26.5.2000
FROM:
Suomen luonnonsuojeluliitto ry.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.
Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys ry.
TO: Metsähallitus
Lausunto
1. YLEISTÄ
Isojärven suunnittelualue edustaa tyypillistä Etelä-Suomea. Alueella on jo pitkään harjoitettu intensiivistä metsätaloutta, jonka seurauksena niin alueen metsä-, suo- kuin pienvesiluontokin on muuttunut kohtuuttomasti.
Vastaavasti suunnittelualueen luonnonsuojeluverkosto on nykyisellään vähäinen. Ilman suunnittelualueeseen liittyvää Isojärven kansallispuistoa suojelutilanne olisi lohduton. Suojelualueiden ulkopuoliset alueet ovat aktiivisessa metsätalouskäytössä.
Erityisesti seuraavien metsä- ja suoluonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisten luontotyyppien tila on suunnittelualueella katastrofaalisen huono:
- vanhat, luonnontilaisen kaltaiset metsät (kaikki alatyypit)
- puustoiset suot (erityisesti korvet)
- luonnontilaiset pienvedet
- letot
Edellämainittujen luontotyyppien osalta ei riitä, että kaikki nykyiset säilyneet kohteet säästetään. Nykyisillä tiukoilla kriteereillä valittuina säästyisi niin pieniä alueita, ettei ko. lajisto minkään käytettävissä olevan tiedon mukaan pystyisi niiden varassa selviytymään. Tämän lisäksi tarvitaan mittavia ennallistamistoimia erityisesti pinta-alaltaan liian pienten suojelukohteiden ympäristöissä.
Edellämainitusta syistä johtuen on hämmentävää, että kesken ae-suunnittelun alueella on hakattu metsiä, jotka luonteensa ja/tai sijaintinsa vuoksi ovat sisältäneet suojeluarvoja.
Ae-suunnitelmaluonnoksessa ei lainkaan kiinnitetä huomiota hakkuista ja metsäteiden rakentamisesta johtuvaan metsien pirstoutumiseen, vaikka sen tiedetään olevan suurin yksittäinen ongelma eliölajien elinympäristöjen säilymisen ja eliöiden leviämisen kannalta.
Suunnittelualueen hakkuu- ja tulostavoite on asetettu selkeästi liian korkeaksi ekologiseen kestävyyteen nähden. Hakkuutavoitetta tuleekin laskea, jotta eliölajit ja niiden elinympäristöt säilyisivät.
Suunnittelualue kuuluu siihen osaan Suomea, jonne lähivuosina tullaan perustamaan uusia metsiensuojelualueita osana Etelä-Suomen metsäisten luontotyyppien suojeluverkostoa. Tämä ennakoitava prosessi sekä eteläisen Suomen huono metsiensuojelutilanne tulee huomioida nyt tehtävän suunnitelman valmistelussa mm. jäljempänä esitetyin toimin.
2. ALUE-EKOLOGISEN SUUNNITTELUN TAVOITTEET
"Alue-ekologinen suunnittelu on monitavoitteista metsäsuunnittelua, jossa ekologiset tavoitteet ja metsien eri käyttömuotojen tarpeet sovitetaan yhteen unohtamatta metsätalouden tavoitteita. Alue-ekologisessa suunnittelussa laajan metsäalueen luontoa tarkastellaan kokonaisuutena talousmetsät, luonnonsuojelualueet sekä virkistyskäytön erityisalueet mukaan lukien.
Alue-ekologisen suunnittelun tavoitteena on pitkällä aikajänteellä turvata alueen luontaisten eliölajien säilyminen elinvoimaisina populaatioina. Tämä edellyttää mm. arvokkaiden luonto- kohteiden säilyttämistä ja uusien syntymisen turvaamista. Suunnittelu varmistaa näin osaltaan metsä- ja luonnonsuojelulain mukaisten luontokohteiden säilymisen. Myös eliölajien leviämis- mahdollisuudet pyritään suunnittelun avulla turvaamaan." (Metsähallitus: Alue-ekologisen suunnittelun ohje 2000).
3. ALUE-EKOLOGISEN SUUNNITTELUN TOIMIVUUS LUONNONSUOJELUN NÄKÖKULMASTA
Jäljempänä on yleisluonteisesti arvioitu suunnitelman onnistuneisuutta erilaisten alue-ekologiseen suunnitteluun liittyvien teemojen näkökulmasta. Jokaisen kohdan lopussa on yleiset parannusehdotukset.
