12.6.1996
Suomen luonnonsuojeluliitto ihmettelee, miksei Pohjois-Suomen vanhojen metsien
suojelun kompensaatiotyöryhmä kysynyt suoraan puuta käyttävältä
teollisuudelta, onko suojelun toteutuminen uhka Pohjois-Suomen teollisuuden
puuhuollolle. Teollisuus on julkisuudessa ilmoittanut, etteivät suojeluohjelmat
vaaranna puu-huoltoa. Tämän on myös metsäteollisuuden
korkein johto Luonnonsuojeluliitolle selkeästi todennut.
Kompensaatiotyöryhmän tavoitteena oli arvioida vanhojen metsien
suojelun vaikutukset Pohjois-Suomen talouteen ja työllisyyteen. Arvioinnin
pohjana käytetyistä selvityksistä julkisuudessa käyty
keskustelu osoittaa kiistatta, ettei yksiselitteistä vastausta suojelun
vaikutuksista ole löydettävissä.
Kompensaatiotyöryhmän pohdiskelu hakkuumahdollisuuksista palvelee
lähinnä Metsähallituksen intressiä. Metsähallituksen
hakkuumäärän mahdollisella pienenemisellä on merkitystä
lähinnä sille itselleen. Metsähallitukselle kompensaatiot
on osoitettavissa muilla tavoin, esimerkiksi metsureiden suorittamien ensiharvennuspalvelujen
myynnillä yksityisille metsänomistajille. Puun kysyntä siirtyy
valtaosin yksityismetsiin ja luo siellä työpaikkoja. Näin
on jo käynytkin, sillä Metsähallitus vähensi vuodeksi
1995 Pohjois-Suomessa hakkuitaan lähes 0,5 milj. kuutiota vuoden 1993
tasosta. Silti vuonna 1995 puuta hakattiin ennätysmäärä;
yksityismetsien hakkuut kasvoivat 1,6 milj. kuutiota.
Teollisuuden ei Metsähallituksen tarjonnan vähemisestä huolimatta
tarvinnut lisätä hakkuita, vaan se päin vastoin saattoi vähentää
hakkuita omissa metsissään, koska yksityismetsien puuntarjonta
kasvoi joustavasti. Automaattinen kompensaatio toteutui siis jopa enemmän
kuin täysimääräisenä, vaikka mitään yksityismetsätaloutta
kannustavia kompensaatiota ei maksettu. Tarjonnan nopea reaktio viittaa
siihen, että markkinalähtöinen kompensaatiomekanismi toimii
kitkatta jatkossakin, mitä tukevat myös Metsäntutkimuslaitoksen
hakkuukertymäennusteet.
Luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan tärkein puuhuoltoa ja työllisyyttä
turvaava mekanismi mahdollisessa suojelun aiheuttamassa Metsähallituksen
hakkuumäärien ja työllisyyden vähenemisessä on
yksityismetsien kasvavat hakkuut ja erityisesti nuoren metsän kunnostus,
taimikonhoito ja harvennustyöt.
Työllisyyslaskelmien periaatteissa kompensaatiotyöryhmä syyllistyy
samaan virheeseen kuin hakkuukertymä- ja puuhuoltopohdinnoissaan. Työryhmä
arvioi: "Mikäli teollisuus joutuu suojelun vuoksi supistamaan
kapasiteettiaan tai alentamaan sen käyttöastetta tai pidättäytymään
investoinnista, ovat vaikutukset välittömiä."
Koska teollisuuden puunhuoltoa ei ole pystytty työryhmän mietinnössä
osoittamaan vaarantuneeksi, spekulointi suojelun vaikutuksista metsäteollisuuden
tulevaisuuteen on Luonnonsuojeluliiton mielestä tarpeetonta.
Suomen luonnonsuojeluliitto puuttui kompensaatiotyöryhmän mietinnöstä
ympäristöministeriölle antamassaan lausunnossa vain yleisellä
tasolla esitettyihin kompensaatiotoimenpiteisiin, koska työryhmän
mietintö ja johtopäätökset olivat Luonnonsuojeluliiton
mielestä lähtökohdiltaan vääriä.
- korkeiden alueiden hakkuista on pidättäydyttävä.
Hakkuiden vaikutuksista tiedetään liian vähän.
- Lapin lain jatkaminen puuntuoton lisäämisen kannalta ei ole
tarkoituksenmukaista, koska varat ohjataan heikompituottoisiin alueisiin.
Varat olisi kohdistettava esimerkiksi harvennusmetsien hoidon edistämiseen.
- koneellisen puunkorjuun tason jäädyttämistä Metsähallituksen
mailla;
- neuvonnan ja metsäsuunnittelun (monimuotoisuuden osalta), taimikonhoidon,
nuoren metsän kunnostuksen, pystykarsinnan ja puun energiakäytön
lisäämistä;
- luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kehittämiseen tarvittavan henkilökunnan
palkkaamista;
- luonnon monimuotoisuuden ja vanhojen metsien tutkimuksen lisäämistä
ja arvokkaiden suojelualueiden kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteitä,
esimerkiksi kalataloudellisesti arvokkaiden pievesien kunnostamista kuten
myös puun jalostusasteen kasvattamiseen tähtäävän
tutkimuksen lisäämistä.
Luonnonsuojeluliitto vastustaa jyrkästi varojen suuntaamista virkistyskäyttöä
palveleviin teihin samoin kuin harkinnanvaraisten yksityistieavustusten
myöntämistä uusien teiden rakentamiseen. Momenttien varat
on osoitettava esimerkiksi luonnonhoitotöihin.
Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä ympäristöministeriön
olisi pitänyt kompensaatiotyöryhmää nimittäessään
ottaa huomioon myös luonnonsuojelu-järjestöjen edustus. Luonnonsuojeluliitto
myös muistuttaa, että Kuusamo-työryhmässäkään
ei ollut luonnonsuojelujärjestöjen edustajaa.
Luonnonsuojelujärjestöjen mukanaolo tämänkaltaisssa
työssä on omiaan vähentämään niitä ristiriitoja,
joita syntyy mm. tiedonkulun puutteiden vuoksi. Luonnonsuojeluliitto katsoo,
että sillä on ns. yleisen edun vaalijan rooli luonnon-suojelukysymyksissä.
LIITE: Markkinahakkuut Pohjois-Suomessa 1986-1995
LISÄTIEDOT Suomen luonnonsuojeluliitosta, puh. (90) 228 081
- pääsihteeri Esko Joutsamo,
puh. suoraan (90) 228 08 208
- luonnonsuojelusihteri Ilpo Kuronen,
puh. suoraan (90) 228 08 215