Luonnon äänet häviävät meluun

Suomen luonnonsuojeluliitolta aloite hiljaisten alueiden kartoituksesta

Sekä luonto että ihmiset kärsivät melusta, joka on vakava ja kasvava ympäristöongelma.

EU:n vuonna 1994 teettämän selvityksen mukaan noin 60% silloisten 12 EU-jäsenmaan asukkaista asui alueilla, joilla tieliikenteen melu ylitti sallitun ohjearvon, joka on 55dBA. Vuoteen 2020 mennessä EU-maiden melualueilla asuvien ihmisten määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan. Melun häiritsevyyttä on selvitetty kenttätutkimusten avulla. Tutkimusten mukaan yhteisön alueen väestöstä noin neljännes kokee ympäristömelun häiritsevänä ja 5-15 % kärsii melun aiheuttamista vakavista unihäiriöistä (Vihreä kirja tulevaisuuden melupolitiikasta 1996).

Suomessa ympäristömelu on ongelma erityisesti Etelä-Suomessa ja suuremmissa kaupungeissa. Jo noin 1,5 miljoonaa suomalaista altistuu päivittäin joko kotona tai työssä melulle, jolla voi olla haitallinen vaikutus terveyteen. Miljoona suomalaista asuu alueilla, joilla melun keskiäänitaso ylittää 55 dBA:n. Vuonna 1997 tehdyssä tutkimuksessa 21% helsinkiläisistä koki ympäristömelun häiritseväksi (Liikonen, Björk 1997, 39).

Mielikuva erämaisesta Suomesta on enää vain illuusio. Luonnonalueita, joista on vähintään kahdeksan kilometriä lähimmälle tielle, ei ole enää kuin Pohjois-Suomen suojelualueilla. Suomen pinta-ala on melko tehokkaassa käytössä. Siellä, missä ei ole asutusta, harjoitetaan monenlaista luontoon vaikuttavaa taloudellista toimintaa, kuten metsänhakkuita, kaivostoimintaa, turvetuotantoalueita, soranottoa ja matkailua. Ne pirstovat yhtenäisiä luonnonalueita, pilaavat ja muuttavat luontoa. Pelkästään Suomen metsäautoteiden yhteenlaskettu pituus ulottuu monta kertaa maapallon ympäri. Nämä tiedot käyvät ilmi Suomen ympäristökeskuksen Suomen Luonto CD-Faktasta, jossa arviodaan Suomen ympäristön tilaa ja siinä 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia. (Hallanaro ym. 2000)

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu - vai mahtuuko?

Melulla tarkoitetaan ääntä, joka on terveydelle haitallista ja jonka ihminen kokee epämiellyttäväksi tai häiritseväksi.

Suurin ympäristömelun lähde on liikenne. Muita tyypillisiä melulähteitä ovat teollisuus, rakentaminen ja erilaiset vapaa-ajan toiminnot, kuten ampuma- ja moottoriurheiluradat, puutarhatyökoneet, konsertit ja muut yleisötapahtumat. Meluisuus lisääntyy koko ajan asutuksen keskittyessä ja liikenteen kasvaessa. Nykyään myös vapaa-aika on yhä motorisoidumpaa: moottoriveneet, -kelkat ja mönkijät häiritsevät luonnon hiljaisuutta.

Ympäristömelu on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle, vaikka se vaikuttaa monella tavalla kielteisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin ja altistuneiden määrä on kasvussa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla liikenteen kasvu lisää lähivuosikymmeninä melualueilla asuvien määrää useilla kymmelillä tuhansilla meluesteistä huolimatta. Tällä hetkellä jo noin 220 000 pääkaupunkiseudun asukasta - joka neljäs - asuu yli 55 dBA:n liikennemelun alueella. (Liikenteen jäljet 2000)

Melu vaikuttaa terveyteen

Melu heikentää elämänlaatua ja melulle altistuminen aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. Melun kokeminen on osin subjektiivista ja tilannekohtaista. Meluherkkyys vaihtelee yksilöiden välillä. Myös tilanne ja suhtautuminen meluun vaikuttaa siihen, koetaanko se häiritsevänä.

