Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä Suomella on oltava oma itsenäinen metsälainsäädäntö, rahoitusjärjestelmä ja organisaatio metsäluonnon turvaamiseksi. Vain näin se voi varmistaa kansallisen päätöksenteon säilymisen metsistä ja metsäluonnosta.
Metsäluonnon suojelu pitää hoitaa kattavilla luonnonsuojelulain mukaisilla suojeluohjelmilla ja talousmetsien monimuotoisuutta vaalivalla lainsäädännöllä niin kaikessa metsätalouden harjoittamisessa kuin tärkeiden elinympäristöjen säilyttämisessä.
Toimikunnan ehdotuksen yleisperusteluissa todetaan, että metsäluonnon monimuotoisuudesta ei ole käytettävissä tieteellistä kokonaiskuvaa. Jos näin on, olisi lakiin pitänyt kirjata minimiturvallisuuden periaate: metsätalouden on osoitettava, ettei se aiheuta korvaamattomia vaurioita metsäluonnon monimuotoisuudelle.
Metsäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen on epäonnistumassa kahdessa keskeisimmässä tavoitteessa: vanhojen metsien suojeluohjelma on vesittymässä ja metsälait eivät turvaa monimuotoisuutta talousmetsissä.
Jos Suomi ei turvaa metsäluontoa lainsäädännöllä, ei osoita riittäviä määrärahoja luonnonsuojelu- ja metsälakien kautta tapahtuvaan suojeluun eikä ylläpidä riittävää hallinnollista ja organisatorista valmiutta, boikotit yleistyvät, ekomerkit ja hyvän ympäristöjohtamisen järjestelmät lisääntyvät ja sertifikaattiviidakko kasvaa kohtuuttomasti.
Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja metsälakitoimikunnassa, Ilpo Kuronen, jätti mietintöön eriävän mielipiteen.
LISÄTIEDOT: luonnonsuojelusihteeri Ilpo Kuronen, puh. (90) 228 08 215