9.5.2000 KIERTOARTIKKELI
Enontekiön Kilpisjärvellä sijaitseva Saanatunturi on Suomen tunnetuin, luonnon- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkain sekä tieteellisesti merkittävä luontokohde. Tunturi on saanut olla tähän saakka suhteellisen rauhassa, minkä vuoksi vain pieni kaistale sen länsirinnettä on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.
Tummia pilviä Saanan päälle
Viime vuosina on Kilpisjärvellä moottorikelkkailu lisääntynyt nopeasti. Pääsyynä on Norjassa oleva melko tiukka kelkkailukielto ja tämän seurauksena norjalaisten kelkkojen tulo rajan yli. Kilpisjärvelle onkin muodostunut pysyvä parinsadan kelkan asuntovaunukylä. Talvikauden aikana alueella arvioidaan käyvän noin 1300 vierasta kelkkaa. Moottorikelkoista aiheutuva ympäristöhaitta on suoraan verrannollinen niiden lukumäärään. Tilanne on tältä osin riistäytymässä käsistä matkailuelinkeinon ottaessa rahanhimossaan yliotetta poronhoidosta, luonnosta ja sen tutkimisesta.
Moottorikelkkailuakin suurempi uhka Saanan alueen rauhalle on sota-aikaisen ns. saksalaistien kunnostaminen. Tästä Saanan pohjoispuolella ja viereisen Jehkatstunturin lounaispuolella kulkevasta, vanhasta tienpohjasta on ajateltu tehtävän henkilöautoille sovelias väylä. Tilanne paheni helmikuussa 1999 metsäntutkimuslaitoksen päättäessä sallia tien kunnostaminen maastoliikenneurana. Kokemuksesta luontoihmiset tietävät, että tällainen tie tuo mukanaan mitä erilaisimpia kylkiäistoimintoja. Niin kävisi Saanankin osalta.
Saanan rauhoitustoimiin on ryhdytty
Jo nykyisten moottorikelkkailusta aiheutuvien ja suunnitellusta henkilöautoliikenteestä odotettavissa olevien haittojen ehkäisemiseksi Käsivarren paliskunta ja Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema päättivät hakea alueelle maastoliikennelain tarkoittamaa alueellista kieltoa. Hakemuksen perusteet on säädetty maastoliikennelain tarkoitusta koskevassa säädöksessä.
Poronhoitoa ei saa haitata
Maastoliikennettä koskevaa lainsäädäntöä alettiin valmistella 1970-luvun alussa ja lähtökohtana oli tuolloin moottorikelkkojen poronhoidolle aiheuttamat haitat. Kilpisjärven alue on Käsivarren paliskunnan tärkeä laidun- ja vasomisalue. Valtakunnan rajojen läheisyys merkitsee alueelle sellaista ahtautta, ettei poronhoidon siirtäminen nykyisiltä seuduiltaan ole mahdollista. Vaikka vielä aitausten siirtokustannuksista ja lisääntyvän työn korvauksista päästäisiin sopuun, lisämaata ei ole olemassa. Tutkimuksin on osoitettu, että avotunturissa oleskeleva poro on ihmisarka, ja kaikkoaa samalta alueelta pois.
Poronhoitoon kuuluu olennaisesti saamelaiskulttuurin säilyttäminen. Kaikki Kilpisjärven poromiehet ovat saamelaisia. Suomella on vähintäin moraalinen velvollisuus huolehtia, että tämän Euroopan ainoan vähemmistökansan elinehdot turvataan siten, kuin kansainvälisissä sopimuksissa on kirjattu. On muistettava, että kysymys saamelaisten oikeudesta saamelaisalueen maahan ja veteen on vielä oikeudellisesti ratkaisematta. Käytännössä maaoikeuden siirtyminen valtiolta merkitsisi sitä, että saamelaishallinto myöntäisi maanomistajana tai haltijana maastoliikenneluvat.
Muinaismuistona tärkeä tunturi
Viime vuosina on saatu lisää tutkimustuloksia Saanatunturin asemasta saamelaisten mytologiassa. Professori Juha Pentikäisen tutkimus osoittaa, että Saanalla on neljä isohkoa seitaa, yksi kuhunkin ilmansuuntaan, sekä useita pieniä seitoja. Museovirastonkin arvion mukaan Saana täyttää muinaismuistolaissa tarkoitetun uskonnon harjoittamiseen liittyvän kiinteän muinaismuiston tunnusmerkit. Lantalaisten tulisi kunnioittaa tätä uskonpalvontaan käytettyä aluetta. Asiaa voisi kärjistää kysymällä, miltä lantalaisista tuntuisi, jos saamelaiset perustaisivat moottorikelkkareitin Helsingin Hietaniemen hautausmaan halki.
Ainutlaatuinen luonto
Käsivarren nipukka on ainoa palanen Kölivuoristoa Suomessa. Kallioperältään ravinteikkaana se on tuottanut Saanalle ja sen ympäristöön harvinaisen ja tieteellisesti mielenkiintoisen eloyhteisön. Viereinen tunturi Malla on kokonaan rauhoitettu jo 1930- luvulla. Kasvi- ja eläinlajistossa on vahva arktinen maku. Olosuhteet alueella ovat tarjonneet hyvät luontoedellytykset luonnontieteelliselle tutkimukselle.
