LAIT MUUTTUNEET - MUUTTUUKO KÄYTÄNTÖ?

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JÄSENLEHTI LUONNONSUOJELIJA 6/ 1997

 

 

Lainsäädäntöön on viime vuosina tehty useita kestävään kehitykseen ja ympäristöön liittyviä muutoksia. Lisäksi monet kunnat mainostavat luontoa vahvuustekijänään, mikä ei tosin käytännössä aina näy. Tähän ristiriitaan voi sopivissa tilanteissa, esimerkiksi kaavamuistutuksissa, kiinnittää huomiota.

Ympäristövaikutusten arviointilain tullessa voimaan 1994 myös rakennuslakiin tuli muutos: kaikessa kaavoituksessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä ympäristövaikutukset. Selvityksen tulisi olla perusteellisempaa kuin luontoselvitysten listaaminen peräjälkeen, ja monissa kunnissa tässä on parantamisen varaa. Hyvässä suunnittelussa myös eri ryhmien olisi päästävä osallistumaan arviointiin.

Myös uusi luonnonsuojelulaki toi muutoksia rakennuslakiin. Vuoden alusta on kaikessa kaavoituksessa edistettävä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä. Kaavalla on myös edistettävä luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien säilymistä. Rannoille ei poikkeuksia lukuunottamatta enää saa rakentaa ilman kaavaa ja suojeluohjelmat sekä maisema-aluepäätökset on otettava kaavoituksessa huomioon. Luonnonsuojeluliitto julkaisee syksyllä omat käytännönläheiset oppaat luonnonsuojelulaista ja metsälaista.

Kesästä 1995 hallitusmuodon mukaisesti julkisen vallan on "pyrittävä" turvaamaan kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Periaatetta voi peräänkuuluttaa esimerkiksi kuntien (eli kuntalaisten!) omistamilla, erityisesti virkistyskäytöön varatuilla luonnon- ja viheralueilla. Kannattaa kysyä, onko kunnalla kokonaissuunnittelua alueiden kohtalosta ja kohtelusta, ja keitä kuullaan tavoitteita asetettaessa.

Rakennuslain ns. kokonaisuudistusta laativan toimikunnan on määrä jättää ehdotuksensa vuoden loppuun mennessä. Valmistelussa on korostettu kaavoituksen alkuvaiheen osallistumista. Esillä on ollut ajatus, että kaavoitushankkeissa laadittaisiin osallistumis- ja arviointiohjelma, jossa muun muassa määritellään osallistumiseen oikeutetut tahot.

 

Lainsäädännön muutokset ovat askel kohti ympäristön huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Käytännöt muuttuvat hitaasti, ja uusien periaatteiden perääminen sopivissa tilanteissa edistää muutosta.

 

ANNA PARKKARI


[Artikkelisivulle]

[Etusivulle]