Lähiluonto on käsite, jossa elollisen ja elottoman luonnon lisäksi ajatellaan ihmisen luontosuhdetta. Taajama- ja kaupunkiluonto on näiden alueiden luonto kokonaisuudessaan riippumatta eliöyhteisöjen koosta tai ihmisen niille antamasta arvosta.
Lähiluonto syntyi luonnonsuojeluliiton kampanjan nimeksi vuonna 1996. Käsitteen taustalla on asutuksen keskittyminen hyvin pienelle osalle Suomen maapinta-alasta ja elinkeinorakenne, jossa valtaosa väestöstä saa toimeentulonsa muutoin kuin välittömästi luonnosta tai alkutuotannosta. Tämä vaikuttaa ihmisen suhteeseen ympäristöön, luontoon ja kulttuuriin.
Lähiluonnon käsite on ekologis-yhteiskunnallinen: lähiluonnolla tarkoitetaan ihmistä lähinnä olevaa luontoa. Lähiluonto on tärkeää juuri siksi, että se on siellä missä ihminenkin: pihalla, tai koulu-, työ tahi vapaa-ajan matkan varrella. Lähiluonto on yleensä taajama- ja kaupunkiluontoa, metsiköitä, puistoja, niin sanottuja joutomaita, rantoja, puronvarsia, palstaviljelyalueita, hautausmaita, kartanoita, tienvarsia ja pihoja. Pinta-alasta taajamat kattavat vain kaksi ja puoli prosenttia, mutta asukkaista, päättäjistä ja lapsista valtaosa asuu niissä (Suomen tilastollinen vuosikirja 1997).
Aiemmin eroteltiin mieluusti käsitteet alkuperäinen luonto ja muu, ihmistoiminnan muuttama luonto. Alkuperäisyyttä arvostettiin erityisesti luonnonsuojeluarvona, villinä, luonnon oman kehityksen tuloksena. Muunlaista luontoa verrattiin alkuperäiseksi katsottuun ja arvosteltiin sitä muuttuneisuuden mukaan. Ihminen vaikuttaa luontoon merkittävästi kaupungeissa. Samaan aikaan esimerkiksi moderni metsätalous vaikuttaa valtaosaan metsäpinta-alastamme; alkuperäisyyttä ei välttämättä löydy edes kaupungin ulkopuolelta.
Lähiluontokäsite rikkoo jyrkän jaon alkuperäinen luonto - ihmisen muuttama luonto: luonto nähdään jatkumona. Luonnon muuttuneisuus ei vähennä sen arvoa, vaan se kuvastaa luontotyyppien olojen ja lajistojen eroa. Lähiluonnossa ihminen on osa luontoa. Erityisen keskeistä on arvioida miten peruuttamattomia ja laajalle ulottuvia vaikutuksia ihmisen toiminnalla on. Luonnon elinvoiman ja uusiutumisen kunnioittaminen on ekologisesti kestävän kehityksen ydin. Tämä antaa eväitä vapautua ahtaasta ajattelusta maaseutu, oikea luonto - kaupunki, epäluonto. Tervapääsky on tervapääsky salomailla ja kaupungissa, syksyn lehdet kellastuvat joka paikassa ja piisamit lisääntyvät myös taajaman järvellä.