Varsinaiset kohdekohtaiset kommentit ja parannusehdotukset ovat liitteenä (liite 1). Parannusehdotuksista on erilliset kartat (liite 2).
3.1. Tehdyt lajisto- ja luontoselvitykset
Saamiemme tietojen mukaan Isojärven suunnittelualueella ei ole tehty varsinaisia lajistoselvityksiä osana suunnitelmaa. Huomiota on kiinnitetty lähinnä rehevyyteen, joka ilmentää vain kapeaa erityisryhmää monimuotoisuuden kirjosta. Tämän sekä yhden uhanalaisen lajin, liito-oravan (Pteromys volans), huomiointi on täysin riittämätöntä edes ae-suunnittelulle asetettujen tavoitteiden toteutumiseksi.
Menettely on kyseenalainen, erityisesti ottaen huomioon kyseisen suunnittelun laajan vaikutuskentän sekä suunnittelun omat mm. lajistonsuojelun turvaamiseen tähtäävät tavoitteet. Myös suunnittelun tavoitteiden toteutumisen seurannan (lajiesiintymien säilyminen) kannalta suunnitelma-alueen lajiston selvittäminen on tärkeää.
Riittämättömälle huomiolle ovat jääneet mm. lahottajasienet ja linnut. Kyseiset lajiryhmät ovat kuitenkin osoittautuneet erinomaisiksi indikaattoreiksi arvokkaiden metsäelinympäristöjen määrittelyssä.
Parannusehdotus:
Alueella tulee tehdä alkukesällä 2000 linnustotutkimukset. Lisäksi alueen varttuneiden metsien kääväkäslajisto tulee selvittää syys-lokakuussa 2000.
3.2. Arvokkaiden luontokohteiden huomiointi
Nykyisessä luonnoksessa arvokkaiden luontokohteiden kriteerit ovat luonnonsuojelun näkökulmasta selvästi liian tiukat. Erityisesti näin näyttää olevan varttuneiden metsien huomioinnissa. Metsien arvioinnissa on ilmeisesti liian tiukasti takerruttu nykyiseen lahopuumäärään ja muihin luonnonmetsän piirteisiin, jolloin luonnonsuojelun kannalta kehityskelpoisia varttuneita metsä ja korpiojikoita on jätetty kohtuuttoman runsaasti talouskäytön piiriin. Näin on tapahtunut varsinkin Väärä-Väihin vanhojen metsien kohteen ympäristössä sekä Teerijärvi-Kivijärven alueella. Erityisen vakavaa on, että mm. Väihinojan länsipuolella sekä Teerijärven-Kivijärven alueella on jätetty huomioimatta jo nykyisellään vanhan metsän arvoja (mm. lahopuustoa) sisältäviä metsiä.
Kun määritellään koko suunnitelma-alueen vanhojen metsien osuutta, on palstojen erilaisuus otettava huomioon. Tällöin tulee huolehtia siitä, että myös muilla kuin Isojärven kansallispuiston sisältävällä palstalla säästettävien vanhojen metsien osuus on merkittävä. Jos esimerkiksi Hallin valtion mailla tyydytään Lylyn ja Pukalan ae-suunnitelman tapaan vain kaikkein edustavimpien vanhan metsän palasten suojeluun ja ennallistamisalueiden vaatimattomaan määrittelyyn, jää vanhojen metsien määrä Hallissa alhaiseksi ja suunnittelun tavoitteet vaarantuvat.
Alueen vanhojen metsien osuutta määriteltäessä emme myöskään pidä asianmukaisena ASIO-mallin käyttämistä sen pääasiallisena määrittelyperusteena. Tämä johtuu lukuisista ASIO-mallin kaavamaiseen soveltamiseen liittyvistä ongelmista, joka voi aiheuttaa huomattavan epärealistisen kuvan suunnittelualueen metsien rakenteesta.
ASIO:n sijasta säästettävän vanhan metsän määrästä päätettäessä tulee pikemmin nojautua yleiseen metsäekologiseen tietämykseen. Sen mukaan 10 - 15 prosenttia kunkin metsäkasvillisuusvyöhykkeen metsistä tulee suojella, jos niiden lajisto halutaan säilyttää. Tämä tavoite on myös täysin alue-ekologisen suunnittelun mukainen. Kyseiseen 10 - 15 prosentin osuuteen ei tule sisällyttää riista- tai maisema-alueita, koska niillä (rajoitettu) metsien käyttö on mahdollista.
