Löydä luonto läheltäLöydä luonto läheltäTaajamien metsiä on käsiteltävä luonnonmukaisemmin. Luonnonmukainen metsä on monikerroksinen. Siellä kasvaa useita eri puulajeja. Puita on elämänkierron eri vaiheissa: taimina, aluspuina, ylispuina, pystyssä jököttävinä pökkelöinä ja maassa makaavina lahopuina. Myös pensas- ja ruohokerros on rikas. Osaa metsästä voidaan kohdella hallitun hoitamattomuuden periaatteella lähes villinä. Retkeilyn ja luonnonsuojelun tarpeet yhdistetään poluilla ja pitkospuilla. Lähimetsät ovat luonnon turvapaikkoja, ihmisten henkireikiä ja lasten seikkailupaikkoja.
Puistot, joutomaat ja muut viheralueet tuovat vehreän henkäyksen taajamiin. Myös siilit, lepakot, jänikset, linnut, perhoset ja kasvit löytävät niistä elinpaikkoja. Nykyisin puistoja hoidetaan yksitoikkoisesti ja raskaasti: kaikki villinä rehottava on pantu ruotuun. Luonnonmukaisessa puistossa hoidetut ja vapaammin kasvavat alueet vuorottelevat hallitun hoitamattomuuden hengessä. Kasvillisuus on monikerroksista, ja osaa nurmikentistä hoidetaan kukkaniittyinä. Kuollutta puuta jätetään sopiviin kohtiin.
Omakotipihat ovat parhaimmillaan pieniä viidakkoja, joissa viihtyvät niin linnut, perhoset kuin sammakotkin. Luonnonmukaisuus on valttia; komposti on kunnossa eikä myrkkyjä käytetä. Kerrostalojen ja julkisten rakennusten pihoja voidaan elävöittää kukkakedoilla, omenapuilla ja muilla hyötykasveilla. Nurmikot ovat tallausta kestäviä perinnenurmikoita. Lapsille jätetään leikkipöheikköjä. Piha yhdistää ison talon asukkaita: pihatalkoilla vaalitaan omaa lähiympäristöä.
Taajamien joet ja purot on usein pilattu perkaamalla ja rakentamalla. Ne voidaan kuitenkin elvyttää elinvoimaisiksi, vaikkapa talkoilla. Puuston ja ruohikon muodostama suojavyöhyke estää ravinteiden valumista veteen sekä rikastuttaa ranta- ja vesiekosysteemiä. Perattuja jokia ja puroja voidaan ennallistaa taimenille kutupaikoiksi.Virkistysreitit opastauluineen houkuttelevat ihmisiä tutustumaan rantaluontoon ja tukemaan sen suojelua.
Maankäytön suunnittelulla vaikutetaan keskeisesti taajamien luontoon. Usein suunnitelmia toteutettaessa arvokkaita elinympäristöjä tuhotaan ja pirstotaan. Viheralueet, lähimetsät, kosteikot ja joutomaat nähdään vain rakentamisen varamaina. Liian tiivis ja tehokas rakentaminen yksipuolistaa taajamaympäristöä, köyhdyttää luontoa ja tekee ympäristöstä epäviihtyisän.
Taajamaympäristön suunnittelussa on annettava täysi arvo luonnon monimuotoisuuden suojelulle. Kunnan luontoselvitykset on koottava yhteen suunnittelun pohjaksi. Kansalaiset ja järjestöt voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi lähiluontomme muovautuu. On vaadittava osallistuvaa suunnittelua, jossa asukas- ja luonnonsuojelujärjestöjen näkemykset otetaan painokkaasti huomioon.