Voimakkaimillaan ympäristömelu vaurioittaa kuuloa. Äkillinen, kova impulssimainen melu, kuten ammunta, suihkumoottoreiden matalalennot, moottoriurheilu ja musiikki, voivat olla vaarallisia kuulolle. Yleensä kuulonalenema tai kuulovaurio syntyy kuitenkin hitaasti hiipien
lievän yliannostuksen seurauksena. Jos melualtistuksen yhteydessä pääsee sisäkorvan karvasolukkoa tuhoutumaan, ovat haitat pysyviä.

Ihmisen korva on sopeutunut luonnon ääniin. Oksien rasahtelun ja linnunlaulun kaltaiset melko hiljaiset luonnon äänet kuuluvat luontaiseen äänimaailmaamme. Koska luonnon äänet koetaan yleensä rentouttavina, niitä ei voida pitää meluna. Kovat, metalliset äänet ovat kuormittaneet ihmisen kuuloaistia vasta parinsadan vuoden ajan.

Melun häiritsevyys lisääntyy, jos sen voimakkuus vaihtelee. Erityisen häiritsevää on äkillinen nousu. Lentomelu koetaankin liikennemelusta häiritsevimpänä - ja jossain määrin myös pelottavana. Aiheuttamaansa melutasoon nähden tieliikenteen melu häiritsee suhteellisesti vähiten.

Melu aiheuttaa unihäiriöitä: vaikeuttaa nukahtamista, aiheuttaa muutoksia unen rakenteessa ja syvyydessä, herättää. Unihäiriöt puolestaan aiheuttavat väsymystä ja mielialan laskua. Onnettomuusriski kasvaa. Melu voi aiheuttaa fysiologisiakin muutoksia, kuten nostaa verenpainetta, häiritä hormonituotantoa ja alentaa vastustuskykyä. Melu saattaa myös lisätä aggressiivisuutta. Lapset ovat erityisen herkkä ryhmä: asioiden ymmärtäminen, uusien asioiden omaksuminen ja keskittymiskyky heikkenevät. Esimerkiksi lukemaan oppinen vaikeutuu meluisassa ympäristössä. (mm. Survo, Hänninen 1998, Passchier-Vermeer, Passchier 2000)

Uusimpien, Helsingin yliopiston psykologian laitoksen Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikön tutkimusten mukaan melu vaikuttaa aivotoimintoihin sekä välittömästi että myös pysyvämmin. Tutkimuksia vetäneen psykologian tohtori Teija Kujalan mukaan vasen aivopuolisko saattaa turtua ja kyky erottaa joitakin puheäänteitä heikkenee. Työsuoritukset saattavat heiketä ja stressi lisääntyä, koska melussa työskentelevä joutuu koko ajan keskittymään enemmän. Melulle altistuneet reagoivat herkemmin yllättäviin ääniin kuin hiljaisessa ympäristössä työskennelleet.

Kaikkia melun vaikutuksia ihmisen terveyteen ei edes tunneta, ja tutkimuksia tarvitaankin lisää.

Melun monet ympäristöhaitat

Melu heikentää monella tavalla elinympäristön viihtyisyyttä ja vaikeuttaa ihmisten välistä kanssakäymistä; puhe keskeytyy ja kommunikointi vaikeutuu. Äänisaaste estää luonnonrauhan kokemisen. Ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että taajamien lähellä on luontoa, jossa ihmiset voivat kuulla rauhoittavia luonnon ääniä.

