Huijataanko ympäristötuella viljelijää?

Suomalaiset ympäristöjärjestöt ovat huolissaan maatalouden ympäristötuen riittävyydestä. Ympäristötuen 1,7 miljardista markasta on siirretty 300 miljoonaa LFA-tuen puolelle, joka määräytyy tilan sijainnin perusteella. Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF, BirdLife Suomi, Natur och Miljö, Metsästäjien keskusjärjestö ja Luonto-Liitto eivät pidä oikeana menettelynä, että viljelijöille luvataan korvausta tietyistä toimenpiteistä, vaikkei varmuutta rahojen riittävyydestä ole.

Palkkaa ympäristön hyväksi tehdystä työstä

Viime viikolla julkistetun tutkimuksen mukaan (Pitkänen, Tiainen 2000. Maatalous ja luonnon monimuotoisuus) maatalouden ympäristötuilla on tärkeä merkitys maatalousympäristön kasvien ja eläinten monimuotoisuuden säilymiselle.
Vuosille 2000-2006 laadittu ympäristötukijärjestelmä jakautuu perustukeen ja erityistukeen, perustuen sisällä edelleen perus- ja lisätoimenpiteisiin.

Valinnaisia lisätoimenpiteitä ovat mm. viljelyn monipuolistaminen, ammoniakkipäästöjen vähentäminen, riistalaidunten ja monimuotoisuuspeltojen perustaminen ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen.

Erityistuella ympäristötukea on kohdennettu tarkemmin, kuten luonnonmukaiseen tuotantoon, perinnebiotooppien hoitoon, lannankäytön tehostamiseen, alkuperäisrotujen kasvattamiseen, kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamiseen sekä maiseman hoitoon. Pääosa ympäristötuesta on aiheutuneiden kustannusten korvausta, mutta erityistukeen on liittynyt pieni kannustinosa; viljelijää on palkittu ympäristön hyväksi tehdystä työstä.

Ympäristötukirahojen siirtely vaarantaa rahojen riittävyyden erityistukiin ja perustuen lisätoimenpiteisiin

Ympäristötukea valmisteleva työryhmä ehdotti maatalouden ympäristötukeen varattavaksi 1,7 miljardia markkaa. Elokuussa Maa- ja metsätalousministeriössä tehtiin kuitenkin päätös siirtää 300 miljoonaa ympäristötukeen varatuista markoista LFA -tuen rahoitukseen. Ympäristöjärjestöt pelkäävät, että tämä leikkaus kohdistuu juuri erityistukiin ja perustuen valinnaisiin lisätoimenpiteisiin.

Huhtikuussa viljelijät hakevat erityistukisopimuksia ja toukokuun lopussa valitsevat perustuen valinnaisia toimenpiteitä. Rasti tukihakemuslomakkeessa velvoittaa viljelijän tiettyihin toimenpiteisiin viideksi vuodeksi. Viljelijät alkavat toteuttaa tuen ehtoina olevia toimenpiteitä ja kesällä saattaakin sitten tulla tieto, että rahaa ei olekaan.

Reiluuden nimissä viljelijöille pitäisi antaa realistinen kuva, mihin raha riittää. Asialla on kauaskantoiset vaikutukset: Viljelijöiden luottamus EU-tukijärjestelmiin vähenee, eikä tämä varmastikaan ole omiaan rohkaisemaan nuoria siirtymään viljelijöiksi. Surullista on myös, että epäselvyys tukien riittävyydestä tapahtuu juuri ympäristötuen kohdalla.

Ympäristötuella luodaan myönteistä kuvaa maataloudesta

Kuluttajat suhtautuvat myönteisemmin ympäristötekoihin perustuviin tukiin, kuin muihin tukiin. Ympäristötuella on vaikutusta siten yleiseen mielipiteeseen maatalouden tukemisesta.

Ympäristöasioiden huomioonottaminen maatalouspolitiikassa on myös EU:n tavoitteiden mukaista. Keskustelu maatalouden monivaikutteisuudesta ja perinnemaisemien vaalimisen tärkeydestä olisi muutettava teoiksi myös Suomessa.

Ympäristöjärjestöjä huolestuttaa, ettei määrärahojen siirtelystä ja sen seurauksista puhuta avoimesti. Viljelijöille epävarmuus on erittäin turhauttavaa. Ympäristöjärjestöjen mielestä maatalouden ympäristötuki on hyväksyttävimpiä maatalouden tukimuotoja. Siitä hyötyy niin ympäristö kuin Suomen maatalous.

LISÄTIETOJA antavat ympäristöjärjestöjen maatalouden seurantaryhmän jäsenet:
- Ulrica Cronström, Natur och Miljö, tel. (09) 6122 2920
- Jari Luukkonen, Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen rahasto, puh. (09) 774 0100
- Jaana Nikkilä, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 0400-350 315
- Tuomas Rantanen, Luonto-Liitto, puh. (09) 684 4420
- Heikki Susiluoma, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. (06) 8294257 tai 040-550 4944
- Pentti Vikberg, Metsästäjäin keskusjärjestö, puh. (09) 8777 677
- Marcus Walsh, BirdLife Suomi, puh. (09) 7275 013 tai 0400-513 410

HAKEMISTO