Tiivistettyä taustatietoa kesähakkuuongelmasta
Kesäaikainen puunkorjuu alkoi 1970-luvun alussa, kun puuta ryhdyttiin korjaamaan erikoiskoneilla. Konekorjuusta onkin muodostunut yksi tärkeimmistä syistä sulan maan hakkuisiin: kallista korjuukalustoa ei haluta seisottaa kesälläkään. Muissa Euroopan maissa puu korjataan pääasiassa monikäyttökoneilla, yleisimmin maataloustraktoreilla, jotka ovat kesällä maatalouskäytössä.
Maan jäätyminen on muihin maihin verrattuna poikkeuksellinen etu Suomen puunkorjuulle, ja ennen 70-lukua hakkuu tehtiinkin lähes yksinomaan routa-aikaan. Nykyisin metsiä hakataan ympäri vuoden myös siksi, että paperi- ja massateollisuus vaatii raaka-aineekseen tuoretta puuta. Talvella korjattu puu on tutkimusten mukaan kuitenkin laadultaan kesällä hakattua parempaa, kunhan se saadaan säilytetyksi kosteana jalostusta varten.
Luonnonsuojelu. Lisääntymisaikaisissa hakkuissa tuhoutuu linnunpesiä, munia ja poikasia. Myös nisäkkäiden pesiä saattaa tuhoutua: esimerkiksi liito-oravan poikueet syntyvät touko-heinä- ja ketun poikueet touko-kesäkuussa. 15.4. ja 31.7. välisenä aikana suurin osa linnuista ehtii saada poikasensa lentokykyisiksi.
Maaperä vaurioituu, kun raskaat metsäkoneet painuvat syvälle sulaan maahan. Toisin paikoin kenttäkerroksen kasvillisuus vahingoittuu pahoin. Monille luontotyypeille ja elinympäristöille kesähakkuut ovatkin tuhoisia. Kesähakkuita tulisi välttää erityisesti metsissä, joissa elää suhteellisesti eniten lintulajeja, herkästi vahingoittuvan kasvillisuuden alueilla ja juuristovaurioille alttiilla mailla. Arimpia biotooppeja ovat rantametsät, lehdot, kosteat painanteet, tuoreet kangasmetsät ja lehtimetsät. Karujen kankaiden maaperä kestää kesähakkuita parhaiten. Niillä puolestaan pesii taantuneita lintulajeja, kuten kehrääjä ja kangaskiuru.
Eläinsuojelu. Eläinsuojelulain perusteella kaikkia eläimiä on parhaalla mahdollisella tavalla suojeltava kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Kesähakkuun kaltainen myllerrys metsäluonnossa aiheuttaa sekasorron eläinten keskuudessa: pesintäajan hakkuissa tuhoutuu valtaosa lintujen ja pienten nisäkkäiden pesistä, ja korjuukoneet murskaavat poikasia.
Vahinkoa tulisi merkittävästi vähemmän, jos hakkuita ei tehtäisi vilkkaimpana lisääntymiskautena. Ihmisellä on eettinen vastuu rauhoittaa lisääntymisaika häiriöiltä. Myös eläinsuojelulain määräys suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla velvoittaa aktiivisesti etsimään vaihtoehtoja pesimäajan hakkuille.
Luonnonsuojelulaki. Luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettujen eläinten ja kasvien vahingoittaminen on kielletty. Kiellettyä on myös eläinten häiritseminen, etenkin lisääntymisaikana. Tästä huolimatta metsissä tuhannet pesinnät epäonnistuvat hakkuiden takia joka kesä, kasvillisuus vaurioituu ja eläimiä murskaantuu metsäkoneiden pyörien alle.Tuoreen tutkimuksen mukaan hakkuiden takia tuhoutuu arviolta 36 000 linnun pesintää kesässä.
