17.10.2000 klo 17.30

Luonnonsuojeluliiton ympäristölakimies Pasi Kallion puheenvuoro
Seutusessio-keskustelutilaisuudessa 17.10.2000 Helsingin Valkoisessa salissa

Pääkaupunkiseudun kasvu - vastuullisuutta vai vastuuttomuutta

Keskustelu Helsingin, Espoon ja Vantaan sekä muiden lähikuntien kasvuedellytyksistä liikkuu jatkuvasti samojen teemojen ympärillä. Mistä lisää asuntoja sekä minne niitä voi ja pitäisi rakentaa? Kysymys on luonnollisesti tärkeä monestakin syystä. Paine asuntotuotannon lisäämiseen on suuri, sillä pääkaupunkiseudulle muuttaa jatkuvasti lisää asukkaita. Mutta ongelmana lienee hyvien asuinalueiden puute. Viime aikoina eniten keskustelua ovat herättäneet suunnitelmat Helsingin ja Espoon rantojen rakentamiseksi. Hyvä niin, sillä kyse ei ole pelkästään tiettyjen ranta-alueiden kohtalosta, vaan paljon laajemmasta, periaatteellisesta ratkaisusta: Miten kaupungissa ja sen lähiympäristössä otetaan ympäristön arvot huomioon?

Haluan korostaa, että kyse on nimenomaisesti ympäristön arvoista, ei "vain" ympäristöarvoista. Ympäristön arvoissa luontoarvot ovat jo sisäänrakennettuna elementtinä, sillä kyse on ensisijaisesti kokonaisuudesta, ihmisten ja ympäröivän luonnon yhteydestä. Myös maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa tätä seikkaa tavoitesäännöksessään: "Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä."

Jotta nämä tavoitteet todella vaikuttaisivat maankäyttöratkaisuihin, on niihin suhtauduttava vakavasti. Kyse ei ole vain "sanahelinästä" tai "kauniista päämääristä". Kyse on vastuusta. Hyvään elinympäristöön ja kestävään kehitykseen kuuluvat mm. elinympäristön viihtyisyys, laajat luontoalueet ja luonnon monimuotoisuuden suojelu sekä joukkoliikenteen ja yhdyskuntien toimivuus. Tavoitteiden toteutuminen edellyttää vastuullista suunnittelua, jossa alueen asukkaita kuunnellaan ja otetaan heidän näkökohtansa myös huomioon. Myös maankäyttö- ja rakennuslain 6 § korostaa osallistumista ja vuorovaikutteista suunnittelua. Vuorovaikutus on kaksisuuntainen prosessi, jossa mielipiteet vaikuttavat myös lopputulokseen. Osallisille on annettava todellinen mahdollisuus vaikuttaa kaavasuunnitteluun.

Aivan samoin kuin alueen asukkaita on kuunneltava, myös luontoa on "kuunneltava". Luonnon "kuuntelu" tarkoittaa käytännössä sitä, että kaavoitus pohjautuu kattaviin ympäristöselvityksiin sekä niiden todelliseen vaikuttavuuteen. Valitettavan yleistä on, että kaavoituksen luontoselvitykset ovat puutteellisia. Mutta vielä tärkeämpää on, että niillä ei useinkaan ole todellista merkitystä. On vastuutonta maankäyttöä laatia kaavoitussuunnitelmia ilman riittävän laajaa vaikutusten selvittämistä.

Mutta vastuuttomuuden ohella puutteellinen vaikutusten arviointi on myös lainvastaista, sillä maankäyttö- ja rakennuslain 9 § edellyttää kattavaa ympäristövaikutusten selvittämistä. Kyseisen pykälän nojalla ympäristövaikutuksiin kuuluvat lain tavoitteen mukaisesti myös sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset, "tavallisten" luontoselvitysten ohella. Kyse on siis ympäristön arvoista.

Kaavojen sisältövaatimuksissa korostuvat mm. palveluiden saatavuus, luonnonarvojen säilyttäminen, ympäristöhaittojen vähentäminen, yhdyskuntarakenteen ekologinen kestävyys, joukkoliikenteen järjestäminen sekä virkistysalueiden riittävyys. Erityisesti on huomattava, että olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö on yksi yleiskaavan sisältövaatimuksista, mikä korostaa jo rakennettujen alueiden ensisijaisuutta maankäytön suunnittelussa. Kaavojen sisältövaatimukset, vaikkakin ne ovat vaikeasti mitattavia, ovat valitusperusteen muodostavia oikeudellisia vähimmäisvaatimuksia, joten niiden merkitys kaavojen valmistelussa on ratkaiseva.

Kaikki edellä mainitut vaatimukset asettavat maankäytön suunnittelulle velvollisuuden vastuulliseen toimintaan. Yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta rakentaa asuntoja ihmisten halujen vaan tarpeiden perusteella. Tarpeessa rakentaa asuntoja esimerkiksi arvokkaille ranta-alueille on itse asiassa kyse halusta, ei tarpeesta. On pidettävä mielessä, että arvokkaat luontokohteet eivät ole uusiutuvia, eivätkä ne myöskään kykene itse puolustautumaan. Pääkaupunkiseudun kasvun ja asuinalueiden laajenemisen on tapahduttava ympäristön arvojen ehdoilla, ei päinvastoin. Tämä on ainoa keino vastuulliseen ja kestävään kehitykseen, jossa myös muilla kuin taloudellisilla arvoilla on tärkeä rooli.

LISÄTIEDOT: ympäristölakimies Pasi Kallio, puh. (09) 228 08 216 (keskiviikkona)