Parannusehdotus:
Arvokkaiksi luontokohteiksi määriteltävien metsien kriteerejä alennetaan merkittävästi ja koodi voidaan antaa myös sellaisille metsille, jotka tulevien 20 vuoden sisällä ovat saavuttamassa vanhan metsän luonnetta. Tämä on välttämätöntä, jos suunnittelun lajistonsuojelullisiin tavoitteisiin aiotaan suhtautua vakavasti. Suojelemalla vain hajanaiset, pienialaiset ja kaikkein edustavimmat kuviot alueen lajistoa ei pystytä säilyttämään.
3.3. Olemassaolevien suojelualueiden huomiointi
Suunnittelualueella on tällä hetkellä vain kaksi varsinaista suojelualuetta: Väärä-Väihin sekä Kärppäjärven alueisiin sisältyvät vanhojen metsien suojelualueet.
Pihlajiston palstan keskiosissa oleva Väärä-Väihi on 37 hehtaarin laajuinen vanhojen metsien suojelualue. Kärppäjärven palsta on kokonaisuudessaan mukana Suomen Natura 2000 -ehdotuksessa, joskin vain osalla alueesta on suojelukeinona luonnonsuojelulaki. Muu osa alueesta on tarkoitus suojella metsäsuunnittelun (ilm. alue-ekologinen suunnittelu) avulla.
Isojärven palsta puolestaan liittyy suoraan Isojärven kansallispuistoon. Valtaosa palstasta on kansallispuiston länsi-ja lounaispuolella, mutta pienehkö Hakalaisvuoren palanen liittyy puistoon sen koillispuolelta. Lisäksi Isojärven palstan lounaisosa rajautuu suoraan Kylämän lammien Natura 2000 -alueen kaakkurilampiin. Hallin itäpuolen palsta liittyy välittömästi Nytkymenjärven Natura 2000 -alueeseen.
Nykyisten suojelualueiden ekologisen kestävyyden turvaaminen on huomioitu suunnitelmaluonnoksessa heikosti. Erityisesti näin on tapahtunut Väärä-Väihin vanhojen metsien kohteessa sekä Venhottoman itäpuolen vanhojen metsien ja Natura-kohteissa. Ilman suojavyöhykettä kohteiden ekotoni- eli reunavaikutus vetäytyy sisäänpäin ja heikentää kohteiden suojelutavoitteiden toteutumista.
Pienialaisten suojelumetsien lajiston säilymiseen liittyvät ongelmat ovat olleet pitkään tiedossa. Toimia kyseisen ongelman helpottamiseksi on esitetty mm. Maa- ja metsätalousministeriön sekä Ympäristöministeriön vuonna 1994 vahvistamaan Metsätalouden ympäristöohjelmaan:
"Koska vanhojen metsien saarekkeet ovat etenkin Etelä-Suomessa usein pieniä, tulee vanhojen metsien suojelualueita perustettaessa kiinnittää erityistä huomiota luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kokonaisuuksien säilymiseen ja muodostamiseen pitkällä aikavälillä vanhojen metsien saarekkeille." Ympäristöohjelman tavoitteiden edistäminen tulisikin täysimääräisesti huomioida myös alue-ekologisen suunnittelussa.
Parannusehdotukset:
Nykyisten suojelualueiden ympäristöt otetaan uudelleen tarkasteltaviksi ja po. alueilla huomioidaan ennallistamistarpeet. Korostamme erityisesti vanhojen metsien lähiympäristöjen kaikkien kehityskelpoisten alueiden säilyttämistä.
3.4. Monimuotoisuuden lisäämisalueet ja ennallistaminen
Monimuotoisuuden lisäämisalueita ja palautuvia/palautettavia luontokohteita on suunnitelmassa hyvin niukasti. Ennallistamisnäkökulma onkin Isojärven suunnitelmassa lähes kokonaan sivuutettu.
Suunnitelmaluonnoksen kommentointia vaikeuttaa lisäksi se, että saamissamme kartoissa monimuotoisuuden lisäämisalueiden ja maisema-alueiden värityksiä on lähes mahdotonta erottaa toisistaan.
