VAALIMISEKSIVAALIMISEKSI
Lähiluontoon vaikuttavaa toimintaa on kaikilla yhteiskunnallisen päätöksenteon ja toiminnan tasoilla kansalaisten arjesta päättäjien, suunnittelijoiden ja ylläpidon asiantuntijoihin. Toiminnan aloista keskeisiä ovat muun muassa koulutuksen, valistuksen, maankäytön suunnittelun, viheralue- ja hoitosuunnittelun, pihojen hoidon ja näiden strategisen suunnittelun sarat.
Toimijoita voivat olla poliitikot ja muut luottamustoimiset, virkamiehet kuten esimerkiksi ympäristösuunnittelijat ja -tarkastajat, alueellisen ympäristökeskuksen väki, kaupunginpuutarhurit ja seurakuntapuutarhurit. Myös muut ympäristöä suunnittelevat ja muuttavat henkilöt voivat olla toimijoita. Tähän ryhmään kuuluvat maisema-arkkitehdit, viherrakentajat, kunnan rakennusmestarit, huolto-, kiinteistö- ja taloyhtiöt, yritysten ympäristöstä vastaavat sekä koulujen ja päiväkotien ympäristöstä vastaavat ja sitä opetuksessakin käyttävät. Asukkaat, omakoti ja kaikki muut asukkaat eri ikäryhmissä ovat tärkeitä muun muassa takapihadiversiteetin ja kunnan toimintaan vaikuttamisen kannalta. Tutkijat ja luontoharrastajat sekä valtakunnalliset ja paikalliset järjestöt ovat myös tärkeitä toimijoita. Tutkijoilla ja hallinnolla on keskeinen rooli aihepiirin arvon tunnustamisessa, tiedon hankkimisessa ja vaalimisen toimenpiteiden määrittelyssä ja edistämisessä.
Tehtävänä voi toimijan ja toimen mukaan olla tiedon hankkimista ja käyttämistä suunnittelussa, päätösten tekoa toimien mahdollistamiseksi. Kyseeseen voivat tulla myös suunnittelukäytännön kehittäminen, resurssien mahdollistaminen, aktiivinen vaikuttaminen tai keskustelun käynnistäminen ja ylläpitäminen. On myös tärkeää, että avainhenkilöt vaativat toimintaa ja tuloksia, koulutuksen ja retkien järjestämistä ja niin edelleen. Keskeistä on ottaa paikallinen luontotieto haltuun ja käyttää sitä suunnittelussa, päätöksenteossa ja suunnitelmien toteuttamisessa. Suunnittelun ja vaikutusten arvioinnissa aikajänteen tulisi olla nykyistä pidempi: voidaan vaikkapa kysyä, millaisia biologisia arvoja alueelle ehtii kehittyä useassa kymmenessä vuodessa.
Jos jotakin ei vielä tunneta, on erityinen syy olla varuillaan: elämän uusiutumisen kannalta on tärkeää tietää mitä milloinkin menetetään. Paikallinen luontotieto ja sen hyödyntäminen myös taajamissa ja kaupungeissa on avain tähän. Luonnonsuojelullisten arvojen lisäksi tulee tarkastella ihmisen luontosuhteen kehittymiseen ja virkistykseen liittyviä asioita. Luonto ja tulevat sukupolvet eivät itse aja omaa ja elämän jatkumisen etua.