Huijataanko ympäristötuella viljelijää?

Suomalaiset ympäristöjärjestöt ovat huolissaan maatalouden ympäristötuen riittävyydestä. Ympäristötuen 1,7 miljardista markasta on siirretty 300 miljoonaa markkaa LFA-tuen puolelle, joka määräytyy tilan sijainnin perusteella. Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF, BirdLife Suomi, Natur och Miljö, Metsästäjien keskusjärjestö ja Luonto-Liitto eivät pidä oikeana menettelynä, että viljelijöille luvataan korvausta tietyistä toimenpiteistä, vaikkei varmuutta rahojen riittävyydestä ole.

Palkkaa ympäristön hyväksi tehdystä työstä

Viime viikolla julkistetun tutkimuksen mukaan (Pitkänen, Tianen 2000. Maatalous ja luonnon monimuotoisuus) maatalouden ympäristötuilla on tärkeä merkitys maatalousympäristön kasvien ja eläinten monimuotoisuuden säilyttämiselle. Uusi, vuosille 2000-2006 laadittu ympäristötukijärjestelmä jakautuu edelleen perustukeen ja erityistukeen. Suurin muutos entiseen on tuen jakautuminen perustuen sisällä perus- ja lisätoimenpiteisiin. Lisätoimenpiteillä pyritään huomioimaan tilakohtaiset mahdollisuudet ympäristönhoidossa. Kannustimena tehdyistä lisätoimenpiteistä on luvassa lisämarkkoja joko 80 mk/ha tai 140 mk/ha.

Valinnaisia lisätoimenpiteitä ovat mm. viljelyn monipuolistaminen, ammoniakkipäästöjen vähentäminen, riistalaidunten ja monimuotoisuuspeltojen perustaminen ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen.

Erityistuella ympäristötukea on kohdennettu tarkemmin, kuten luonnonmukaiseen tuotantoon, perinnebiotooppien hoitoon, lannankäytön tehostamiseen, alkuperäisrotujen kasvattamiseen, kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamiseen sekä maiseman hoitoon. Pääosa ympäristötuesta on aiheutuneiden kustannusten korvausta, mutta erityistukeen on liittynyt pieni kannustinosa; viljelijää on palkittu ympäristön hyväksi tehdystä työstä.

Ympäristötukirahojen siirtely vaarantaa rahojen riittävyyden erityistukiin ja lisätoimenpiteisiin

Ympäristötukea valmisteleva työryhmä ehdotti maatalouden ympäristötukeen varattavaksi 1,7 miljardia markkaa. Elokuussa Maa- ja metsätalousministeriössä tehtiin kuitenkin päätös siirtää 300 miljoonaa ympäristötukeen varatuista markoista LFA -tuen rahoitukseen. Sekä luonnonhaittakorvaus että ympäristötuki sisältyvät horisontaaliseen maaseudun kehittämissuunnitelmaan. Ympäristöjärjestöt pelkäävät, että ympäristötuen leikkaus kohdistuu juuri erityistukiin ja perustuen valinnaisiin lisätoimenpiteisiin.

Ympäristötukiehdot ovat kaikille vielä uusia

Uudet ympäristötukiehdot vaativat jokaiselta ympäristötukeen sitoutuvalta viljelijältä tarkkaa harkintaa ja paneutumista. Rutiinilla ei tukihakemuslomakkeita voi täyttää, sillä uusissa ehdoissa on muutoksia entisiin tukiehtoihin verrattuna. Ympäristötukiasiat ovat kaikille tahoille uusia. Suomen ehdotus ympäristötukijärjestelmäksi on yhä EU-komission pureskeltavana, mikä hidastaa luotettavaa tiedottamista tukiasioista. Parhaillaan koulutetaan kouluttajia, minkä jälkeen on viljelijöiden vuoro. Vaarana on, etteivät viljelijät edes ehdi paneutua siihen, mihin sitoutuvat viideksi vuodeksi. Täyttä varmuutta ei siis ole edes siitä, että komission päätös tulee, ennenkuin viljelijät joutuvat tekemään omat päätöksensä.

Erityistukisopimuksia haetaan 14.4. Toukokuun lopussa viljelijöiden on tehtävä sitoumuksia perustuen toimenpiteiden osalta. Samaan aikaan kun tuottajat tutustuvat tuen ehtoihin, tekevät kauaskantoisia päätöksiä, laativat viljelysuunnitelmia tälle ja samalla monelle seuraavalle vuodelle, olisi heidän oltava siemeniä lajittelemassa, koneita huoltamassa, pellolla...