Ottaen huomioon luonnon yleistilan suunnittelualueella sekä alue-ekologisen suunnittelun lajistonsuojeluun liittyvät tavoitteet ("Alue-ekologisen suunnittelun tavoitteena on pitkällä aikajänteellä turvata alueen luontaisten eliölajien säilyminen elinvoimaisina populaatioina. Tämä edellyttää mm. arvokkaiden luontokohteiden säilyttämistä ja uusien syntymisen turvaamista.") tulisikin monimuotoisuuden lisäämisalueiden ja palautuvien/palautettavien luontokohteiden määrän olla moninkertainen nykyisessä luonnoksessa esitettyyn verrattuna. Tämä koskee sekä metsiä ja soita että pienvesistöjä.
Samassa yhteydessä tulee varmistaa myös, että suunnittelualueella on tarjolla palanutta puuta siitä riippuvaiselle lajistolle. Tämän varmistamiseksi tulee harjoittaa myös täysipuustoisten metsien kulotusta eikä tyytyä pelkkään hakattujen alueiden polttamiseen.
Parannusehdotukset:
Suunnitelmassa tulee määritellä pienialaisten arvokkaiden metsäkuvioiden sekä olemassaolevien metsäarvoja sisältävien suojelualueiden (mm. Väärä-Väihi, Nytkymenjärvi) monimuotoisuuden lisäämisalueet ja/ tai palautettavat luontokohteet. Alueiden metsien käsittelytavat tulee määritellä ekologisista lähtökohdista.
Vastaavasti soista ja pienvesistöistä tulee määritellä ne suoalueet, jotka pyritään tulevan vuosikymmenen aikana ennallistamaan ja/tai jättämään kunnostusojitusten ulkopuolelle. Tällöin erityistä huomiota tulee kiinnittää esim. ennallistamiskelpoisiin korpiin ja reheviin suotyyppeihin. Kunnostusojituksen ulkopuolelle tulee jättää myös alun perinkin kannattamattomat ojitusalueet sekä vain harvakseltaan tai reunoiltaan ojitetut suot. Nykyään vähäistä ojien aktiivista tukkimista tulee mahdollisuuksien mukaan toteuttaa muiden metsätaloustoimien yhteydessä.
Lisäksi esitämme, että suunnitelmaan kirjataan erityisesti, että alueella mahdollisesti tapahtuvia (pienialaisia) metsäpaloja ja tuulituhoalueita ei kunnosteta metsätaloudellisesti vaan ne jätetään voimassaoleva lainsäädäntö huomioiden kehittymään luonnontilaisiksi. Niin ikään siemen- ja ylispuiden poistosta tulee luopua. Metsätiestöä tulee vähentää aktiivisin ja passiivisin ennallistamistoimin.
3.5. Ekologiset yhteydet
Suunnitelmaluonnoksessa esitetyt ekologiset yhteydet eivät vastaa niitä näkemyksiä, joita luonnonsuojelijoilla on ekologisista käytävistä. Käytävät on suunniteltu ahtaan teknisesti ja ne risteilevät kapeina (30-100 m) luiroina mielivaltaisesti pitkin suunnittelualueita. Samassa käytävässä voi olla ojitettua rämettä, puronvarsikorpea, mäntytaimikkoa jne. Useimmat käytävät ovat niin kapeita, että niihin ei koskaan voi muodostua eri eliöiden tarvitsemaa suojaisaa pienilmastoa, vaan ne ovat nyt ja tulevaisuudessa pelkkää reunavyöhykettä.
Käytävien luonnonsuojeluarvo paranisi, jos ne yhdistäisivät metsälajistolle elinkelpoisia alueita, jolloin käytäviä pitkin mahdollisesti leviävällä lajistolla olisi jokin potentiaalinen esiintymisalue minne levitä. Jos käytävä puolestaan on itsessään arvokas, sen tulee olla riittävän leveä kyetäkseen turvaamaan lajiston säilymisen siellä pitkällä aikavälillä.
Esimerkki täysin mieltä vailla olevasta ekologisesta käytävästä on Isojärven palstan kaakkoisosan käytävä, joka kulkee Hattujärveltä suo-ojikoita myöten Mustalammelle, josta se jatkaa itään suo-ojikoita pitkin kohti vanhan metsän palasia.
Usein ekologiset yhteydet kulkevat pitkin alueen puroja. Näissä tapauksissa mielekkäämpi rajoite näille puronvarsialueille olisi arvokkaan luontokohteen tai palautuvan/palautettavan luontokohteen käyttörajoite. Pelkästään puronvarsia käytävinä suosittaessa on myös vaara, että varsinaisia kangasmaita ei riittävästi huomioida.
