10.1.2001
Ruoko ja kaisla menevät puhekielessä usein sekaisin. Ne samoin kuin niiden muodostamat kasvustot - ruovikot ja kaislikot - olisi kuitenkin syytä erottaa toisistaan.
Järviruoko eli ryti on heinä. Sen varsi on ontto korsi. Varren nivelkohdissa on täyteiset solmut. Ruo'on lehdet ovat sentinkahden levyisiä.
Järvikaisla on sarakasvi. Sen varret ovat lehdettömät ja sisältä hohkaiset.
Järviruoko ja järvikaisla ovat Lappia lukuunottamatta yleisiä koko maassa, Lapissa harvinaisia. Järviruoko kasvaa järven- ja merenrannoilla, mutta myös kauempana vesistä, esimerkiksi tienpenkoilla, pellonojissa ja suonreunoilla. Järvikaisla kasvaa matalassa rantavedessä jopa kahden metrin syvyyteen saakka järvissä, joissa ja merenrannoilla jokisuistoissa.
Järviruoko muodostaa laajoja ruovikoita. "Tiheimmät ruovikkomme kasvavat jätevesien likaamissa merenlahden pohjukoissa ja lintujärvien matalissa lahdekkeissa", luonnonkuvaaja Timo Nieminen kertoo Suomen Luonto -lehden tammikuun numerossa. Lehden kuudella aukeamalla kerrotaan järviruo'osta ja siitä, mitä kaikkea ruovikon kätköistä voi talvellakin yhyttää.
Järvikaisla muodostaa kaislikoita rantaveteen, ei koskaan maalle. Kaislikot ovat ruovikoita harsumpia ja talvella elottomampia.
Jos ruovikot ja kaislikot osattaisiin erottaa toisiinsa, uutisiin saataisiin nykyistä tarkempaa tietoa. Kun "Kaislikko puhdistaa lentokentän jätevedet" -otsikolla (Helsingin Sanomat 6.1., sivu C 15) kerrottiin, kuinka "Schönefeldin lentokentän laidalle on istutettu kaislapelto", kunnia jätevesien puhdistamisesta kuuluu todellisuudessa aivan toiselle kasvilajille. Juurakkopuhdistamoissa käytetty kasvi on nimenomaan järviruoko.
LISÄTIEDOT: Suomen Luonto 1/2001, sivut 6 11
- Timo Nieminen: Uljas pystypää
- Arto Kurtto: Ruovikot ovat lisääntyneet ja tihentyneet