7.5.1996

Pokan komitean mietintö ei tyydytä luonnonsuojelijoita

Luonnonsuojelijat jättävät erävän mielipiteen metsänsuojelun ja työllisyyden rahoitustoimikunnan (MESTRAn eli ns. Pokan toimikunnan) mietintöön. Mietinnön julkistava tiedotustilaisuus on huomenna keskiviikkona klo 8.

Eriävässä mielipiteessä sanoudutaan irti (1) toimikunnan esittämästä metsien suojelupinta-alojen ja -prosenttien moninkertaistamisesta epäasiallisilla tilastointimenettelyillä, (2) ehdotuksesta nykyisten suojeluohjelmien toteuttamis-aikataulun lykkäämisestä vuoteen 2015 saakka, (3) esityksestä Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelman vesittämiseksi sekä (4) luonnonsuojelun työllisyys- ja talousvaikutusten paisuttelusta aivan kohtuuttomiin ja todellisuudesta irrallaan oleviin mittasuhteisiin.

Eriävän mielipiteen allekirjoittajien mielestä asioiden käsittely toimikunnassa jäi ohueksi ja ylimalkaiseksi, koska toimikunnan kokoonpano oli painottunut selvästi metsien taloudellisen hyödyntämisen puolelle ja luonnonsuojelubiologinen asiantuntemus puuttui lähes täysin.

Eriävän mielipiteen ovat allekirjoittaneet toimikunnan jäsenet pääsihteeri Esko Joutsamo Suomen luonnonsuojeluliitosta, pääsihteeri Meri Saarnilahti Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen rahastosta ja taloustutkija Hannele Luukkainen.

Maa- ja metsätalousministeriö asetti 23.3.1995 toimikunnan "laatimaan taloudellisesti, ekologisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävän metsätalouden edellyttämän metsänsuojelun tavoiteohjelman vuoteen 2100 ja työllisyyys- ja rahoitusohjelman vuoteen 2010 ottaen huomioon Suomen kansainväliset sitoumukset". Toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin maaherra Hannele Pokka.

LISÄTIEDOT: pääsihteeri Esko Joutsamo, puh. (90) 228 08 208 (torstaina)

LIITE: eriävä mielipide (4 liuskaa)

Eriävä mielipide

Koska emme monilta keskeisiltä osin voi yhtyä toimikunnan enemmistön kantoihin, esitämme eriävänä mielipiteenämme seuraavaa.

Yleistä

Toimikunta teetti työnsä pohjaksi suuren joukon erillisselvityksiä (luettelo mietinnön kohdassa 1.2.). Näiden selvitysten valikoiva käyttö on kuitenkin johtanut koko mietinnön sisällön vinoutumiseen siten, että luonnonsuojelulle kielteiset näkökulmat ovat nousseet keskeisiksi. Asiaa oli työn loppuvaiheessa mahdotonta korjata ilman, että suurin osa mietinnöstä olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan.

Kohta 2.5. Suomen suojeltu metsäala

Teettämiinsä selvityksiin (B. Finne 15.1.1996 ja 25.1.1996) nojautuen toimikunta päätyy luvun 2.5.4. lopuksi johtopäätökseen, "että metsien suojelussa Suomi on maailman kärkimaita". Tähän johtopäätökseen on päästy epäasiallisilla määritelmillä ja tulkinnoilla, joita emme voi hyväksyä. Näitä ovat:

1) Metsän määrittely tässä yhteydessä siten, että mukaan otetaan sekä kasvullinen metsämaa että kitumaa. Voi olla, että jokin osa kitumaistakin täyttää metsän tunnusmerkit mutta on selvää, että suurin osa Suomen kitumaista ei muodosta sulkeutuneen metsän ekosysteemiä. Asia vaatisi tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa analyysiä, johon ei nyt ole ollut mahdollisuuksia. Tämän "metsä-käsitteen" määrittelyn avulla suojellun metsän määrä on tilastoissa saatu nousemaan lähes puolella kuten taulukoista 2.3. ja 2.4. käy selville. Kitumaan osuus suojellusta uudesta "metsä"-käsitteestä muodostaa 48%. Tällä tilastotempulla Suomen metsien suojelun painopiste sirretään entistä enemmän karuille ja vähälajisille ja -tuottoisille metsäalueille, minkä toimikunta itsekin myöntää ongelmaksi metsäluonnon monimuotisuuden ylläpitämisen näkökulmasta (esim. kohta 5.1.).

2) Taulukoissa 2.3. ja 2.4. esitettyihin suojeltuihin pinta-aloihin ja niiden pohjana olevaan liitteeseen 2. on luettu mukaan runsaasti alueita, joita ei todellisuudessa ole suojeltu. Tilastoinnin pohjana käytettyyn Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) suojelualueluokitukseen ei sinänsä ole tietenkään huomautettavaa mutta sitä löytyy paljon niistä tulkinnoista, joiden perusteella eri alueita ja pinta-aloja on Suomesta laskettu mukaan IUCN:n eri suojelualueluokkiin.