Parannusehdotus:
Koko ekologisten käytävien tavoite, tekninen toteutus ja mahdollinen hyöty tulee arvioida uudelleen.
Kapean ja satunnaisen käytäväverkoston sijasta ehdotamme perustettavaksi ekologisten askelkivien verkostoa. Tällöin pyritään muodostamaan nykyisten suojelualueiden välille laajempia (miel. yli 100 ha) yhtenäisiä luontokohteita yhdistämällä nykyisiä arvokkaita pienkohteita ja ennallistettavia kuvioita toisiinsa ekologisesti mielekkäiksi kokonaisuuksiksi.
Vaihtoehtoisesti ekologiset käytävät tulee määritellä seuraavien periaatteiden perusteella:
- yhteyksien tulee olla niin laajoja, että niissä on riittävästi muutakin kuin reunavyöhykettä (esim 200-300 m leveitä)
- ekologisten käytävien tulee pääsääntöisesti koostua samoista biotoopeista yhdistettävien alueiden kanssa
Vastaavasti ekologisten askelkivien/käytävien metsien käytölle tulee asettaa selkeät rajoitteet. Mielestämme hyvä lähtökohta on, että käytävämetsiä ei hakata.
3.6. Riista-alueet
Riista-alueiden määrä on suunnitelmissa kohtalaisen vähäinen. Olennaisimpia alueista ovat Kivijärven-Teerijärven (Mullinperänkankaan) varttuneet männiköt, joille kuitenkin sopisi paremmin arvokkaan luontokohteen ja/tai palautettavan luontokohteen asema.
Riista-alueiden onnistuneisuutta on vaikea arvioida, koska ei ole tietoa siitä, kuinka hyviin perusselvityksiin valitut riistakohteet perustuvat. Onko riista-alueiksi määritelty esimerkiksi kaikki metson ja teeren soidinalueet tai vaikkapa riekolle tärkeät suoalueet?
Epäselväksi jää myös, millaisia käyttörajoitteita riista-alueen koodi merkitsee. Mm. Kurun suunnitelma-alueella riista-alueina suunnitelmiin merkittyjä toimivia metson soidinalueita on avohakattu kuluneena talvena. Äänekosken Kivetyssä on puolestaan riista-alueena palautuva ojitettu suo kunnostusojitettu.
Parannusehdotus
Metson soidinalueet sekä muut riistalle erityisen arvokkaat kohteet määritellään ilman muuta arvokkaiksi luontokohteiksi.
4. ALUE-EKOLOGISEN SUUNNITTELUN ONNISTUNEISUUS MONIKÄYTÖN KANNALTA
Virkistys- tai matkailukäyttöä ei suunnitelmassa ole lainkaan huomioitu. Luontomatkailun lisääntyessä ja virkistyskäyttötarpeen kasvaessa tämä johtaa siihen, että matkailu- ja virkistys- käyttöpaine kohdistuu kasvavassa määrin kansallispuistoihin ja suojelustatuksen omaaville alueille. Tämä näkyy jo huolestuttavasti kulumisena ja kuormittumisena mm. Etelä-Suomen pinta-alaltaan pienissä kansallispuistoissa (Seitseminen, Helvetinjärvi, Isojärvi). Matkailu- ja virkistyskäytön lisääntyminen suojelualueilla on selkeässä ristiriidassa ko. alueiden luonnon- ja lajistonsuojelutavoitteiden kanssa.
Metsien monikäyttö sisältää myös mm. luontaistuotteiden, kuten marjojen ja sienten, keruun. Käytännössä monikäyttö jää tässä mielessä silkaksi retoriikaksi, koska nykyisen talousmetsien käsittelyn jälkeen kuluu vuosikymmeniä, ennen kuin sienten ja marjojen satoisuus palautuu.
Parannusehdotus
Luontomatkailu- ja virkistyskäytölle osoitetaan erillisiä alueita, joiden käsittelyssä huomioidaan mm. esteettisyys ja kulkukelpoisuus. Kärppäjärven alueen läpi kulkee maakunnallinen pyöräreitti ja alueella on Metsähallituksen varaustupa. Askonniemessä on veneilijöiden levähdyspaikka, joten viimemainittu ja Kärppäjärven pohjoisosa sopivat luontevasti käsiteltäviksi virkistysalueina ae-suunnitelmassa.
Metsien käsittelyssä huomioidaan mahdollisuus luontaistuotteiden keräämisen jatkumiseen.
