Suomessa ollaan uudessa tilanteessa: kahdeksankymmentä prosenttia väestöstä asuu ja kasvaa taajamissa ja kaupungeissa. Useimpien luontosuhde muotoutuu rakennettujen alueiden luonnossa ja valtaosa väestöstä saa toimeentulonsa muutoin kuin välittömästi luonnosta tai alkutuotannosta.
Vaalimisen tavoitteena on yhtenäinen, elinvoimainen, riittävä ja elämyksellinen lähiluonto. Lähiluonnon käsite on ekologis-yhteiskunnallinen. Tarkastelussa ovat sekä luonnon monimuotoisuus että ihmisen luontosuhde. Ohjelma korostaa opetuksen, virkistyksen sekä suunnitteluun osallistumisen mahdollisuuksia.
Suomen luonnonsuojeluliiton Lähiluonto-ohjelma korostaa lähiluonnon arvoa ja jäsentää sen vaalimisen keinoja. Ohjelma kannustaa lähiluonnon vaalimiseen maankäytön ja viheralueiden suunnittelussa, rakentamisessa ja alueiden hoidossa. Samalla se muistuttaa lähiluonnon arvosta ja tutkimustarpeista yhdyskuntarakennetta tiivistettäessä. Esille tuodaan myös asukkaan vaikutusmahdollisuuksia lähiluontoasioissa.
Lähiluonto-ohjelman tarve nousee kaupunkien ja taajamien luontoon sekä opetus- ja virkistysmahdollisuuksiin kohdistuvista monista uhkista: vihreä pinta-ala vähenee ja pirstoutuu, köyhtyy ja yksipuolistuu. Kaupunki- ja taajamaluontotieto on kovin vähäistä eikä olemassaolevaa tietoakaan käytetä hyväksi. Lisäksi luonnosta vieraantuneet arvot näyttävät vahvistuvan yhteiskunnassa.