Vaikka toimikunta itse on kohdassa 2.5.3. siteerannut IUCN:n suojelualueen peruskriteerit, se on silti hyväksynyt taulukoihin 2.3. ja 2.4. sekä niiden pohjana olevaan liitteeseen 2. runsaasti alueita, jotka eivät täytä IUCN:n peruskriteerejä. Tällaisia ovat:

- luokassa IV P-Suomen vanhojen metsien suojelualuevaraukset, VN:n periaatepäätöksillä muihin suojeluohjelmiin varatut alueet, seutukaavojen suojelualueet
- luokassa V seutukaavan virkistysalueet, muut ulkoilualueet, VN:n periaatepäätöksillä suojeluohjelmiin varatut alueet

- luokassa VI luonnonhoitometsät, ojitus-rauhoitusalueet, korkeat alueet, erilaiset seutukaava-alueet.

IUCN:n suojeluluokitukseen kuuluminen edellyttää alueelta mm. sitä, että se on erityisesti varattu luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja ylläpitoon, sillä on erityisiä luonnonarvoja ja niihin mahdollisesti liittyviä kulttuuriarvoja ja että sen perustamisjanakohta ja selkeät perustamissäännökset karttaraauksineen ovat tiedossa. Kun nyt IUCN:n luokituksen sisään on ujutettu yhteensä 700 000 - 800 000 ha "metsää", jonka tosiasiallinen suojelu on heppoisalla pohjalla, on saatu metsien suojelupinta-alat ja prosentit näyttämään moninkertaisilta aikaisempiin tietoihin verrattuna.

Yhdessä edellä selostetun kitumaan metsäksi määrittelyn kanssa on siten päädytty virheelliseen johtopäätökseen, että "metsien suojelu on Suomessa hyvää kansainvälistä tasoa". Tämä johtopäätös puolestaan vinouttaa koko luvun 5. "Suojeluohjelman" esitykset aikatauluineen.

Luku 5. Suojeluohjelma

Koska toimikunta on edellä selostetuilla, virheellisillä menetelmillä harhautunut johtopäätökseen, että suojelun perustaso on jo hyvä, toimikunta päätyy esittämään monin tavoin puutteellista ja vesitettyä suojeluohjelmaa. Vaikka pääministeri Lipposen hallitusohjelmassa on luvattu toteuttaa jo vahvistetut suojeluohjelmat vuosituhannen vaihteeseen mennessä, toimikunta tekee pääesityksenään ehdotuksen ohjelmien toteuttamisen venyttämisestä vuoteen 2015 asti. Kun tästä ymmärrettävästi aiheutuu maanomistajille haittoja, esitetään puolestaan kymmenien miljoonien markkojen käyttämistä näiden haittojen korvaamiseen. Menettely johtaisi tarpeettomaan ja raskaaseen byrokratiaan sekä todennäköisesti lukuisiin ristiriitatilanteisiin kentällä. Näistä syistä katsomme, että toimikunnan olisi pitänyt tukeutua hallitusohjelmassa todettuun aikatauluun ja laatia suojelu- ja rahoitussuunnitelmat tältä pohjalta. Nyt toimikunta tyytyy kohdassa 7.3. vain siteeraamaan pääosin metsä- ja luonnonsuojelutahojen 8.2.1996 valtioneuvostolle esittämää rahoitusohjelmaa.

Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun osalta toimikunnan olisi niinikään pitänyt tukeutua VN:n asiaa koskeneseeen periaatepäätökseen 7.12.1995. Nyt toimikunnan esitys painottuu esimerkkeihin ja arvioihin, joissa Pohjois-Suomen luonnonarvoiltaan korvaamattomia vanhoja metsiä suojeltaisiin huomattavasti vähemmän mitä VN:n periaatepäätöksessä edellytettiin. Vaikka toimikunta ei esitä Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun toteuttamista VN:n periaatepäätöksen laajuisena, se esittää silti ns. korvaavia hakkuita toteutettaviksi huomattavilla pinta-aloilla mm. korkeilla lakialueilla. Näiltä alueilta arvioidaan voitavan hakata yhteensä 160 000 m3/v.

Lakisääteistä lievemmin suojeltujen metsien ottaminen talouskäyttöön johtaa myös omituiseen epäjohdonmukaisuuteen, jota käsiteltiin kohdassa 2.5. Ensin suojelupinta-aloihin ja prosentteihin otetaan laajasti kriteereitä täyttämättömiä alueita, mistä päätellään suojelutilanteen olevan hyvän eikä suurta lisäsuojelun tarvetta ole ja sitten ehdotetaan lievemmin suojeltujen alueiden ottamista normaaliin talouskäyttöön, mikä puolestaan tietenkin johtaisi suojeltujen pinta-alojen ja prosenttien huomattavaan laskuun, jolloin metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu heikkenisi entisestään.

