20.8.2001 Kiertoartikkeli
Viime vuosien kosteusvauriot osoittavat, että rakentamismääräyksissä
kannattaa varautua kosteusvaurioriskiin. Tuulettuvat rakenteet
ja helposti kuivuvat, ominaisuuksiaan kosteanakaan menettämättömät
lämmöneristeet antavat anteeksi suhteellisen suuriakin
kosteudenvaihteluja. Siksi määräyksissä olisi
kiinnitettävä enemmän huomiota muun muassa materiaalivalintaan.
Rakentamismääräyksissä materiaalivalintojen ohjaamiseen voitaisiin lähteä suosituksista. Niissä pitäisi ottaa huomioon muun muassa VTT:n tutkimustulos eri eristeiden vaikutuksesta puurakenteen lahoamiseen kosteusvauriotilanteessa. Kivivilla ja jossakin määrin myös lasivilla lisäävät puun lahoamista kosteusvauriotilanteessa, puukuituvilla ei. Selvitysten perusteella näyttäisi, että suuressa osassa asuinrakennuksista on jossain vaiheessa rakennuksen elinkaarta kosteusvaurio.
Mineraalivillojen eristävyys heikkenee suuresti niiden kostuessa. Samoilla eristeillä kuivuminen saattaa olla hyvin hidasta. Suuressa osassa rakennuksia eristeet kostuvat ainakin paikallisesti jossakin vaiheessa. Siksi olisi varmistettava, että rakennuksissa käytettävät lämmöneristeet säilyttäisivät lämmöneristyskykynsä kastuessaankin ja että ne pystyisivät luovuttamaan kosteutta eli kuivumaan riittävän nopeasti. Tämä merkitsee myös sitä, ettei niitä voida sulkea kosteuden siirtymistä estävin materiaalein.
Jatkossa rakentamismäääryksissä pitäisi ottaa kantaa myös siihen, kuinka kauan rakennusmateriaalin lämmöneristävyyden tulee säilyä eri olosuhteissa uudenveroisena. Tarvittaisiinkin raja-arvoja kostumisen myötä sallittavalle eristävyyden heikkenemiselle.
Rakentamismääräysten mukaan ilmanvaihtojärjestelmä on suunniteltava ja rakennettava siten, että se kestää toimintakuntoisena "suunnitellun käyttöiän". Samalla tavoin lämmöneristeiltä tulisi edellyttää suunnitellun käyttöiän ilmoittamista ja täyttämistä toimintakuntoisena. Mikä on esimerkiksi polyuretaanivaahdon "suunniteltu käyttöikä" erilaisissa kohteissa?
Sisäilmaohjeiden mukaan riittää, kun sisäilman epäpuhtauksien määrä alittaa enimmäistason kuusi kuukautta sen jälkeen, kun asunto on otettu käyttöön. Rakennuksiin muutetaan kuitenkin yleensä heti pintatöiden valmistuttua, joten asukkaat ovat alttiina epäpuhtauksille ensimmäiset kuusi kuukautta eli voimakkaimman päästökauden.
Uusien asuntojen muovipintojen sisäilmapäästöillä on epäilty olevan yhteyttä mm. lasten hengistyselinoireisiin. Asiaa olisikin tutkittava perusteellisemmin, mutta jo nyt on tarpeen antaa tarkempia ohjeita pintamateriaalien valintaan ja tarvittaessa etukäteistuuletukseen.
PVC-muovi on koko elinkaarensa aikana haitallinen niin ympäristölle kuin terveydellekin. Siksi rakentamismääräyksissä tulisi suositella PVC-muovista luopumista ainakin asuinrakennuksen pintamateriaaleissa. Monet PVC:n pehmentimenä käytetyt ftalaatit häiritsevät hormonitasapainoa.
Sisäilman kosteuteen vaikuttavat mm. pyykin pesu ja kuivaaminen asunnossa sekä saunominen sisätiloissa. Useamman perheen taloihin tulisi saada yhteiset pyykinpesu- ja kuivaustilat sekä viihtyisät saunat. Suunnitteluohjeissa olisi syytä painottaa säältä suojatun - ja energiatehokkaan - pyykinkuivaustilan järjestämistä. Tällaisena voi toimia esimerkiksi vintti, kylmä katos tai veranta.
ERJA HEINO
Kirjoittaja toimii tutkijana Luonnonsuojeluliitossa.