Melu vaikuttaa myös eläimiin. Suomessa tutkija Rauno Yrjölä ryhmineen on selvittänyt tierakennuksen vaikutuksia linnustoon valtatie 7:llä Loviisan lähellä. Vuodesta 1996 lähtien tehdyissä linnustotutkimuksissa tavoitteena on ollut tutkia, millaiset ovat linnustomuutokset aivan tien vieressä sekä kauempana tiestä aina kolmen kilometrin etäisyydelle asti. Suomesta ei ole tarkkaa tietoa kaikista vaikutuksista, mutta tien melun on oletettu olevan yksi tekijä, joka voisi vaikuttaa linnustoon kauempanakin tielinjasta. Melun vaikutus riippuu mm. liikenteen määrästä ja siitä, miten hyvin ympäristö päästää melun leviämään. Esimerkiksi peltoaukeilla ja vesistöjen kohdalla vaikutus voi ulottua kauemmas.

Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan eläinten keskinäinen viestintä voi häiriintyä melun vuoksi siten, että ne kadottavat suunnistuskykynsä (Karlsson 1995).

Hollannista tutkimustietoa on enemmän ja siellä vaikutuksia on myös havaittu, tosin Hollannissa teiden liikennemäärätkin ovat huomattavasti suuremmat kuin Suomessa. Näiden tutkimusten mukaan melu estää tai häiritsee lintujen soidinkäyttäytymistä ja vähentää sitä kautta pariutumista ja pesintämenestystä. Melu karkottaa lintuja: ne valitsevat pesäpaikan etäämmältä ihmistoiminnasta. Häirintäetäisyys on lajista riippuen muutamista metreistä satoihin metreihin.

Melun vaikutuksista luonnon eläimiin on kuitenkin hyvin vähän tutkimustietoa, useimmista lajeista ei lainkaan. Siksi etenkin niillä luonnonsuojelualueilla, joilla on tarkoitus suojella eri eläinlajeja, tulee myös meluntorjuntaan kiinnittää erityistä huomiota.

Hiljaisuus on uhanalainen luonnonvara

Hiljaisuus on kohoamassa yhtä tärkeksi suojelukohteeksi kuin luonnon- ja kulttuuriarvot. Luonnonhiljaisuus ja -rauha ovat asioita, joiden puutteeseen ja sen myötä suojeluun on nyt herätty. Valtaosassa Euroopan maita hiljaisuus on jo hyvin harvinaista. Enää ei löydy paikkoja, joissa luonnon ääniin ei sekoittuisi ihmisen aiheuttaman melu.

Hollanti on hiljaisten alueiden suojelun pioneeri. Hiljaisia alueita on suojeltu jo lähes 20 vuotta. Hollannin meluntorjuntalaki on vuodelta 1979; siinä hiljainen alue määritellään "vähintään muutaman neliökilometrin suuruiseksi alueeksi, jossa ihmisen toiminnasta aiheutuva melu on niin vähäistä, että sillä on hyvin vähän tai ei lainkaan vaikutusta luonnon äänten kokemiseen". Hollantilaisessa käytännössä tällaiseksi alueeksi on kelpuutettu alue, jossa melun keskiäänitaso on enintään 40 dB.

Belgiassa hiljaisten alueiden rajaaminen on otettu ympäristöpoliittiseen ohjelmaan 1997-2001. Tarve hiljaisten alueiden suojelusta nousi julkiseen keskusteluun Saksassa muutama vuosi sitten ja siellä on tehty esityksiä hiljaisuuden suojelun yhdistämisestä luonnonsuojeluun.

Pohjoismaista Ruotsi on ollut edelläkävijä. Tielaitos käynnisti vuonna 1999 pilottiprojektin hiljaisten alueiden kartoittamiseksi eteläruotsalaisisissa Mullsjön ja Habon kunnissa. Tutkimuksessa löydettiin neljä aluetta, joilla melu ei yltänyt keskimäärin yli 30 dBA:n. Nyt käynnissä on vastaava hiljaisten alueiden kartoitus kahden länsi- ja eteläruotsalaisen läänin alueella lääninhallitusten teettämänä. Tielaitos ja muut ao. viranomaiset ovat perustaneet työryhmän hiljaisille alueille soveltuvan inventointimenetelmän ja meluindikaattorin kehittämiseksi.

