22.1.1997
Metsälinnustomme kestojulkkiksen, valkoselkätikan säilyminen Suomessa on edelleenkin vakavasti uhattuna. Metsien talouskäyttö hävittää kuukausittain - suojeluohjelmasta huolimatta - valkoselkätikalle välttämättömiä ikääntyneitä lehtisekametsiä.
Talvilintulaskennat osoittavat valkoselkätikkakannan vähentyneen yli 90 prosenttia 1950-luvun lopulta lähtien. Tällä hetkellä meillä pesii harvakseltaan enää noin 30 paria, vakinaisesti vain Päijät-Hämeessä, Keski-Suomessa ja Etelä-Savossa. Jonkin verran täydennystä on perinteisesti saatu itärajan takaa, mutta hakkuiden jatkuva lisääntyminen Venäjän tikkametsissä vaarantaa tämän elintärkeän yhteyden. Pahimmillaan hakkuutoiminta itärajan tuntumassa saattaa johtaa Suomen ja Venäjän tikkakantojen lopulliseen eriytymiseen, jolloin pesivien lintujen täydentyminen vaeltajilla idästä ehtyisi.
BirdLife Suomi, Luonto-Liitto, Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen rahasto ja Suomen luonnonsuojeluliitto katsovat, että valkoselkätikkakantamme kriittinen tila, EU:n luonto- ja lintudirektiivin velvoitteet sekä tikan kansallinen asema "erityissuojelua vaativana lajina" antavat vankat perusteet tikan suojelun tehostamiselle. Koska tämän EU:n lintudirektiivin lajin nykyinen suojelutaso on selkeästi epäsuotuisa eikä takaa sen säilymistä, on perusteltua ottaa huomioon tikan suojelutarpeet parhaillaan valmisteilla olevassa Natura 2000 -ohjelmassa.
Ympäristöjärjestöt esittävät, että ympäristöministeriö hyväksyy Natura 2000 -ohjelmaan alueellisten ympäristökeskusten esittämät 39 valkoselkätikan suojeluohjelman II-osan kohdetta. Näiden lisäksi järjestöt esittävät 16 aluekeskusten esityksiin sisältymättömän, tikan kannalta merkittävän alueen liittämistä suojeluohjelmaan.
Alueet edustavat suurelta osin Natura 2000 -ohjelman laadinnassa priorisoituja luontotyyppejä - "luonnontilaisen kaltaisia vanhoja lehtipuuvaltaisia metsiä". Biotooppien suojelu on tehokkainta lajiensuojelua. Niinpä näillä metsillä on merkitystä useiden muiden luonto- ja lintudirektiivissä mainittujen eliölajien - mm. uhanalaisten kovakuoriaisten - ja luontotyyppien suojelun suotuisan tason säilyttämisessä. Näin ollen niiden täysimääräinen sisällyttäminen Natura 2000 -ohjelmaan on järjestöjen mielestä ekologisesti perusteltua.
Suomen WWF:n valkoselkätikkatyöryhmä laati jo viisi vuotta sitten ympäristö- ministeriön toimeksiannosta lajille suojelusuunnitelman. Tehdyn ohjelman tarkoituksena on estää lajin välitön häviäminen. Tavoitteeksi on tällöin asetettu 100-150 parin populaatio.
Suomen populaation kriittinen pullonkaula ei tällä hetkellä ole pelkästään sopivien pesimämetsien puute vaan se, että nuorien tikkojen talvikuolleisuus on liian suuri. Tämä johtunee ensisijaisesti siitä, että sopivat talviaikaiset ruokailu- biotoopit ovat liian harvassa. On mitä todennäköisintä, että kuolleisuuden aleneminen on tärkein edellytys tikan säilymiselle ja kannan kasvulle. Tätä voidaan tukea mahdollisimman tiheän ruokailualueverkoston kehittämisellä. Luonnollisen rungon tälle verkostolle muodostavat vähälle huomiolle ympäristöhallinnossa jääneet ns. valkoselkätikka II -kohteet (eli valtaosin ostopäätösten ulkopuolelle jätetyt ruokailualueet ja samalla potentiaaliset pesintäalueet).
Tikan suojelu etenee kuitenkin tuskastuttavan hitaasti, erityisesti huomioonottaen sen uhanalaisuuden sekä aseman erityissuojeltavana lajina. Suojelualueiden perustaminen kohdistuu tällä hetkellä suojelusuunnitelman I osaan, jonka kohteista noin 45 prosenttia on saatu suojelluksi. Tikan säilymistä nämä 50 suojeluvarausta (noin 18 neliökm) eivät takaa, sillä mitalilla on myös kääntöpuolensa. Kun 45 prosenttia tavoitteesta saavutettiin, on vastaavasti noin neljännes keskeisimmistä pesimämetsistä menetetty viidessä vuodessa. Kun lisäksi otetaan huomioon merkittävät II-ohjelmakohteiden hakkuut, tikalle elintärkeitä elinympäristöjä on menetetty kymmeniä lähivuosien aikana. Vastuu tästä kuuluu erityisesti valtioneuvostolle, joka on suhtautunut penseästi II-kohteiden hankkimiseen valtiolle.
Järjestökannanotto valkoselkätikan suojelutavoitteiden huomioonottamisesta Natura 2000 -ohjelmassa jätettiin ministeri Pekka Haavistolle eilen (21.1. 1997).
LISÄTIETOJA: valkoselkätikkatyöryhmän projektivastaava Timo Laine, puh. 0400-472 177 ja Suomen luonnonsuojeluliiton Natura 2000 -projektisihteeri Keijo Savola, puh. 09-622 1003