Omaa lähiluontoa voi vaalia kotipihalla, taloyhtiössä, mökin ympäristössä, työpaikalla, lasten ja muiden läheisten kanssa, vaikuttamalla kunnan toimintaan ja osallistumalla paikkakunnan luonnon- tai ympäristösuojeluyhdistyksen tai muun asiaa ajavan yhdistyksen toimintaan. Yhdistysten kautta on porukalla helpompi vaikuttaa kuntaan maankäytön suunnittelussa sekä viher- tai taajamaluontoasioissa. Kaikki kuntalaiset ovat oikeutettuja tekemään kunnallisaloitteen ja valitusoikeuttakin voi tarvittaessa käyttää. Kunnan järjestämiin vuorovaikutustilaisuuksiin kannattaa osallistua.
Naapureiden kanssa voi keskustella luonnosta ja elämyksistä - miksi pitäisi olla olemassa vain yksi pihamalli. Epäilijöille voi kuvailla, millaista on tarkkailla riippumatossa elinvoimaisen pihan monia anteja. Aktiivisille toimijoille riittää tekemistä vaikkapa hyötykasvien vaalimisessa ja ei-toivottujen lajien luonnonmukaisessa torjunnassa. Lapset saavat monta seikkailua pihan viidakossa. Takapihadiversiteetti tuo uusia elämyksiä kotiportaille.
Pihapiiriin monimuotoisuuteen voi vaikuttaa ja ympäristöhaittoja vähentää käymällä läpi hoitotoimet ja selvittämällä niille ympäristöä vähemmän kuluttavat vaihtoehdot. Uudisrakennusta suunniteltaessa paikan luonnon vaaliminen jo suunnitteluvaiheessa antaa parhaat mahdollisuudet monimuotoiseen pihan tavoittelulle. Näin vältytään turhalta maansiirtelyltä sekä puiden ja kivien poistolta.
Pihalla voi antaa arvon luonnon pienille yksityiskohdille: kivetyksen väleille, seinustoille, penkereille ja kosteikoille. Tilaa jätetään oman pihan pienille luontolaikuille, vaikkapa täysvillille nurkkaukselle. Suositaan ja luodaan pesä- ja ruokapaikkoja linnuille, pikkunisäkkäille ja muille eliöille. Suositaan luontoa rikastuttavia pienympäristöjä kuten kukkaketoja, niittyjä, istutetaan pihlajia marjalinnuille kuten tilhille, luodaan kosteikkoja sammakoille ja hietikkoja kesälintujen kylvyille ja talvisten siemensyöjien jauhinkiviksi. Pihalla suositaan kotimaisia ja perinnekasveja sekä käytetään luonnonmukaisia lannoitteita ja torjunta-aineita. Ruokkimalla talvilintuja, ripustamalla kololinnuille pesäpönttöjä, lepakoille päiväpiiloja ja siilille talvipesän saa pihalle monta asukasta. Eloperäisistä jätteistä otetaan kaikki irti kompostoimalla: saadaan ravinteita ja samalla pienoiskoossa näytettyä lapsille ravinteiden kierto, säästetään jätemaksuissa eikä pilata tontin viereistä metsälaikkua läjittämällä sinne ravinteita.
Aiheesta on lisätietoa Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisemassa Löytöretkiä lähiluontoon -kirjassa ja käytännön ohjeita myös kuntaan vaikuttamiseen tarjoavassa Lähiluonnosta nauttimaan oppaassa. Osallistumisen ohjeita on myös ympäristöministeriön Osallistu ja vaikuta -oppaassa sekä Folkhälsanin, Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen oppaissa (ks. sivu 21). Kulttuuriperinteen ja ajallisten kerrosten tutkimiseen on eväitä Keski-Suomen luonnonsuojelupiirin oppaassa "Miksi täällä on tämmöistä miksi tuo on tuommoinen?" (ks. lähdeluettelo).