Ympäristömelun hallintaa säätelevä puitedirektiivi tullee EU:ssa voimaan vuonna 2002. Sitä sovelletaan taajama-alueiden lisäksi "vähämeluisilla rakentamattomilla alueilla". Direktiivissä on esitykset taajamissa käytettävistä meluindikaattoreista, mutta vähämeluisilla rakentamatto-lilla alueilla "voi joissakin tapauksissa olla hyödyllistä käyttää erityisiä meluindikaattoreita ja niihin liittyviä raja-arvoja". Direktiivissä ei esitetä hiljaisten alueiden kartoittamista eikä konkreettisia suojelutoimia.

Suomessakin herätty hiljaisten alueiden suojeluun

Valtioneuvosto esitti jo vuonna 1986 meluntorjuntalain perusteluissa yleisenä meluntorjunnan päämääränä muun muassa, että ihmisillä on kylliksi mahdollisuuksia nauttia hiljaisuudesta ja luonnon äänistä.

Meluongelma ja hiljaisuuden suojelu ei kuitenkaan ole saanut sille kuuluvaa huomiota. Meluntorjuntatoimiin ei ole investoitu läheskään yhtä paljon kuin esimerkiksi ilmansuojeluun. Tämä johtunee osittain siitä, että melu ei jätä näkyviä merkkejä (kuten savua) ilmaan eikä siitä jää luontoon tai elimistöön haitallisia jäämiä.

Monien asioiden arvo tajutaan vasta, kun ne ollaan menettämässä. Suomessa meluongelmille on vielä tehtävissä paljon monia EU-maita enemmän. Nyt on aika turvata eteläsuomalaisten vielä hiljaisten alueiden luonnonrauha.

Aloite hiljaisten alueiden kartoittamisesta

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Latu tekivät lokakuussa 2000 ympäristöministeriölle aloitteen hiljaisten alueiden kartoittamisesta Etelä-Suomesta alkaen ja hiljaisille alueille soveltuvan melun mittaus- ja arviointimenetelmän kehittämisestä. Esitimme myös Ruotsin mallin mukaisesti, että kehittämistyön koordinointia varten perustettaisiin työryhmä, johon kuuluisivat kaikki ne viranomaiset, joiden toimialaan kuuluu maankäytön ja liikenteen suunnittelu sekä meluntorjunta.

Ensinnäkin on arvioitava, miten luonnonrauha määritellään ja tarvitaanko sen järkkymiseen kuinka paljon ja jatkuvaa vai satunnaista melua. Lisäksi on luotava muun muassa yhteismitalliset mittaus- ja arviointimenetelmät melulähteittäin.

Aloitteessamme esitimme myös suojelukeinoja: melu ja hiljaiset alueet tulee lisätä nykyistä tiukemmin maankäyttö- ja rakennuslakiin ja hiljaiset alueet kaavoituskarttoihin. Melun torjunta tulee ottaa painokkaasti esiin liikennesuunnittelussa ja erilaisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa ja päätöksenteossa sekä ympäristölupaharkinnassa.

Hiljaisuuden päivä 8.10.

Syksyllä 2000 vietimme myös ensimmäistä kertaa Hiljaisuuden päivää Hiljan päivänä 8.10. Teemapäivällä halusimme kiinnittää kansalaisten huomiota hiljaisuuteen uhanalaisena arvona. Vetosimme kansalaisin, että he välttäisivät käyttämästä moottorikäyttöisiä koneita ja lähtivivät lähiluontoon hiljaisuutta etsimään. Luonnonsuojelupiirit ja -yhdistykset järjestivät retkiä luonnonhiljaisiin paikkoihin.

Hiljan päivä puolustaa melutonta vapaa-aikaa

Vuonna 2001 Hiljaisuuden päivän erityisteemaksi on valittu oikeus hiljaisuuteen vapaa-aikana. Tänä vuonna kampanjassa mukana ovat Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Ladun lisäksi Kuulonhuoltoliitto, Ekopsykologien verkosto Metsänpeitto, Suomen Akustisen Ekolgian Seura ja Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter. Kampanjassa mukana olevat järjestöt haluavat rauhoittaa Hiljaisuuden päivää (joka sattuu maanantaille) edeltävän viikonlopun 6.-7.10. luonnossa lihasvoimin liikkumiselle ja luonnon äänistä nauttimiselle sekä herättää arvokeskustelua melun tuottamisen oikeudesta.