Rasti tukihakemuslomakkeessa velvoittaa viljelijän tiettyihin toimenpiteisiin viideksi vuodeksi. Viljelijät alkavat toteuttaa tuen ehtoina olevia toimenpiteitä ja kesällä saattaakin sitten tulla tieto, että rahaa ei olekaan.

Huijataanko ympäristötuella viljelijää?

Jos luvataan junalippu Lappeenrannasta Helsinkiin, mutta lipulla pääseekin vain Riihimäelle asti, kutsutaan sitä huijaukseksi. Onko nyt kyse ympäristötuen kohdalla myös huijauksesta? Huijausta tai ei, reiluuden nimissä viljelijöille pitäisi antaa realistinen kuva, mihin raha riittää.

Vuonna 1997 ympäristötuen perustuen piirissä oli peltoa 1 875 000 hehtaaria (91%
pinta-alatukia saaneesta peltoalasta). Maaseudun horisontaalisessa kehittämissuunnitelman mukaan erityistukiin ym. menoeriin käytetään vuositasolla keskimäärin 316 miljoonaa markkaa ohjelmakauden 2000-2006 aikana.

Jos uusi ympäristötuki toteutuu samassa laajuudessa ja maaseudun horisontaalisessa kehittämissuunnitelmassa esitetyllä tavalla, niin tällöin pelkkien pakollisten toimenpiteiden (pakolliset toimenpiteet + yksi pakollinen lisätoimenpide) rahoitustarve olisi vuositasolla minimissään 1,35 miljardia markkaa.

Jos ympäristötuki vuositasolla on rahoituskehyksen mukainen keskimäärin 1,4 miljardia markkaa, niin tällöin pakollisten perus- ja lisätoimenpiteiden tuen jälkeen erityistukiin ja erinäisiin muihin menoeriin ei jäisi vuositasolla kuin reilut 50 miljoonaa markkaa.

Mikäli ympäristötuen piiriin tulee 85% pinta-alatukia saavasta peltoalasta, pakollisten perus- ja lisätoimenpiteiden tukeen tarvittaisiin vuositasolla 1,26 miljardia markkaa. Tällöinkään erityistukiin ym. menoeriin ei jäisi vuositasolla kuin vajaa 150 miljoonaa markkaa.

Tällä asialla on kauaskantoiset vaikutukset: Viljelijöiden luottamus EU-tukijärjestelmiin vähenee, eikä tämä varmastikaan ole omiaan rohkaisemaan nuoria siirtymään viljelijöiksi. Surullista on myös, että epäselvyys tukien riittävyydestä tapahtuu juuri ympäristötuen kohdalla. Ensi kerralla tuen hakijoita saattaa olla huomattavasti vähemmän.

Ympäristötuella luodaan myönteistä kuvaa maataloudesta

Kuluttajat suhtautuvat myönteisemmin ympäristötekoihin perustuviin tukiin, kuin muihin tukiin. Ympäristötuella on vaikutusta siten yleiseen mielipiteeseen maatalouden tukemisesta.

Ympäristöasioiden huomioonottaminen maatalouspolitiikassa on myös EU:n tavoitteiden mukaista. Keskustelu maatalouden monivaikutteisuudesta ja perinnemaisemien vaalimisen tärkeydestä olisi muutettava teoiksi myös Suomessa. Suomen ympäristötukijärjestelmän uskottavuuden vähenemisen myötä vaikeutuvat myös seuraavan tukikauden neuvottelut.

Ympäristöjärjestöjä huolestuttaa, ettei määrärahojen siirtelystä ja sen seurauksista puhuta avoimesti. Viljelijöille epävarmuus on erittäin turhauttavaa. Ympäristöjärjestöjä kiinnostaa erityisesti se, millä perusteella määritellään mahdollisesti ensiksi poisjäävä tukimuoto?

Ympäristöjärjestöjen mielestä maatalouden ympäristötuki on hyväksyttävimpiä maatalouden tukimuotoja. Siitä hyötyy niin ympäristö kuin Suomen maatalous.

LISÄTIETOJA antavat ympäristöjärjestöjen maatalouden seurantaryhmän jäsenet:

- Ulrica Cronström, Natur och Miljö, tel. (09) 6122 2920
- Jari Luukkonen, Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen rahasto, puh. (09) 774 0100
- Jaana Nikkilä, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 0400 350 315
- Tuomas Rantanen, Luonto-Liitto, puh. (09) 684 4420
- Heikki Susiluoma, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. (06) 8294257 tai 040-5504944
- Pentti Vikberg, Metsästäjäin keskusjärjestö, puh. (09) 8777 677
- Marcus Walsh, BirdLife Suomi, puh. (09) 7275 013 tai 0400-513 410

HAKEMISTO