8.6.2000
Tuore uhanalaisuusraportti kertoo: Tiltaltti on viime vuosina ollut nopeimmin vähenevä lintulajimme. Taantuminen on ollut voimakkainta viimeisten 10 vuoden aikana, vaikka se onkin alkanut jo aikaisemmin. Syitä ei tunneta. Tiltaltti onkin lisätty uhanalaisten lajien luetteloon (Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä 25.5.2000: Suomen lajien uhanalaisuus 2000). Tiltaltti on luokiteltu vaarantuneeksi kotkan ja merikotkan lailla.
Suomen Luonto kerää havaintoja tiltaltista. Erityisen kiinnostavia ovat tiedot pohjoisesta, sillä tiltaltti on jo Etelä-Lapissa harvalukuinen ja puuttuu maakunnan keski- ja pohjoisosista. Suomen Luonto toimittaa havainnot edelleen Luonnontieteelliseen keskusmuseoon
Havainnot tiltaltista pyydetään lähettämään Suomen Luonnon toimitukseen joko postitse tai sähköpostitse elokuun 2000 loppuun mennessä osoitteella: Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostilla suomenluonto@sll.fi. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan riippumattoja ja kirjoja.
Monet tuntevat tiltaltin äänestä. Ulkonäön perusteella sitä onkin vaikea erottaa pajulinnusta ja muista uunilinnuista. Tiltaltti on pieni, solakka, päältä tummanharmaan ja vihreän sekainen, alta vaalea lintu, jonka silmän yläpuolella on selvä vaalea juova.
Tiltaltit saapuvat Suomeen huhti-toukokuussa ja aloittavat oitis laulunsa. Metsästä kaikuu yksitoikkoinen til-tal-til-tal-til-til-tal-til... Englannissa lintu tunnetaan nimellä chiffchaff ja saksassa Zilpzalp. Nimi tiltaltti on sekin onomatopoeettinen, toisin kuin ruotsin gransångare.
Kansa on tuntenut tiltaltin lukuisilla eri nimillä, joista useimmat viittaavat takomiseen tai pisaroiden tippumiseen: tynnörlintu, oluentiputtaja, tilttalttinen, tiltti, oluentekijä, seppä, seppälintu, seppätikka, metsäseppä, kilttakerttu, kuurnantilkittäjä ja juomanlaskija.
Tiltaltti jatkaa tiputteluaan pitkälle kesään. Se on myös innokkaimpia syyslaulajia, jonka ääni kajahtelee kirkkaana syys- ja vielä lokakuisestakin metsästä.
1950-luvun puolivälistä vuosituhannen loppuun Suomen tiltalttikanta pieneni noin puoleen. Suurimmaksi syntipukiksi on arveltu metsien pirstoutumista hakkuiden seurauksena. Tiltaltti ei pidä reunametsistä eikä hakkuualueista vaan viihtyy parhaiten vanhoissa kuusimetsissä. Se on silti melko yleinen, sillä 1998 kannan arvioitiin vaihtelevan vuodesta riippuen 150 000 ja 250 000 välillä.