Oikeus meluttomaan vapaa-aikaan valittiin siksi, koska moottorikelkkojen, maastoautojen, vesiskoottereiden, maastomoottoripyörien, ns. mönkijöiden ja muiden äänekkäiden harrastusvälineiden käyttö on lisääntynyt siinä määrin, että luonnon rauha ja ekologisesti kestävä käyttö ovat vaarantumassa.

Meluongelmasta keskusteleminen on vaikeaa, sillä melun häiritsevyys on subjektiivinen ominaisuus, joka vaihtelee ihmisten välillä. Joillekin moottoriveneiden ja vesiskoottereiden ääni kertoo trendikkäästä ja menevästä moottoriurheiluharrastuksesta, joillekin se on hermoja raastava kokemus, joka pilaa luonnonrauhaan hakeutuneen lomapäivän varmasti. Vaikka meluaminen näyttää olevan lähes rajoittamaton kansalaisoikeus, on muistettava, että monet ihmiset arvostavat suuresti hiljaisuutta sekä kotona että luonnossa. Kummalla siis on vahvem-pi oikeutus toiminnalleen, melun tuottajilla vai hiljaisuutta arvostavilla?

Kampanjassa mukana olevat järjestöt vaativat kansalaisille oikeutta hiljaisuuteen paikoissa, joista sitä lähdetään etsimään, kuten virkistys- ja ulkoilualueilla, luonnonsuojelualueilla, asuin- ja loma-asuntoalueilla. Melun tuottaminen vapaa-aikana pelkästään huvittelun vuoksi tulee olla nykyistä huomattavasti tiukemmin säädeltyä. Oikeudesta hiljaisuuteen on tultava kansalaisoikeus.

Toipuakseen melun ja informaatiotulvan aiheuttamasta stressistä ihminen tarvitsee hiljaisuutta ja henkisen eheytymisen paikan: luonnossa liikkuminen laukaisee stressiä ja rentouttaa. Luonto vaikuttaa rauhoittavasti ihmisen fysiologisiin toimintoihin alentamalla verenpainetta ja sydämen sykettä. Luonto tyydyttää myös ihmisen esteettistä kauneudenkaipuuta. Tästä syystä erityisesti taajamien lähellä tulee olla paikkoja, joissa ihmiset voivat retkeillä, liikkua ja nauttia luonnon äänistä.

Kampanjassa mukana olevien järjestöjen paikallisyhdistykset ja piirit tekevät 8.10. alkavalla viikolla (tai myöhemmin) kaupungeille ja kunnille sekä maakuntaliitoille aloitteita hiljaisten alueiden kartoittamisesta ja suojelemisesta sekä vähämeluisten alueiden säilyttämisestä omalla alueellaan sekä järjestävät luontoretkiä.

