14.2.2001
Järjestöjen (BirdLife Suomi, WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto, Metsästäjäin Kes- kusjärjestö, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus) perustama maatalouden ympäristöryhmä esittää, että jatkossa ympäristötuessa tulee olla enemmän luonnon monimuotoisuutta edistäviä toimenpiteitä. Erityistukihankkeiden määrää on lisättävä ja laatua on parannettava muun muassa seuraamalla hoidon vaikutuksia ja lisäämällä viljelijöiden mahdollisuuksia saada asiantuntevaa neuvontaa. Tulevaisuudessa ympäristötuki tulisi nähdä mahdollisuutena, joka palvelee sekä viljelijän että kuluttajan etua.
Järjestöt selvittivät erityistuen toimivuutta
Järjestöjen maatalouden ympäristöryhmän teettämä Maatalouden ympäristötuki ja luonnon monimuotoisuus -tutkimus julkistettiin tänään tiistaina 14.2. ympäristöministeriössä. Tutkimuksessa on selvitetty maatilojen luonnonhoitoa ja erityistuen mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Tutkimuksessa on tarkasteltu erityistukihankkeiden suunnittelua, hoitotoimia ja hoitokustannuksia yhdeksällä maatilalla. Lisäksi on arvioitu hankkeiden merkitystä tilan luontoarvojen säilymiselle ja luonnon monimuotoisuuden edistämiselle.
Onnistunut erityistukihanke edellyttää yhteistyötä
Tutkimuksen mukaan onnistuneessa erityistukihankkeessa kohteen hoito suunniteltiin yhteistyössä asiantuntijan kanssa ja viljelijä sai samalla riittävästi tietoa hoidon tavoitteista. Tärkeä tekijä hankkeen käynnistymisessä oli viljelijän myönteinen asenne ja motivaatio ympäristönhoitoa kohtaan. Luontevimmin kohteiden hoito järjestyi tiloilla, joilla oli laiduntavaa karjaa. Ongelmallista erityistukihankkeissa oli niiden alhainen korvaustaso suhteessa työmäärään. Viljelijöiden mukaan erityistuki kattoi juuri ja juuri esimerkiksi materiaalikustannukset, mutta omasta työstä ei saanut riittävää korvausta. Laajamittainen laidunnus tuotti kuitenkin vähitellen myös taloudellista hyötyä mm. rehukustannusten säästönä ja karjan parantuneen yleiskunnon myötä. Hoidon seurannan puute on epäkohta, joka heikentää kohteiden laatua ja hankaloittaa erityistuen vaikuttavuuden arviointia.
Maatalouden luonnon monimuotoisuus on vähentynyt
Maatalousympäristön kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuus on vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Lajistolle sopivia elinympäristöjä on entistä vähemmän ja niiden laatu on heikentynyt. Muutokset maatalousympäristön lajiston ja elinympäristöjen monimuotoisuudessa ovat seurausta 1950-luvulla alkaneesta maatalouden voimakkaasta tehostumisesta. Sen myötä tilakoko kasvoi, peltoviljely yksipuolistui ja väkilannoitteiden sekä torjunta-aineiden käyttö lisääntyi. Monien lajien elinoloja on heikentänyt etenkin pienimuotoisen karjatalouden loppuminen. Laidunnuksen ja niiton väheneminen on johtanut muun muassa monien lajistollisesti rikkaiden perinnebiotooppien umpeutumiseen.
Miten maatilojen monimuotoisuutta voidaan nykyisin edistää?
Tällä hetkellä maatalouden ympäristötukijärjestelmä on avainasemassa maatalouden ympäristöhaittojen vähentämisessä ja maatalousympäristön monimuotoisuuden lisäämisessä. Kaikkien ympäristötukeen sitoutuvien viljelijöiden on toteutettava perustoimenpiteitä, joissa on mukana luonnon monimuotoisuutta edistäviä velvoitteita. Rajatumpaan ja tehokkaampaan luonnon- ja ympäristönhoitoon viljelijät voivat hakea erityistukea. Erityistukea myönnetään muun muassa niittyjen ja laidunalueiden hoitoon, pellon ja metsän välisen reunavyöhykkeen tai umpeen kasvaneen metsäsaarekkeen raivaukseen. Erityistuen avulla voi myös perustaa suojavyöhykkeitä sekä pienimuotoisia kosteikkoja. Suosituinta on ollut erityistuen hakeminen luonnonmukaiseen tuotantoon.
LISÄTIEDOT: Marjo Heikkilä, BirdLife Suomi, puh.
(09) 4135 3323 tai 040-7595 171, marjo.heikkila@birdlife.fi