5. YHTEENVETO
Nykyinen suunnitelmaluonnos ei riitä turvaamaan ja ylläpitämään suunnittelualueen metsä-, suo- ja pienvesiluonnon monimuotoisuutta. Suunnitelma ei nykymuodossaan täytä niitä ekologisen kestävyyden tavoitteita, jotka suunnittelulle on Metsähallituksen omissa ohjeissa asetettu.
Suurimmat ongelmat:
- riittämättömät luonto- ja lajistoselvitykset
- olemassaolevien suojelualueiden ekologisen kestävyyden
riittämätön huomiointi
- arvokkaiden luontokohteiden liian tiukat kriteerit
- varttuneiden metsien riittämätön suojelu
- ahtaan teknisesti rajatut ekologiset yhteydet
- ennallistamisnäkökulman olematon huomiointi
- puutteelliset pelisäännöt erilaisten kohteiden
käsittelylle
- virkistyskäytön laiminlyönti
LOPUKSI
Edellä esitetyin perustein ehdotamme, että Isojärven alue-ekologinen suunnitelmaluonnos työstetään uudelleen monimuotoisuuden huomioinnin toteutumisen ja lajiston säilymisen turvaamiseksi.
Edellytämme, että Isojärven suunnittelualue jätetään käsittelyn ulkopuolelle alue-ekologisen suunnitelman hyväksymiseen saakka.
Edellytämme puhe- ja päätösoikeutta lausunnon liitteiden 1 ja 2 tavoitteiden edistämisessä.
Pyydämme kirjallista vastausta lausuntoon liitteineen.
Keijo Savola, suojeluasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto ry.
Tuire Laurinolli, puheenjohtaja
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Jouni Riihimäki, puheenjohtaja
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.
Harri Högmander, puheenjohtaja
Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys ry
LAUSUNNON LIITTEET:
1. Kohdekohtaiset ehdotukset
2. Rajausehdotukset karttakopioihin
LIITE 1.
KOHDEKOHTAISET PARANNUSEHDOTUKSET ISOJÄRVEN ALUE-EKOLOGISEEN SUUNNITELMAAN
1. ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTON RAJAUS
Isojärven kansallispuiston alue on osa Päijänteen vajoamalaakson lieveruhjeita, jota sen topografia ja eliölajisto edustavasti ilmentävät. Puisto on toistaiseksi pinta-alaltaan vähäinen kyetäkseen turvaamaan sille suunnitellun suojelu- ja käyttösuunnitelman kasvavat vaatimukset. Puiston pinta-alan kasvattamisen tulee olla aktiivista ja johdonmukaista.
Ae-suunnitelmassa puiston lounais- ja eteläosa on Kuoksenjärven Hirvilahteen saakka merkitty luonnonhoitometsäksi. Huomioimme tämän myönteiseksi, mutta puiston kokoon ja Isojärven palstan eteläosan aktiiviseen talouskäyttöön nähden riittämättömäksi toimeksi.
EHDOTAMME ISOJÄRVEN KANSALLISPUISTOON LISÄTTÄVÄKSI ALUEET 1.1.-1.4.
1.1. puistoon koillisessa rajoittuva ns. Hakalaisvuoren - Kalkkisvuoren alue kokonaisuudessaan
Hakalaisvuori on maakunnallisesti arvokas kallioalue. Pajulamminpurorotkon pienilmasto ja alueella oleva keskimääräistä runsaampi monilajinen lahopuusto tarjoavat olosuhteet monipuoliselle kasvi-, lintu-, nisäkäs-, itiö- ja selkärangattomalle lajistolle. Ae-suunnitelmassa ko. alueen siivetön eliöstö jää ympäristönsä vangiksi.
1.2. Isovuoren palsta puiston pohjoispuolella
Alueen liittäminen puistoon on osa sen johdonmukaista pinta-alan kasvattamista. Kaikki Isojärven pohjoispuoliset, rantaan rajautuvat palstat pitäisi liittää kansallispuistoon. Alueella on mm. mäntyvaltaisia mäkiä haapalahopuineen ja paisterinteineen. Isojärven länsipäässä inventoitiin aikanaan Partajärven ympäristö, josta tehtiin myös vanhojen metsien rajausesitys. Jäljellä olevat vanhat metsät tulee sisällyttää kansallispuistoon.