LÄHTEET ja LISÄTIETOJA:
* Ala-Korpela, Anu (2000). Ja hiljaisuus tuli...Vihreä Lanka 15.12.2000, s. 7-9.
* Björk, Erkki (2000). Melun ympäristövaikutusten arviointi. Luento Suomen luonnonsuojeluliiton meluseminaarissa 28.1.2000. Lyhennelmä luennosta http://arkisto.sll.fi
* Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta. Euroopan unionin neuvosto 21.12.2000, 14828/00. ENV 490, CODEC 1066.
* Elvhammar, Hans (2000). Environmental noise effects in residential and recreational areas. Luento Suomen luonnonsuojeluliiton meluseminaarissa 28.1.2000. Lyhennelmä luennosta http://arkisto.sll.fi
* Foppen, Ruud, Reijnen, Rien (1994). The effects of car traffic on breeding bird populations in woodland. I. Evidence of reduced habitat quality for willow warblers breeding close to a highway. Journal of Applied Ecology 31/1994, p. 85.94.
* Foppen, Ruud, Reijnen, Rien (1994). The effects of car traffic on breeding bird populations in woodland. II. Breeding dispersal of male willow warblers in relation to the proximity of a highway. Journal of Applied Ecology 32/1995, p. 187-202.
* Hallanaro, Eeva-Liisa (päätoimittaja), Lindholm, Matti, Paija, Virpi, Putkuri, Eija, Välimäki, Jari (2000). Suomen luonto CD-fakta - Kertomus ympäristön tilasta. Suomen ympäristökeskuksen julkaisuja. WSOY.
* Karlsson, H. (1995). Hör oss, Svea! - Va? Ljudlandskap in förändring. I.H. Karlsson, (Red.), Svenska ljudlandskap om hörseln, bullret och tystnaden. (s.11) Kungl. Musikaliska akademin. Stockholm.
* Karttunen, Anu, Koivumäki, Matti (1997). Kuuloa ei voi karaista. Työ terveys turvallisuus 2/1997, s. 4-7.
* Liikenteen jäljet (2000). YTV:n esite liikenteen ilmanlaatu- ja meluvaikutuksista asuinympäristössä. Star-Offset Oy.
* Liikonen, Larri, Björk, Erkki (1997). Ympäristömelun häiritsevyys Helsingissä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 11/97.
* Marklund, Teresia (1999). Tysta områden värda att bevara - arbetssät och metoder med exempel från Uppsala. Examensarbete. Miljö- och Hälsoskyddsprogrammet. Umeå universitet.
* Passchier-Vermeer, Willy, Passchier, Wim F. (2000). Noise Exposure and Public Health. Environmental Health Perspectives, Vol 108, Supplement 1, March 2000.
* Reijnen, Rien, Foppen, Ruud, Braak, Cajo Ter, Thissen, Johan (1995). The effects of car traffic on breeding bird populations in woodland. III. Reduction of density in relation to the proximity of main roads. Journal of Applied Ecology 31/1994, p. 95-101.
* Reijnen, Rien, Foppen, Ruud (1995). The effects of car traffic on breeding bird populations in woodland. IV. Influence of population size on the reduction of density close to a highway. Journal of Applied Ecology 32/1995, p. 481-491.
* Survo, Kyösti, Hänninen, Otto (1998). Altistuminen ympäristömelulle Suomessa. Esiselvitys. Suomen Ympäristö 241, teema: ympäristönsuojelu.
* Vindevogel, Gisela (1997). Hello, is there quiet anywhere? Presentation in Conference on the Future EU Noise Policy, May 21.-22.1997, the Hague.
* Seretin, Leena (2000). Jatkuva taustamelu turruttaa aivoja. Tiedon silta 2/2000, s. 18-19.
* Shtyrov, Yuri, Kujala, Teija, Ilmoniemi, Risto J., Näätänen, Risto (1999). Noise affects speechsignal processing differently in the cerebral hemispheres. NeuroReport 10, 2189-2192.
* Shtyrov, Yuri, Kujala, Teija, Ahveninen, Jyri, Tervaniemi, Mari, Alku, Paavo, Ilmoniemi, Risto J., Näätänen, Risto (1998). Background acoustic noise and the hemispheric lateralization of speech processing in the human brain: magnetic mismatch negativity study. Neuroscience Letters 251/1998, p. 141-144.
* Shtyrov, Yuri (2000). Effects of noise on auditory perception in the human brain. Luento Suomen luonnonsuojeluliiton meluseminaarissa 28.1.2000. Lyhennelmä luennosta http://arkisto.sll.fi
* Vihreä kirja tulevaisuuden melupolitiikasta (KOM (1996) 540 lopullinen).
* Yrjölä, Rauno (2000). Melun vaikutukset luontoon. Luento Suomen luonnonsuojeluliiton meluseminaarissa 28.1.2000. Lyhennelmä luennosta http://arkisto.sll.fi

HAKEMISTO