Professori Olavi Kalelan jo 1950-luvulla aloittamat myyrätutkimukset
ovat kansainvälisesti kuuluisia. Helsingin yliopiston rakennettua
alueelle nykyisen, uuden biologisen aseman tutkimuksen määrä
ja luonne ovat suuresti muuttuneet.
Eläintieteelliset tutkimukset laajenivat lintu- ja myyrätöistä
muihin eläinryhmiin.
Kasvitieteellisiä selvityksiä tuli runsaasti mukaan
ja muun muassa nyt esitetylle maastoliikenteen kieltoalueelle
on vuosia sitten perustettu pitkäaikaisia näytealoja
seurantatutkimuksia varten. Yhden vuoden aikana biologisella asemalla
on menossa useita kymmeniä tutkimushankkeita. Kun toimintaan
lisätään paikalla annettava opetus, ei ole ihme,
että uudenkin laitoksen kapasiteetti on kokonaan varattu.
Asemalla on merkitystä koko Kilpisjärven yhteisön
taloudelle.
Kilpisjärven tutkimuksen tekee nykyhetkenä erityisen ansiokkaaksi se, että maapallon ilmaston lämpeneminen kohdistuu ehkä kaikkein voimakkaimmin arktiseen luontoon. Eteläisimmät eliölajit voivat siirtyä pohjoisemmaksi, mutta arktisella lajistolla on edessään Jäämeri. Näytealoja ja muita seurantatutkimuksia ei voi siirtää Kilpisjärveltä, mutta moottorikelkalla ja autolla voi ajaa muuallakin kuin Saanan tutkimusalueella.
Luonnonsuojeluarvoja kunnioitettava
Pekka Puupää ja Lumimies seikkailivat Saanan maisemissa jo puoli vuosisataa sitten. Elokuvan myötä ja erikoisen geologisen hattumuodostuman ansiosta Saanan seutu on tullut kansallismaisemaksi, joka valtioneuvoston päätöksellä on otettu maisemansuojeluohjelmaan. Nyt esitetty maastoliikenteen kieltoalue kuuluu kokonaisuudessaan tämän ohjelman piiriin.
Alajärvi ja Kilpisjärvi on pitkä ja etelästä tultaessa kauaksi näkyvä vesistö, jonka rannat ovat vielä vain harvakseltaan rakennetut. Ruotsin puoleinen lansiranta on kokonaan koskematon. Järviluonnon tutkimuksen kannalta on merkityksellistä rantojen säilyminen luonnontilassa. Niinpä onkin luonnollista, että koko Saanan alue otettiin mukaan valtioneuvoston hyväksymään rantojen suojeluohjelmaan. Enää ei voi kuin ihmetellä, miksi Saanaa ei ole rauhoitettu luonnonsuojelulailla.
Päätös kieltohakemuksesta
Lapin ympäristökeskus ei pitänyt edellä
olevia perusteita riittävinä, vaan hylkäsi kokonaisuudessaan
hakemuksen. Ympäristökeskus ei tuntenut maastoliikennelain
tarkoitusta, vaan kuvitteli sen olevan liikenteen järjestämistä
ja edistämistä varten säädetty, vaikka se
ympäristönsuojelulakina onkin haittojen vähentämiseen
tähdätty.
Ympäristökeskus korosti myös paikallisen matkailuelinkeinon
merkitystä ja toivotti poronhoitajat sen piiriin. Tätä
päätösperustetta laki ei tunne.
Tärkeä ennakkopäätös koskee myös maastoliikennelaissa olevaa porsaanreikää, jolla metsäntutkimuslaitos antoi ns. maanomistajan urana oikeuden perustaa tosiasiallisesti tie sivuuttaen näin tielainsäädännön. Laki ei näitä uria tunne ja siksi olemattoman käsitteen kieltäminen erikseen lainmuutoksella tuntuu oudolta. Ehkä tämä on kuitenkin tarpeen.
Laaja rintama hakee muutosta päätökseen
Lapin ympäristökeskuksen päätös oli lakiin perustumaton ja nykyisten ympäristötavoitteiden vastainen. Siksi on ennakkotapauksen nimissä tärkeää saada siihen muutos. Kieltohakemuksen tehneet Käsivarren paliskunta ja Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema ovat valittaneet Rovaniemen hallinto-oikeudelle päätöksestä. Valitukseen ovat yhtyneet omilla kirjelmillään Saamelaiskäräjät ja Suomen luonnonsuojeluliito, sekä liitelausunnoillaan maastoliikennelakia valmistellut ympäristönsuojeluneuvos Olli Paasivirta ja professori Juha Pentikäinen. Jos Saanan osalta ei pystytä soveltamaan maastoliikennelain kieltosäännöstä, niin millä perusteella sitten ylimalkaan muuallakaan.
OLLI PAASIVIRTA
Kirjoittaja on maastoliikennelakia valmistellut ympäristönsuojeluneuvos.
Toimitus voi imuroida tekstin osoitteesta: http://arkisto.sll.fi/tiedotus/2000/SaanaKierto.html