Laissa on kuitenkin ristiriita. Luonnonsuojelulain 48 § kumoaa vaatimuksen pesintäajan rauhoittamisesta: sen mukaan määräykset eivät koske maa- ja metsätaloustoimintaa. Laissa huomautetaan kuitenkin, että myös metsätaloudessa on "vältettävä vahingoittamista ja häirintää, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia".
Talous. Kesähakkuut aiheuttavat suuria taloudellisia tappioita, ennen kaikkea metsänomistajille. Sula maa ei kanna metsäkonetta, minkä vuoksi renkaat murjovat puiden juuria ja runkoja. Vaurioiden takia puuta lahottavat sienet, etenkin juurikääpä ja tyvitervastauti, pääsevät leviämään nopeasti. Sienituhojen arvioidaan aiheuttavan metsänomistajille satojen miljoonien markkojen vuosittaiset tappiot.
Nykyiselle - metsäteollisuuden varsin tiukasti ohjaamalle, pystykauppaan perustuvalle - puunkorjuulle pitäisi löytää vaihtoehtoja. Metsäyhtiöt vastaavat yleensä hakkuiden toteuttamisesta, eikä metsänomistaja pääse käytännössä useinkaan päättämään, mille urakoitsijalle työ annetaan. Vuonna 1998 valmistuneen väitöskirjan mukaan 2/3 metsänomistajista on tyytymättömiä yhtiöiden puunhankintaan.
Metsänomistajien pitäisikin voida itse määrätä hakkuun ajankohta ja hakkuutapa. Siirtyminen pystykaupoista tienvarsikauppoihin toisi puunkorjuuseen metsäyhtiöiden rinnalle itsenäiset yrittäjät, mikä mahdollistaisi vaihtoehtoisten korjuumenetelmien käytön.
Puun laatu. Kesällä hakattu tukkipuu aiheuttaa ongelmia sahoilla: puu sinistyy ja homehtuu nopeasti. Kesähakatusta puusta sahattu tavara joudutaan suojaamaan kemikaaleilla lahoamisen ja sinistymisen torjumiseksi.
Monet pienet ja keskisuuret sahat lopettavatkin hakkuut kevään ja alkukesän ajaksi. Ne turvaavat hyvälaatuisen puun saannin varastoimalla keskitalvella hakattua puuta huhtikuun alun ja kesäkuun lopun väliseksi ajaksi. Hakkuut aloitetaan kesälomien jälkeen heinäkuun puolivälissä.
Vaihtoehtoja. Kesähakkuille on jo olemassa varteenotettavia vaihtoehtoja, ja uusia menetelmiä tutkitaan koko ajan. Esimerkiksi lumivarastoinnissa talvella hakattu puu peitetään lumeen ja lopuksi kasan päälle ajetaan sahanpurua, joka hidastaa lumen sulamista. Menetelmästä riippuen puu säilyy varastossa tuoreen veroisena vähintään alkukesän yli, parhaimmilla tekniikoilla jopa syksyyn. Lumivarastointi on kokeiluvaiheessa osoittautunut taloudellisesti mahdolliseksi.
Korjuuyrittäjien keskinäinen kilpailu olisi hedelmällinen pohja koneiden ja menetelmien kehittämiselle. Lumivarastointi on hyvä osoitus siitä, että vaihtoehtoisia menetelmiä pystytään luomaan, kunhan niille annetaan mahdollisuus. Myös tuotannon ja loma-aikojen järjestämisellä tilannetta voitaisiin parantaa.
Edellä mainitun perusteella vaadimme, että kesähakkuut lopetetaan 15.4. - 31.7. väliseksi ajaksi.
Herkimmän lisääntymisajan rauhoittaminen hakkuilta olisi konkreettinen askel kohti kestävämpää metsätaloutta.
Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, WWF Suomi, Ekometsätalouden liitto, BirdLife Suomi, Natur och Miljö, Maan ystävät, Animalia, Suomen Eläinsuojeluyhdistys, Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys
Lisätiedot: kampanjavastaava Hanna Savisaari
e-mail: savisaari@sll.fi
p. 040 734 8507