9.6.1997 Luonnonsuojeluliitto ja metsätilastot:
Suomen metsistä on suojeltu vain 2,53,3 prosenttia*, jos mittayksikkönä käytetään kasvullisen metsämaan alaa. Suojelluista metsistä kuitenkin jopa kolmannes on Lapin korkeilla alueilla, joilla kestävä metsätalous ei ole metsänrajan siirtymävaaran takia mahdollista. Taloudellisesti käyttökelpoisista metsistä on suojeltu korkeintaan kaksi prosenttia.
Julkisuudessa on viime aikoina virheellisesti väitetty, että maamme metsistä peräti 10 prosenttia olisi suojelun piirissä. Mukaan on tällöin luettu esimerkiksi ampuma-alueet ja luonnonhoitometsät, joilla harjoitetaan metsätaloutta. Mukana ovat myös suojelun ulkopuoliset korkeat alueet sekä kitumaat. Suojelluksi voidaan lukea alan korkeimman auktoriteetin Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) mukaan vain suojeluun osoitettu alue.
Suomen ohella tärkeimmät pohjoiset metsävaltiot Ruotsi ja Kanada ilmoittavat suojelualakseen säädösperustaisesti suojellun metsämaan alan (Kanada: closed forest). Asetelmassa alla on kuitenkin arvoitu myös suojelualaa kitumaineen ja normaalikäytön ulkopuolella olevaa aluetta:
* Pienempi luku perustuu lähinnä Metsähallituksen kuviotietoihin ja suurempi luku valtakunnan metsien 8. inventointiin (VMI8). Etelä-Suomen metsämaista on kuviotietojen perusteella suojeltu 0,5 prosenttia, Pohjois-Suomessa 5,4 prosenttia. VMI8:n mukaan Etelä-Suomen metsämaista on suojeltu 0,2 ja Pohjois-Suomen 7,4 prosenttia.
** 832 000 ha, tieto tältä vuodelta.
Suomessa määritellään kitumaaksi alle kuution vuodessa hehtaarilla kasvava alue; keskimäärin kitumailla on puustoa 1520 kuutiometriä, kun metsämaalla sitä on 100 kuutiometriä. Kitumaiden on useissa yhteyksissä katsottu pääosin täyttävän YK:n maatalous- ja elintarvikeviraston FAO:n metsämääritelmän (forestland and other wooded land). Tutkimustietoa kriteerit täyttävästä osuudesta ei kuitenkaan ole. Metsää kitumaineen on lakisääteisen tai vastaavan suojelun piirissä Suomessa noin 6 prosenttia niiden kokonaisalasta.
Metsänsuojeluasteen kansainvälinen vertailu kitumaineen on mahdotonta, sillä edes Ruotsi ja Kanada eivät ilmoita suojelualaa kitumaineen. Ruotsissa kitumaat (impediment) ovat lakiin otetun määritelmän mukaan puuntuotannon ulkopuolella. Metsäviranomaisilla on valtuudet kieltää kitumaahakkuut. Siten on mahdollista, että Ruotsin koko 5,8 milj. hehtaarin kitumaa-ala voidaan lukea suojelluksi. Ruotsissa on ampuma-alueina, osittain suojeltuna ym. noin 644 000 hehtaaria metsämaata (ei lueta metsiensuojelualaan).
Kanadassa hakkuiden piirissä on vain 119 milj. hehtaaria maan kaikkiaan yli 400 miljoonan hehtaarin metsistä (kitumaineen). Kanadalaiset voisivat siten ilmoittaa Suomen kymmentä prosenttia vastavaksi luvuksi jopa 68 prosentin metsänsuojeluasteen.
Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä Suomen metsiensuojelualaa voidaan kasvattaa suojelemalla metsiä eikä tilastoja nikkaroimalla. Luonnonsuojeluliiton mielestä seuraavaksi tulee saattaa korkeat alueet pääsääntöisesti suojelun piiriin ja käynnistää Etelä-Suomen metsien ennallistava suojelu.
Luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että noin kahdella prosentila suojelluista talousmetsistä on vain noin kaksi prosenttia puustosta. Metsän kasvusta niillä on vain noin prosentti, sillä suojellut metsät sijaisevat Lapin tuotoltaan heikoilla metsämailla.
TILASTOLÄHTEET
Suomi: Metsätilastollinen vuosikirja 1996
Ruotsi: Skogsstatistisk årsbok 1996 ja Naturvårdsverket/Rolf Löfgren 1997
Kanada: the State of Canada's Forests 1995/96