mikäli voimaloita joudutaan turvallisuussyistä sulkemaan aikaisemmin.
Suomessa voimassa olevat turvallisuusvaatimukset ovat maanjäristysten ja lentokonetörmäysten osalta lievempiä kuin Länsi-Euroopassa on tavanomaista. Varsinkin lentokonetörmäysten osalta vaatimukset tulisi nostaa länsi-eurooppalaiselle tasolle, sillä turvallisuusmääräykset tulisi mitoittaa poikkeustilanteiden varalle eikä normaaliolojen mukaan. Esimerkiksi mahdollisen terroristihyökkäyksen kannalta vaatimus on aivan liian lievä. Lentokonetörmäyksenä oletetaan Suomessa yksimoottorinen pienlentokone, kun esimerkiksi Saksassa oletetaan suihkuhävittäjä. Monissa maissa on ydinvoimalaitoksille säädetty huomattavasti suuremmat korvausvastuut mahdollisen ydinvahingon varalta. Lähivuosina näköpiirissä onkin korvausvastuiden minimimäärien nostaminen. Turvallisuusmääräysten tiukentamisen ja korvausvastuiden nostamisen vaikutuksia ydinvoimalan kustannuksiin ei kuitenkaan hakemuksessa käsitellä.
Amerikkalaisten asiantuntijoiden viranomaisten toimeksiannosta
tekemät turvallisuustutkimukset ovat toistuvasti 1950/60-lukujen
vaihteesta lähtien selvittäneet länsimaiden reaktorien
käyttöön liittyviä riskejä ja USA:n ydinvastuulaki
on aina kymmenen vuoden välein uudistettu tutkimusten tulosten
perusteella. KTM:n raporteissa ja TVO:n hakemuksessa ei kuitenkaan
mainita näitä perustavan tärkeitä turvallisuustutkimuksia
eikä huomioida niiden vaikutuksia korvausvelvollisuuteen.
Tässä yhteydessä on aihetta kiinnittää
huomiota viimeisimpään USA:n hallitukselle esitettyyn
selvitykseen "Report to Congress on The Price-Anderson Act".
Se antaa ydinvoiman turvallisuudesta ja korvausvastuista kansalaisten
näkökulmasta toisenlaista ajattelemisen aihetta kuin
mitä meillä markkinoidaan. Raportti löytyy kokonaisuudessaan
verkosta osoitteesta:
http://www.nrc.gov/NRC/COMMISSION/SECYS/secy1998-160/1998-160scy.html.
Ydinvoimateollisuuden korvausvelvollisuus USA:ssa on nyt 9,43 miljardia dollaria reaktorionnettomuutta kohti eli yli 60 miljardia markkaa (meidän 1,7 miljardin sijasta). Lisäksi raportissa todetaan, että ydinvoimaonnettomuus saattaa johtaa paljon suurempiinkin vahinkoihin. Niihin kongressi on varautunut päättämällä, että ylimeneviltä osin vahingot korvataan valtion varoista täysimääräisesti ja viivyttelemättä.
Myös säteilyriskeistä saadaan toisenlainen käsitys, joka kehottaa suurempaan varovaisuuteen, kuin mitä meillä jatkuvasti viestitään viranomaistenkin taholta julkisessa keskustelussa. Säteilyn vaikutuksista on saatu uutta tutkimustietoa erityisesti Hiroshiman ja Nagasakin uusien tutkimusten myötä, minkä perusteella raportissa todetaan, että "A significant change that has occurred is the overall increase in the estimate of lifetime cancer risk attributable to a given radiation dose". Ja toinen lainaus: " Notwithstanding these gains in the knowledge base, however, much still is unknown about the biological effects of radiation. For example, we do not know exactly how a given individual will react to a given dose."
Hakijan mielestä ydinvoimaan liittyvä riski on mitätön, ja katastrofaalisen onnettomuuden seurauksia ei pidä ottaa huomioon, koska sen todennäköisyys on niin pieni. Tämä tulee havainnollisesti esille hakemuksen YVA selvityksissä, jossa ohimennen mainitaan onnettomuusluokka INES7. Sen seuraukset Suomessa muodostuisivat katastrofaalisiksi yksinomaan taloudellisilta seurauksiltaan (VTT:n arvion mukaan jo 1980-luvulla noin 100 mrd. mk suuruisiksi). Sitä koskeva sanonta 'kerran miljoonassa vuodessa sattuva vahinko' on ilmaisuna vaikuttava, ja sitä on myös hakemuksessa käytetty. Mutta tilastotieteellisesti se on populismia ja harhauttaa järkevää ajattelua. Onnettomuus voi tulla jo huomenna tai ensi vuonna tai jonakin muuna hetkenä laitoksen ollessa käynnissä. Ei kuitenkaan miljoonan vuoden kuluttua, koska laitosta ei silloin enää ole. Onnettomuusriski koskee yhtä paljon tätä hetkeä ja meitä kuin tulevia sukupolvia, ja jokainen uusi ydinvoimala luo uuden katastrofaalisen riskin keskuuteemme tässä ja nyt. Juuri tämä tilastotieteellinen tosiasia yhdessä seurausten katastrofaalisuuden kanssa antaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden osallistua riskin suuruuden määrittelyyn ja siitä päättämiseen. Hankkeen turvallisuusselvitys on teetettävä hakijasta riippumattomilla asiantuntijoilla eikä tyydyttävä myyjien vakuutteluihin.
On oleellista että katastrofaalisten seurausten korvausasiat ovat kunnossa myös meillä ennen kuin uusia riskejä rakennetaan kansalaisten kannettaviksi. Riskin suuruutta ei voidakaan typistää pelkäksi todennäköisyysluvuksi, kuten hakemusasiakirjoissa pyritään tekemään, vaan rationaalisen päätöksenteon teorian mukaan ja ihmisten rationaalisen käyttäytymisen perusteella riskin suuruuteen kuuluvat oleellisina komponentteina myös odotettavissa olevien seurausten vakavuus ja korvausmenettelyn kattavuus, luonne ja toteutus. Näin arvioiden ydinvoimaan liittyvä riski ei ole pieni vaan katastrofaalinen, kuten USA:n turvallisuusasiakirjoissakin todetaan.
TVO:n hakemus ei täytä kansalaisten oikeutettuja odotuksia uuden ydinvoimalaitoksen riskien arvioinnin ja korvausvelvollisuuden suhteen. Nykyinen ydinvastuulaki asettaa riskin kansalaisten kannettavaksi ja siten samalla vääristää myös vertailulaskelmia, joista riskin seurausten vastuu täten ulkoistetaan. EU:n komission Energiahuoltostrategiassa (Vihreä kirja, marraskuu 2000) todetaankin, että "suuronnettomuudesta aiheutuvan toiminnanharjoittajien vahinkovastuun enimmäismäärää koskevaa järjestelmää voitaisiin pitää valtiontuen tapaisena tukena".
Helsingissä 28.2.2001
Suomen luonnonsuojeluliitto r.y.
Heikki Simola Esko Joutsamo
puheenjohtaja pääsihteeri