17.10.2001 Metsätieteen päivänä
Tapani Veistolan esitelmästä Tieteiden talossa Helsingissä
Kesähakkuissa on kolme pääongelmaa: sienivauriot, maastovauriot ja lintujen ym. eläinten pesintöjen häirintä ja tuhoutuminen. Asia nousi yleiseen keskusteluun kansallisen metsäohjelman valmistelussa. Maa- ja metsätalousministeriö asetti kesähakkuutyöryhmän. Eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt puolestaan keräsivät muun muassa yli 25 000 nimen "pesähakkuuadressin".
Kesähakkuutyöryhmä oli tyypillinen maa- ja metsätalousministeriön työryhmä. Valtaosa jäsenistä edusti metsätalouden näkökulmaa. Maanomistaja- ja koneyrittäjäjärjestöt saivat työryhmään kumpikin yhden varsinaisen jäsenen. Sitä vastoin vanhat maltilliset luonnonsuojelujärjestöt saivat vain yhden asiantuntijan - ja senkin vasta toimikunnan työn keskellä puututtuaan asiaan metsäneuvostossa. Asian moraalisinta puolta esittäneet uudet radikaalit eläinoikeusliikkeet eivät päässeet työryhmään ollenkaan, eikä edes ympäristöministeriön edustaja peitellyt halveksuntaansa niitä kohtaan.
Työryhmässä sienivaurioita pidettiin kansantaloudellisen luokan ongelmana, mikä näkyi esimerkiksi Metsäntutkimuslaitoksen puheenvuoroissa. Maastovauriot puolestaan raamitettiin metsänomistajien ja yhtiöiden tai koneurakoitsijoiden välisiksi suhteellisen pieniksi korvauskysymyksiksi. Ekologiset ongelmat matematisoitiin laskemalla missä ja milloin linnunpesiä tuhoutuu eniten. Eettiset ongelmat ohitettiin tulkitsemalla etteivät lait ja direktiivit vaadi kesähakkuiden lopettamista.
Metsätalouden näkökulma painottui entisestään, kun kesähakkuiden vähentämisen kustannuslaskelmat tilattiin Metsäteholta. Ehdotus vaihtoehtolaskelmien tekemisestä kumottiin turhana. Metsäteho teki laskelmat muun muassa peräti 13 prosentin koron mukaan. Näin kesähakkuiden vähentäminen ja vaihtoehdot tuomittiin teollisuudelle liian kalliiksi.
Metsätaloustieteellisen keskustelun kannalta huolestuttavaa on, että esimerkiksi Ekometsätalouden liiton työryhmälle kuulemisessa esittämät laskelmat - joissa päästiin lähes yhtä suureen kansantaloudelliseen voittoon kuin Metsäteho yhtiöille tappioon - jätettiin täysin huomiotta. Tämäkin työryhmän käytäntö kuvasi hyvin metsäkeskustelun voimasuhteita, rajoja ja tabuja.
Työryhmän suosituksista on toteutunut käytännössä parhaiten kantokäsittelyn valtiontuki. Se kuitenkin lisää yleistyessään kesähakkuita ja sen muita haittoja (maastovaurioita ja pesintähaittoja). Muut suositukset ovat jääneet pääsääntöisesti suosituksiksi ilman todellisia oikeus- ja budjettivaikutuksia.
Työryhmän ekologisesti tärkein tulos oli, että kesähakkuiden haittoja on mahdollista vähentää siirtämällä hakkuut mahdollisimman kuiville ja karuille kankaille, missä maat ovat kantavia ja missä pesii vähiten lintuja. Tämä ajatus on otettu huomioon Tapion ohjeita syvemmin Suomen FSC-sertifikaatin luonnoksessa. Lisäksi Pohjois-Karjalassa on tekeillä tutkimus petolintujen elinympäristövaatimuksista kesähakkuiden ohjeistamiseksi.
Työryhmän olennaisin päätös oli, että se ei esittänyt kesähakkuiden vähentämistä. Lopputulos oli se, että metsätalous sai lisää tukimarkkoja valtiolta, metsänomistajat ja luonnonsuojelijat puolestaan lupauksia, jotka realisoituvat aikanaan korkeintaan sertifioinnin ja muiden vapaaehtoisten järjestelmien kautta. Metsätaloudellinen näkökulma selätti tällä kertaa esimerkiksi yhteiskunnallisen metsäluontosuhteen muutokset päätöksenteossa vielä selvästi - joskaan ei enää ilman dopingia.
TAPANI VEISTOLA
LISÄTIEDOT 18.10.: Tapani Veistola, Suomen luonnonsuojeluliitto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, puh. (09) 228 08 266, sähköposti veistola@sll.fi