11.6.1996
Suomen luonnonsuojeluliitto pitää ongelmallisena tilannetta, jossa
Pohjois-Suomen vanhojen metsien inventoinneissa arvokkaiksi todetuista 160
000 talousmetsä-hehtaarista noin 100 000 hehtaarilla luonnonarvot on
määrä säilyttää alue-ekologisen suunnittelun
avulla.
Alue-ekologinen suunnittelu on vasta kehitteillä. Ensimmäisten
kokeilujen valossa sen toimivuutta epäilevät ympäristöjärjestöjen
lisäksi useat arvostetut tutkijat samoin kuin osa ympäristöhallintoakin.
Lisäksi olemassaolevan tutkimustiedon vähyys niin vanhoista metsistä
ja niiden lajistosta kuin nyt arvokkaiksi todetuista alueista antaa huonot
mahdollisuudet tehdä kauas tulevaisuuteen heijastuvia ratkaisuja.
Merkittävin, kokeilun uskottavuutta syövä puute hankkeessa
on metsähallituksen talouspuolen dominoiva asema tähänastisissa
alue-ekologisen suunnittelun pilottihankkeissa eri puolilla Suomea.
Luonnonsuojeluliiton mielestä luotettava alue-ekologinen suunnittelu
edellyttää laajapohjaisen luonnonsuojelubiologisen asiantuntijaryhmän
nimeämistä alue-ekologisen tutkimuksen perusteiden ja keinojen
selvittämiseksi ja kehittämiseksi. Käytännössä
tarvitaan myös runsaasti tutkimusresursseja, erityisesti erilaisiin
luontotyyppi- ja lajistoselvityksiin.
Nykyisillä, täysin riittämättömillä tiedoilla
suojelun ulkopuolelle jääneiden alueiden monimuotoisuuden säilyttämistä
ei voida varmistaa. Alue-ekologisen suunnittelun luotettavan mallin kehittämisen
ajaksi, 10-20 vuodeksi, inventointialueiden vanhat metsät tulee jättää
hakkuiden ulkopuolelle.
Suomen luonnonsuojeluliitto pitää vanhojen metsien suojelutyöryhmän
esitystä merkittävänä edistysaskeleena Pohjois-Suomen
metsiensuojeluverkoston täydentämisessä. Nykyisen esityksen
pohjalta alueen suojelumäärät nousevat 2,4 prosentista 5,6
prosenttiin.
Luotettavimmat arviot riittävästä suojelumäärästä
toteavat metsien vähimmäissuojelutavoitteeksi noin 10 prosenttia.
Nyt tätä 10 prosentin tavoiteosuutta ei kartoitusalueella kuitenkaan
saavuteta Kittilän ja Kuusamon-Sallan lehtokeskuksia lukuunottamatta.
Selkeimmät puutteet jäävät Pohjanmaan rannikkoalueelle,
Lapin kolmion alueelle, Länsi-Lapin vaara-alueelle ja Keskisen Peräpohjolan
eteläosaan.
Luonnonsuojeluliitto pitää erityisen tärkeänä pinta-alaltaan
laajojen, monipuolisten alueiden saamista lakimääräisen luonnonsuojelun
piiriin. Esimerkkeinä tällaisista alueista Luonnonsuojeluliitto
luettelee Riuskanselkosen, Murhisalon, Vieremänsuon ja Pahamaailman
alueet Kainuusta, Metsäkylän, Salmitunturin ja Tervajärven
alueet Pohjanmaa-Koillismaalta sekä Ylläs-Pallaksen, Palokkaan
ja Vintilänkairan alueet Lapista.
Luonnonsuojeluliitto korostaa laajemmista metsäkeskittymistä Kuhmon-Ristijärven-Hyrynsalmen
rajalla olevan 40 kilometrin mittaisen vyöhykkeen arvoa samoin kuin
valtakunnan itärajalta Vieremänsuon soidensuojelualueelta Riuskanselkosen-Metsäkylän
kautta Syötteen vaarajaksolle ulottuvan metsäkokonaisuuksien ketjun
kansallista arvoa.
Luonnonsuojeluliitto korostaa Suomen vastuuta itärajaan rajoittuvien
tai sen läheisyydessä olevien metsäalueiden suojelijana osana
Suomen panosta rajametsien Gren belt -suojeluhanketta.
Luonnonsuojeluliitto esitti vanhojen metsien suojelutyöryhmän
III osamietinnöstä ympäristöministeriölle antamassaan
lausunnossa, että nyt inventointien ulkopuolelle jääneen
Metsä-Lapin kasvillisuusvyöhykkeeltä selvitetään
runsaspuustoisten metsien suojelutilanne sekä korjataan mahdolliset
puutteet lisäsuojelun avulla.
Lisäksi Luonnonsuojeluliitto esitti toivomuksen, että lopultakin
myös Oulun ja Lapin läänien yksityismailta löytyvien
metsien luonnonsuojelullinen merkitys selvitetään.
LISÄTIEDOT Suomen luonnonsuojeluliitosta, puh. (90) 228 081
- pääsihteeri Esko Joutsamo,
puh. suoraan (90) 228 08 208
- luonnonsuojelusihteeri Ilpo Kuronen,
puh. suoraan (90) 228 08 215