1.3. Huhtalan torppaan etelässä ja puistoon idässä rajautuva Nokiniemi Kaatselän eteläpuolella
Natura-alueen suojavyöhyke, liito-oravan elinympäristö, merkittävä maisema-alue, puistoon rajautuva ja eliöiden elinympäristöä vahvistavana luonteva lisäys
1.4. Kuhmoinen-Längelmäki-tien eteläpuolella idässä puistoon rajautuva Majasuo Hahmajärven tiehen saakka käsittäen Särkijärven saaret
Majasuon korpipuro ja sen länsipuolen varttunut metsä, Särkijärven kalliosaaret, majavan elinympäristö, puistoon rajautuva ja eliöiden elinympäristöä vahvistavana luonteva lisäys.
ARVOKKAIKSI LUONTOKOHTEIKSI, ENNALLISTAMIS- JA MONIMUOTOISUUDEN LISÄÄMISALUEIKSI EHDOTAMME ALUEITA 2. - 5.
2. VENHOTON - SELKÄJÄRVI
Isojärven palstan kaakkoiskulmassa Venhottoman järvestä itään sijaitsevat Natura-alueet ja vanhan metsän suojelualue ovat liian pienialaisia ja sijaitsevat erillisinä kyetäkseen turvaamaan lajistollisia suojelutarpeita.
Venhottoman järven itäpuolella on varttuneen kuusikon ja kalliomännikön alue, joka liittyy eteläosassa Selkäjärveen johtavaan korpijuottiin. Selkäjärven kaakkoispuolella on kehityskelpoinen sekapuustoinen alue. Näin yhdessä Laukku- ja Loukkusoiden kanssa muodostuu ekologisesti monipuolinen ja lajisuojelun tavoitetta toteuttava kokonaisuus.
Alueelle tulee muodostaa noin 150 ha:n laajuinen suojelumetsä.
3. KÄRPPÄJÄRVEN NATURA 2000-ALUE JA ASKONNIEMI
Koko Kärppäjärven palsta on mukana Naturassa. Vanhojen metsien alueita lukuunottamatta toteuttamiskeinona on metsäsuunnittelu (eli vaikkapa AES). Askonniemen kaksi kallioluotoa ovat niin ikään Naturassa. Niemi on merkittävä maisemakohde.
Esitämme, että Kuoppasuon, Portinvaaran ja Sadinmäen väliset intensiivisesti käsitellyt metsäalueet merkitään monimuotoisuuden lisäämisalueeksi. Tavoitteena tulee olla yhtenäinen luonnonmetsien alue 50 vuoden kuluessa. Ehdotamme Askonniemen ja Kärppäjärven pohjoisosan alueille merkintää virkistysalue.
4. KUOREVESI, HALLIN LÄNSIPUOLI
4.1 Väärä-Väihin vanhojen metsien suojelualueen ympäristö
Väärä-Väihin vanhojen metsien suojelualue on kooltaan liian pieni (Natura 2000 -ohjelmassa 37 hehtaaria, josta vanhaa metsää noin 26 hehtaaria) kyetäkseen säilyttämään lajistoaan pitkälle tulevaisuuteen.
Alue-ekologisessa suunnittelussa tulisikin huomioida kyseisen suojelualueen ekologisen kestävyyden parantaminen. Näin on pieneltä osin tehtykin eli aivan vanhojen metsien kohteen länsipuolelle on merkitty muutama varttuneen metsän kuvio monimuotoisuuden lisäämisalueiksi ja palautuviksi luontokohteiksi. Perusteita paljon laajamittaisempiin ratkaisuihin on kuitenkin olemassa.
Luonnonsuojelijoiden tekemissä maastoselvityksissä on havaittu, että eräillä Väärä-Väihin ympäristön varttuneilla metsillä on jo nykyisellään selkeitä vanhojen metsien arvoja. Lisäksi alueella on kohtuullisen paljon kehityskelposia varttuneita metsiä, joista kehittyy rauhaan jätettynä muutamissa vuosikymmenissä lisää vanhan metsän lajistolle sopivaa habitaattia.
Erityisen arvokkaita metsiä on jätetty kokonaan ilman käyttörajoitetta, kuten Väärä-Väihistä n. 1,5 kilometriä koilliseen sijaitsevan Väihinojan länsipuolella oleva aarnikuusikko, jossa on mm. kohtalaisesti sekä pystykeloa että maapuuta.
