15.5.2001
Tikoilla ei mene nykymetsissä hyvin. Suomen seitsemästä tikkalajista kolme on valtakunnallisesti ja kaksi alueellisesti uhanalaisia. Suurin syy niin tikkojen kuin monien muidenkin metsälajien uhanalaistumiseen on metsätalous.
Uhanalaisista tikoistamme valkoselkätikka on vähälukuisin ja äärimmäisen uhanalainen. Kun lahoavat kaskikoivikot on hakattu ja istutettu kuuselle, viimeiset valkoselkätikat joutuvat etsimään laajalta alueelta lahot lehtipuupökkelöt, joista se kaivaa ruokansa. Koko Suomessa pesii vain muutamia kymmeniä valkoselkätikkapareja.
Pikkutikka ja käenpiika ovat vaarantuneita. Pikkutikan voi tavoittaa pellonreunojen ja rantojen metsiköistä, jos siellä on lahoavia lehtipuita. Käenpiika ei hakkaa ruokaansa lahopuusta, vaan syö maasta muurahaisia. Sen ravinnonsaantia on vaikeuttanut metsälaidunnuksen loppuminen
Alueellisesti uhanalaisiin lajeihin kuuluvat harmaapäätikka ja pohjantikka. Edellistä - "vihertikkaa" - on etsittävä etelän iäkkäistä haavikoista. Pohjantikan löytää sellaisista kuusikoista, joissa on runsaasti lahoja ja pystyynkuivuneita puita. Erityisesti Etelä-Suomessa pohjantikka taantuu iäkkäiden kuusikoiden avohakkuiden takia.
Runsain tikkamme, käpytikka, tulee toimeen talousmetsissäkin. Palokärjelle riittää, että se löytää riittävän järeän puun, johon voi kaivaa pesäkolonsa. Palokärkikin taantui 1900-luvulla.
Tikkojen uhanalaisuudesta muistuttavat keskiviikkona (16.5.) ilmestyvät, professori Erik Bruunin piirtämät tikkapostimerkit. Erik Bruun on Luonnonsuojeluliiton ensimmäinen ja ainut Kunnianorppa.
LISÄTIEDOT:
- metsäprojektivastaava Harri Hölttä, puh. (09) 228 08 226 (Etelä-Suomen metsät)
- Natura-projektivastaava Tapani Veistola, puh. (09) 228 08 266 (uhanalaiset)