Korkeat alueet on siirretty pois talouskäytöstä muista kuin luonnonsuojelusyistä, mm. metsän uudistaminen on niissä katsottu epävarmaksi ja vaikeaksi. Uudistushakkuut niillä sotivat siten kestävän metsätalouden periaatetta vastaan ja erilaisissa harvennus- ja poimintahakkuissa tulee taas hakkuiden kannattavuusraja nopeasti vastaan. Toimikunta ei voi mielestämme suosittaa laajoja hakkuita korkeille alueille, jos halutaan säilyttää Suomen maine kestävän metsätalouden maana.

6. Työllisyysohjelma

Toimikunta teetti laajan tieteellisen selvityksen suojelun talous- ja työllisyysvaikutuksista. Selvityksen tekivät Metsäntutkimuslaitoksella Tuula Nuutinen (hakkuumahdollisuudet), Heikki Seppälä (teollisuustuotanto) ja Mikko Toropainen (työllisyys). Mietintö esittelee näitä kuitenkin suppeasti ja niiden sijaan käytetään kohdan 6.3. "Suojeluohjelman vaikutus työllisyyteen" pohjana J. Pöyry Consulting Oy:n tammikuussa -96 julkaisemia laskelmia, joita toimikunta ei ollut tilannut vaan jotka on laadittu Pohjois-Suomen vanhoja metsiä koskevan kiistan toisen osapuolen käyttöön. Pöyryn raportti on saanut osakseen vakavaa kritiikkiä: mm. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus toteaa huhtikuussa -96 julkistetussa arviossaan, että "Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelua koskevassa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvittavaa tietoa suojelun taloudellisista vaikutuksista ei tule perustaa Pöyryn raportin varaan":

Kohdan 6.3. sisältämän asetelman mukaan 80 000 kuutiometrin hakkuukertymän vähennys Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelun seurauksena aiheuttaisi 500 työpaikan menetyksen. Luku on selkeästi liian suuri, sillä Pöyryn raportti ei ylipäänsä tarjoa mahdollisuutta arvioida alle 200 000 kuutiometrin hakkuukertymän vähennyksen työllisyysvaikutusta.

Lapin metsästragiaryhmä päätyi laskelmissaan vain noin puoleen Pöyryn arviosta. Sen laskelmien mukaan työllisyysvaikutus voi olla jopa positiivinen, jos hakkuut korvautuvat täysimääräisesti yksityismetsien hakkuilla.

Myös toimikunnan itse tilaamien selvitysten perusteella voidaan päätellä suojelun työllisyys- ja talousvaikutusten jäävän selvästi alle Pöyryn raportin lukujen. Alla esitetään Pohjois-Suomen hakkuiden ja teollisuuden puunkäytön kasvu, kun vanhojen metsien suojelu on toteutettu täysimääräisenä.



METLAn selvityksissä oli laskettu esimerkkinä myös suojelupinta-alat moninkertaistava vaihtoehto (10% jokaisen metsäkeskuksen metsäpinta-alasta suojeluun), jollaista kukaan ei ole esittänyt, ja tässäkin vaihtoehdossa metsäteollisuuden kasvu voi jatkua ja sen puuhuolto voitiin turvata:

Loppupäätelmät

Vaikka toimikunnan toimeksianto on laaja ja ulottui pitkälle tulevaisuuteen, jäi näiden kauaskantoisimpien asioiden käsittely ohueksi ja ylimalkaiseksi (esim. metsien suojeluohjelma vuoteen 2100 mennessä). Tämä on ymmärrettävääkin, koska toimikunnan kokoonpano oli painottunut niin selvästi metsien taloudellisen hyödyntämisen puolelle ja luonnonsuojelubiologinen asiantuntemus puuttui lähes täysin. Nyt toimikunnan päätuloksiksi muodostuivat metsien suojelupinta-alojen ja -prosenttien moninkertaistaminen epäasiallisilla tilastointimenettelyillä, ehdotus nykyisten suojeluohjelmien toteuttamisaikataulun lykkäämisestä vuoteen 2015 saakka, esitykset Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelman vesittämiseksi sekä luonnonsuojelun työllisyys- ja talousvaikutusten paisuttelu aivan kohtuuttomiin ja todellisuudesta irrallaan oleviin mittasuhteisiin. Tällaisiin näkemyksiin ja johtopäätöksiin allekirjoittaneet eivät voi mitenkään yhtyä.

Esko Joutsamo Hannele Luukkainen Meri Saarnilahti

[HAKEMISTO]