19.12.2001
Erilaisten sähköntuotantomuotojen ympäristöystävällisyyttä on viime aikoina kommentoitu ahkerasti julkisuudessa. Kommentteihin on usein pujahtanut väärinymmärryksiä, jotka on syytä oikaista.
Joidenkin lehtikirjoitusten mukaan "on vaikea todentaa, millä tavalla tuotettua sähköä rasiasta tulee". Eri tavoin tuotettu sähkö tietenkin sekoittuu verkossa, mutta esimerkiksi norppamerkityn sähkön ostamisessa onkin kyse siitä, että nykyisen sähkölain mukaan kuluttajat, jotka itse tekevät sähkösopimuksen, voivat päättää millaisesta sähköstä ja kenelle maksavat. Tällöin kuluttaja voi valita uusiutuvaa energiaa, joka täyttää Suomen luonnonsuojeluliiton asettamat kriteerit, joiden toteutumista liitto valvoo.
Toinen yleinen väärinkäsitys koskee norppasähkön hintaa. Luonnonsuojeluliitto teetti viime keväänä kyselyn norppamerkityn sähkön ostajille. Vastauksista käy selkeästi ilmi, että ekoenergiaan vaihtaminen on suhteellisen helppoa ja sähkön hinta on kuviteltua paljon halvempaa. Vaasan yliopistossa toimivan sähkömarkkinoinnin tutkimusyksikön VaasaEMG:n selvitysten mukaan tyypilliselle sähkölämmitteiselle halvan sähkön alueen taloudelle tuulisähköön vaihtaminen tuo noin tuhannen markan vuotuisen lisälaskun, mutta kalliin sähkön alueella talous voi säästää jopa 1400 markkaa vuodessa vaihtamalla tuulisähköön. Ekoenergian lisähinta voi kerrostalossa jäädä muutamaan kymppiin vuodessa.
Kolmas epäselvä asia on uusiutuvan energian tukijärjestelmä. Sähkön ekomerkintäjärjestelmä perustuu vapaaehtoisuuteen. Toinen asia sitten on, että EU on katsonut tarpeelliseksi vauhdittaa uusiutuvan energian lisäämistä erilaisilla ohjelmilla. Monissa Euroopan maissa on käytössä mittavat tukijärjestelmät, jotta muun muassa Kioton ilmastosopimuksen tavoitteet saadaan toteutettua.
Energian ympäristökriteerit ovat aina arvostuskysymyksiä eikä haitatonta energiantuotantoa ole olemassa. Uusiutuvat energiavarat ovat kotimaisia, usein paikallisia, ja niiden ympäristövaikutuksia on yleensä helppo kontrolloida. Luonnonsuojeluliitto ja sen sisarjärjestöt Pohjoismaissa sekä monet muut tahot ympäri Eurooppaa ovat hyväksyneet ekomerkityn sähkön kriteerien piiriin vain uusiutuvat energialähteet. Uusiutuvia ovat tuuli-, puu-, aurinko- ja vesivoima. Niiden kohdalla - lukuunottamatta vesivoimaa - lisäämismahdollisuudet ovat hyvät. Vesivoiman kohdalla pyritään ympäristöhaittojen vähentämiseen. Energian ekomerkinnällä tähdätään siihen, että energiantuotannon rakenne pikku hiljaa muuttuu kokonaisuudessaan.
LISÄTIEDOT:
- Sirkka Tepponen, Luonnonsuojeluliiton
ekoenergiavastaava, puh. (09) 228 08 213, tepponen@sll.fi