Ympäristö-lehti 5/1998
Kansalliset kaupunkipuistot suovat uuden keinon vaalia luonnon ja kulttuurin yhteenkietoutumista.
Maankäyttö- ja rakennuslakiehdotuksen perusteissa esitetään, että "kaupungistuvassa yhteiskunnassa näillä alueilla on yhä suurempi merkitys hyvän elinympäristön sekä luonnon ja kulttuuriperinnön näkökulmasta". Luonnonsuojeluliiton esittelemässä lähiluontokäsitteessä pureudutaan samaan asiaan: kaupunkiluonto ei ole epäluontoa. Luonto on jatkumo, johon ihminen sen osana vaikuttaa eri tavoin, eri verran ja eri kestolla. Lähiluontoon sisältyy keskeisesti ajatus ihmisen luontosuhteen kehittymisestä siellä missä ihminen enimmäkseen on ja luontosuhde on perusta harrastuksille, arvostuksille, ympäristön- ja luonnonsuojeluasenteille.
Neljä - viii hienoa kansallista monumnettia eivät yksin riitä kaupunkiluonnon vaalimiseen.
Kansallisten kaupunkipuistojen rajauksesta näyttää tulevan hyvin tiukkaa. Olisiko mahdollista näyttää ihmisen ja kulttuurin yhteenkietoutumisen laajaa kirjoa ja ottaa mukaan toinen tai kolmas mokoma eri tavoin edustavia kohteita? Jo tähän mennessä esillä on ollut lähes viisitoista eri tavoin kaupunkipuistosta kiinnostunutta kuntaa. Onko tarpeen nostaa rima äärimmäisen korkealle? Vai pitäisikö perustaa myös maakunnallisten kaupunkipuistojen verkosto valtakunnallisen verkoston rinnalle?
Tärkeää on myös huomion kohdistaminen tavalliseen, tuttuun asuinympäristöjen luontoon: sekä sen uhanalaisiin ja luonnonsuojelullisiin arvoihin että elämyksellisiin, virkistyksellisiin ja jokapäiväisiin anteihin. Tarvitaan kuntien aktiivisuutta oman alueen luontotiedon hankinnassa ja sen soveltamisessa maankäytön suunnniteluun ja vihersuunnitteluun sekä hankkeiden toteutukseen. Kunnat tarvitsevat myös tukea ja neuvontaa hyvistä toimintatavoista sekä sopivista menetelmistä olipa kyseessä lajiston inventointi, viheralueiden yhtenäisyyden tarkastelu, suunnittelun kehittäminen tai opetuskohteiden kartoittaminen. Tarvitaan perusteellista pohdintaa millaisia tavoitteita "tavallisen vihreän" hoidolle asetetaan ja kuka tavoitteet asettaa. Tähän kaikkeen tarvitaan ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten tukea.
Anna Parkkari
lähiluontosihteeri, Suomen luonnonsuojeluliitto
parkkari@sll.fi