24.5.2000

Täplärapu ei saa uhata jokiravun suojelua

Kalataloushallinnon rapustrategiaa uusitaan parhaillaan. Sen tavoitteena on alkuperäiseen eläimistöömme kuuluvan jokiravun säilymiseen ja suojeluun sekä 1960-luvulla maahamme Pohjois-Amerikasta tuotetun täpläravun kotiuttamiseen liittyvien pulmakysymysten tarkastelu ja vesialueittemme ravuntuotantokykyyn perustuvan rapusaaliin varmistaminen.

"Koska täpläravusta ei enää päästä Suomessa eroon, rapustrategiaesityksen tavoitteet ovat pääosiltaan nykytilanteeseen sopivat", Luonnonsuojeluliitto sanoo maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolle antamassaan lausunnossa.

Luonnonsuojeluliitto pitää asiallisina kalataloushallinnon rapustrategiaesityksen neljää keskeiseksi mainittua tavoitetta. Ne ovat rapuvesien paras mahdollinen tuotto, jokirapukantojen suojelu, rapuruton ja muiden raputautien leviämisen ehkäiseminen sekä täpläravun hallittu kotiuttaminen.

Luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan rapuvesien parhaaseen mahdolliseen tuottoon ei kuitenkaan pidä pyrkiä muiden tavoitteiden kustannuksella. Jokirapukantojen suojeluun tulee panostaa ensisijaisesti. Tältä osin Luonnonsuojeluliitto katsoo, että suojelun ei tule olla vain kalatalousviranomaisten asiana, vaan sen tulee liittyä vesiluontomme tilan ja laadun kokonaisvaltaiseen suojeluun. Se edellyttää yhteistyötä alueellisten ympäristöviranomaisten kanssa.

Kalataloushallinnon rapustrategia on kirjoitettu kuin muita vastuullisia vesiviranomaisia ei olisikaan olemassa. Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että rapukantojen olemassaolo ja hoito sekä ennen kaikkea suojelu edellyttää muutakin tietoa ja toimintaa kuin istutuksia ja niitä koskevia luparatkaisuja. Luonnonsuojeluliiton mielestä mm. rapu- ja kalakuolemien tutkiminen, arviointi ja rekisteröinti tulee hoitaa Suomessa yhteistyössä kalakuolemaselvitysten tekijöiden kanssa ja hoitaa niihin liittyvien päivystys- ja rekisteröintikäytäntöjen mukaisesti.

Luonnonsuojeluliitto edellyttää, että ympäristöviranomaiset yhdessä kalataloushallinnon kanssa laativat suunnitelmat Suomessa luonnonvaraisesti tavatun jokiravun suojelun tavoitteista ja keinoista pitkällä tähtäimellä. Erityisesti on huolehdittava siitä, että jokiravulle tarkoitettuja vesialueita on myös lajin alkuperäisellä levinneisyysalueella eikä vain sen pohjoisemmalla istutuksin laajennetulla nykyisellä esiintymisalueella. Tulevasta EU:n vesipuitedirektiivistä tihkuneet tiedot viittaavat siihen, että edellä esitetyn tavoitteen saavuttamisesta päävastuu on vesiluonnon tilasta ja laadusta huolehtivan ympäristöviranomaisen vastuulla.

Luonnonsuojeluliitto huomauttaa lopuksi vaarasta: Täplärapualueen laajentaminen aikaisempien ohjeiden vastaisten ja ehkä luvattomienkin istutusten johdosta täplärapukannat saaneille vesialueille saattaa myös lisätä houkutusta uusiin vastaaviin istutuksiin uusille vesialueille. Luonnonsuojeluliitto on osaltaan valmis osallistumaan rapuasiaan liittyvään kansalaisiin ja vesialueiden omistajiin kohdistuvaan valistustoimintaan.

LISÄTIEDOT:
- Luonnonsuojeluliitto, luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen, puh. (09) 228 08 215 tai 0400-153 133
- Harri Dahlström, puh. (09) 436 1591

TAUSTATIETOJA:

Täplärapu tuotiin Suomeen aikana, jolloin vierasperäisiin pyynninkohteeksi sopivien eläinlajien kotiuttamisiin suhtauduttiin nykyistä myönteisemmin. Täplärapu on vuosikymmenten kuluessa kotiutunut moniin Suomen vesiin ja muodostanut myös pyyntikelpoisia kantoja. Enää ei täpläravun kaltaisenkaan hyödynnettävän vierasperäisen lajin kotiuttamiseen Suomen vesiluontoon ryhdyttäisi.

Ruotsiin samoin 1960-luvulla tuotu täplärapu on kotiutettu niin vahvasti, että maan etelä- ja keskiosissa täplärapukannat ovat jo enemmistönä ja rapusaaliista pääosa on täplärapuja.

Kalataloushallinnon varhaisempi rapustrategia eli vuoden 1989 täplärapustrategia oli laadittu tilanteessa, jolloin täpläravun hallitsematon levittäminen koko jokiravun silloiselle levinneisyysalueelle näytti mahdolliselta.

Runsaasta tutkimustoiminnasta huolimatta jokiravun ja täpläravun keskinäisestä kilpailusta, rapuruton leviämiskeinoista ja torjunnasta, täpläravun sopivuudesta oloihimme ym. tekijöistä ei ollut riittävästi tietoa eikä olemassa olevasta tiedosta joko välitetty tai sitä ei tunnettu. Kalataloushallinnon alueelliset viranomaiset eli kalastuspiirit laativat tuolloin yhteisen strategian täpläravun kotiuttamistyötä varten.

Sitoutuminen vuoden 1989 strategiaan näyttää kalataloushallinnon piirissä vaihdelleen, sillä mm. Etelä-Karjalassa on strategian määrittelemän täplärapualueen ulkopuolelle myönnetty alueellisen kalatalousviranomaisen toimesta lupia täpläravun kotiutusistutuksiin Edelleen tuon täplärapualueen ulkopuolelle ja sisäpuolellakin on niin luvattomin istutuksin aikaansaatuja täplärapukantoja kuin 1960-luvulla alkaneen riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen koetoiminnan tuloksena syntyneitä täplärapukantoja. Täplärapustrategia hillitsi näin jälkikäteen arvioiden selvästi täpläravun hallitsematonta kotiuttamisintoa ja toi kalatalousalan hallintoon ja yhteisöihin näiltä osin selvää linjakkuutta.