Myös Vatajienkankaan itäpuolella on suhteellisen laaja ja yhtenäinen varttuneiden kuusimetsien alue, joka tulee säilyttää tulevana vanhana metsänä. Vastaavanlaista metsää on aivan Väärä-Väihin suojelumetsän pohjoispuolella, Liesvuorella, Hetto-Kylliön ja Iso-Liesin välissä, Särkijärven itäpuolella sekä pienialaisesti muuallakin. Näille metsille tulee suunnitelmassa antaa joko arvokkaan luontokohteen asema tai sitten ne tulee merkitä palautuvan luontokohteen koodilla. Varttuneiden metsien väliset nuoremmat ja käsitellymmät kuviot tulee merkitä joko monimuotoisuuden lisäämisalueiksi tai palautettaviksi luontokohteiksi.
Liitteenä on rajausehdotuksemme Väärä-Väihin
suojelumetsäksi. Alueelle tulisi laatia samanlainen ennallistamissuunnitelma
kuin on tehty Muuramen
Kuusimäki-Tikkamäen alueelle.
Olennaista on myös selvitää tulevana kesänä alueen metsien lajistonsuojelulliset arvot nykyistä paremmin.
4.2. Kivijärven - Töyräsjärven alue (Mullinperänkangas)
Alue on poikkeuksellisen monipuolinen ja edustava varttuneiden kuusikoiden, korpijuottien, avokallioiden ja kalliomänniköiden, jyrkänteiden sekä pienimuotoisten kallionaluslehtojen mosaiikki, joka kehittyy vanhan metsän alueeksi suhteellisen lyhyessä ajassa.
Vanhoja kuusikoita ja kalliomänniköitä on mm. Halkomäen pohjois- ja eteläpuolella, Lamminkankaan ympäristössä sekä Kempuralammen ja Töyräsjärvien välisellä alueella. Alueella on paikoin mm. monimuotoisuutta lisäävää maapuuta ja palokorokantoja.
Alueelle tulee muodostaa em. varttuneet metsät sisältävä suojelumetsä, joka yhdessä Väärä-Väihin alueen kanssa muodostaa vanhan metsän lajistonsuojelullisen jatkumon.
5. HALLIN ITÄPUOLI
5.1. Nytkymen Natura-alueen ympäristö
Nytkyn-järven länsiosan Natura-2000 alue on arvokas, mutta nykyisenä kapeana rantavyöhykkeenä riittämätön kattamaan lajistonsuojelullisia vaatimuksia.
Järven lounaispuolen metsät ovat olleet intensiivisessä talouskäytössä. Eteläpuolen Pitkäjärven luoteiskulmassa ja itäpuolella on varttunutta metsikköä niukkoine lahopuineen. Lumponen on suppalampi ja arvokohde jo sinällään. Nimettömän luoteisrannalla on monirakenteinen metsikkö, jossa on runsaasti maapuuta ja riukulahoa. Nämä muodostavat ytimen Nytkynjärven rantojen vanhan metsän arvojen tukemiseksi. Järven ympäristön tulee saada laaja palautettavan luontokohteen ja monimuotoisuuden lisäämisalueen käyttörajoite.
5.2. Lepojärven ja Kuusjärven palstat
Nytkymestä kaakkoon sijaisevan Lepojärven palstaan sisältyvät Kerävuoren ja Keilasvuoren jyrkkäpiirteiset kalliot, jotka tarjoavat elinympäristön mm. paisterinteiden lajistolle. Alueella on sekä pohjantikan että palokärjen reviiri. Keilasvuoren kaakkoiskulmassa on rehevä korpipuro.
Kuusjärven pohjoisrannan Mustaniemi, Mustasaari ja Mustalahti muodostavat monipuolisen elinympäristöjen kokonaisuuden. Yläsen itä- ja kaakkoispuolen vanhassa metsässä esiintyy mm. hopea- ja routakääpä. Mustalahden ranta on tervaleppäkorpea pökkelöineen.
Molemmat alueet tulee sisällyttää arvokkaina ja palautettavina luontokohteina Nytkymen Natura-2000-alueen luonnonarvojen tukemiseksi pitkällä aikavälillä.
5.3. Iso-Lepojärven ympäristö
Iso-Lepojärven ympäristön pienten järvien
keskittymä valuma-alueineen tarjoaa elinympäristön
paitsi majavalle, myös muulle habitaattivaihtelua tarjoavalle
eliöstölle. Palstan aiempaan tehokäyttöön
viitaten on perusteltua antaa Iso-Levon ympäristölle
arvokkaan luontokohteen ja palautettavan luontokohteen status.