19.5.2000 klo 10.45
Puheenjohtaja TIMO HELLE, Suomen luonnonsuojeluliitto
Esitelmä Saaristo 2000 -seminaarissa Uudessakaupungissa 19.5.
[TIIVISTELMÄ]
Luonnonsuojelulla ja matkailulla on Suomessa pitkä yhteinen historia, joka alkoi 120 vuotta sitten A. E. Nordenskiöldin tunnetusta ehdotuksesta valtion puistojen perustamiseksi "kansallisiksi nähtävyyksiksi" tulevia sukupolvia varten. Tällä hetkellä matkailu on yksi nopeimmin kasvavia toimialoja, ja erityisen voimakasta on luontomatkailun kasvu kohdealueinaan usein juuri suojelualueet. Luontomatkailu on laaja, hyvin monenlaisia matkailun muotoja sisältävä käsite. Yhteistä niille on se, että matkailun tärkein vetovoimatekijä liittyy luontoon.
Kun lähtökohdaksi otetaan se, että matkailu ei vaaranna kohteensa luontoa eikä paikallisyhteisön sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä, voidaan puhua kestävästä matkailusta. Toistaiseksi kestävyyden käsite on rajattu koskemaan kuitenkin vain matkakohdetta sekä siellä toimivia matkailuyrityksiä ja matkailijoita. On kuitenkin nähtävissä, että jo lähitulevaisuudessa kestävän matkailun käsite laajenee koskemaan koko "matkailutuotteen" elinkaaren ekologisuutta ja muita kestävyyden kriteerejä.
Ratkaisevaksi muodostuu, ei pelkästään matkan pituus, vaan ennen kaikkea käytetty matkustusmuoto. Valtaosa nykyisestä matkailusta ei täytä edes kestävän kehityksen väljimpiä kriteerejä - sitä, että se ottaa huomioon tasavertaisesti nykyisen ja tulevien sukupolvien tarpeet. Käytännössä matkailun ekologisoituminen merkitsee todennäköisimmin sitä, että lentoliikenne korvautuu vähemmän saastuttavilla liikennemuodoilla, mihin pakottaa osaltaan 515 vuoden kuluessa alkava öljyvarojen väheneminen ja siitä johtuva hinnan nousu. Samalla myös nykyinen tavaroiden liikkuvuuteen perustuva globalisaatiokehitys hidastuu.
Kaukomatkailun kallistuminen merkitsee lähimatkailun nousemista siihen arvoon, joka sillä oli ennen halvan öljyn aikaa, ja osansa tästä arvon noususta saa myös lähialueiden ja kotimaan luonto.
LISÄTIEDOT: Timo Helle, puh. 0400-156 287