8.10.2001
Monimuotoinen äänimaailma - melusta hiljaisuuteen. Hiljaisuuden päivän seminaari Helsingissä Tieteiden talolla 8.10.2001 klo 9.00-12.30
Puheenjohtaja Heikki Simola, Suomen luonnonsuojeluliitto
Tilaisuuden avauspuheenvuoro:
Suomalainen nimipäiväkalenteri tarjoaa lukuisia merkkipäiviä erilaisten teemojen juhlistamiseen. Tiedetoimittajien liitto juhlii Valon päivänä (3.2.), monissa kirjastoissa vietetään Lainan päivää (8.2.) jne. Hiljan päivää, 8.10., vietetään tänä vuonna erityisteemalla oikeus hiljaisuuteen vapaa-aikana.
Hiljaisuus on vanha suomalainen hyve, mikä kuvastuu omaperäisissä etunimissämme. Kuvaan kuuluu, että Hilja on naisen nimi; Vieno kuitenkin on käynyt myös miehelle nimeksi. Vastaavia etunimiä ei naapurikansoillamme liene käytössä. Suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluva hiljaisuus ja hillitty käyttäytyminen on ainakin menneinä aikoina kiinnittänyt monen matkailijan huomiota: "kansa, joka vaikenee kahdella kielellään", kuten Bertold Brecht totesi.
Hilja oli varsin tavallinen nimi viime vuosisadan alkupuolella, mutta sen suosio on hiipunut samalla kun kulttuurimme ja ihmisten arki on muuttunut yhä meluisammaksi. Hiljaisuuden arvo on unohtunut - se on peittynyt liikenteen kohinaan ja kaikkialle tunkevan viihdeteollisuuden moninaiseen hälyyn. Luonnon hiljaisuus on kadonnut siihen määrään, että sen puuttumista harva edes tulee huomanneeksi.
Melusaasteen ja meluntorjunnan historia on samankaltainen kuin
ympäristön kemiallisen saastumisen ja ympäristönsuojelun
kehitys. Kuuloa vaurioittavat
melutasot teollisuudessa on saatu hallintaan ja tällaiselta
melulta osataan suojautua. Tämän hetken ongelmana on
taajamamelu eri muodoissaan, siis teknosysteemin äänet,
joiden stressivaikutuksiin on vasta viime aikoina opittu kiinnittämään
huomiota, ja joiden häiritsevyyttä ei aina voi päätellä
pelkästään melutason mittauksilla. Häiritsevän
taustamelun tärkein aiheuttaja on liikenne, ja sen vaikutuksen
uloimmalla kehällä kyse on luonnon hiljaisuuden katoamisesta.
Kemiallisten ympäristösaasteiden osalta samalla tavoin
voimakkaat pistekuormittajat on saatu kuriin, mutta hajakuormitus
ja saasteiden kaukokulkeutuminen, luonnon nuhraantuminen, ovat
edelleen ongelmia.
Luonnon rauhaa yhä laajemmilla alueilla häiritsee muun muassa motorisoituva vapaa-aika. Esimerkiksi kun moottorikelkkareittejä tai -uria on eri puolilla maata pyritty liikenneturvallisuussyistä sijoittamaan mahdollisimman kauas tieverkosta, on samalla usein viimeiset tieliikenteen melulta suojaisat alueet tuotu teknisen äänisaasteen vaikutuspiiriin. Ja missä on ääntä, siellä on valoakin. Diffuusi valosaaste on häivyttänyt myös tähtitaivaan ja revontulet useimpien suomalaisten arkisesta elämänpiiristä.
USA:n ja Kanadan rajalla sijaitseva Boundary Waters -retkeilyalue on julistettu meluvapaaksi vyöhykkeeksi, jossa liikkuminen on sallittu vain lihasvoimalla. Puisto on myös lentokieltoaluetta, jonka yläpuolelta liikennelentoreititkin on siirretty muualle. Suomen Lapissa vapaa-ajan lentoliikenne on huomattava meluhäiriötekijä. Olisiko aika jo kypsä sielläkin määritellä joitakin alueita, esimerkiksi kansallispuistoja, lentomelusta vapaiksi alueiksi?
Ajan kuvaan kuuluu, että luonnon hiljaisuus koetaan ylellisyydeksi. Hiljaisuus tekee hyvää, ja siitä nauttimisen pitäisi olla kansalaisoikeus. Siksi on aihetta viettää Hiljaisuuden päivää.
LISÄTIEDOT: Heikki Simola, puh. (013) 251 3499 (työ), 050-5660 640