KEVÄÄN LÄHILUONTOILLAT KOKOSIVAT 65 YHDISTYSTÄ

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JÄSENLEHTI LUONNONSUOJELIJA 6/ 1997

Vettätippuviä räystäitä maaliskuisella Rovaniemellä, ehdotus sammakkojen alikulkukäytävistä huhtikuisessa Mikkelissä ja alkuillan kosteikkoretki toukokuisella Riihimäellä... Maalis­toukokuussa liiton lähiluontosihteeri kiersi maata luonnonsuojelupiirien vieraana paikallisyhdistyksille suunnatuissa lähiluontoilloissa. Viiteentoista tilaisuuteen osallistui yhteensä lähes 200 kiinnostunutta 65 yhdistyksestä.

Lähiluontoprojektilla tahdotaan tuoda esille monimuotoisuutta ihan tavallisilla luonnon alueilla ja viheralueilla: taajamametsissä, puistoissa, palstaviljelmillä, joutomailla, hautausmailla, pihoilla, liikenteen suojavyöhykkeillä, urheilualueilla, jopa viljelyalueilla - tarvittaessa myös luonnonsuojelualueilla tai luonnonsuojelulain ja metsälain mukaisilla avainbiotoopeilla.

Lähiluontoa voi vaalia eri tavoin omasta pihasta alkaen. Yhdistykset voivat tarjota kuntalaisille luontoelämyksiä retkillä ja tuoda kunnan luonnon eri puolia esille julkisuudessa. Ne voivat synnyttää arvokeskustelua siitä, miten kunnan omistamia maita kohdellaan, vaatia osallistuvaa suunnittelua, ottaa kantaa maankäytön suunnitteluun ja tehdä kunnallisaloitteita.

Kunkin yhdistyksen lähiluonnon ja siihen liittyvät tapahtumat määrittelee kukin yhdistys itse. Monin paikoin aihepiiri on jo vanhastaan läheinen.

Lähiluontotilaisuuksissa nousivat vahvasti esille luontopolkujen, luontokerhojen ja retkien perinteet ja tärkeys. Todella arkiseen luontoon uppoudutaan esimerkiksi Turun kaupunkikasvi- ja -linturetkillä, Imatran kaupunkilinturetkellä ja Lappeenrannan linnoituksen iltakävelyllä. Viime kesänä Mikkelissä taas tarjottiin elämyksiä 200 osallistujalle pari kilometriä keskustasta loimunneilla erätulilla.

Rovaniemellä suunniteltiin kuntalaisten yhteistä onkimatokompostia. Kotkassa on julistettu kisa parhaasta luonnonmukaisesta pihasta - voittajat paljastetaan elokuussa. Satakunnassa taas mietittiin pikkuisten lähikallioiden ja esimerkiksi kartanoiden lähistöjen kulttuurialueiden säilyttämistä.

Maaseudulla puhuttivat tienpientareiden niiton ajoitus, lähimetsien rojut, pihojen kova kohtelu ja ketotalkoot. Seinäjoella ideoitiin valokuvanäyttelyä lähimetsien keväisistä romuista ja kerrottiin "voikukkavainoista". Ainakin Kajaanissa ja Mikkelissä mietittiin, miten eläinten vaikeuksia ylittää suuria teitä voitaisiin helpottaa, miten rautatieasemien ympäristöjä vaalia ja hautausmailla suosittaisiin luonnonkasveja.

Saarijärven kunnantalon vieressä oli ikävä esimerkki luonnonpuistikon raivaamisesta "oikeaksi puistoksi", jossa suvaittiin vain kaksi kasvillisuuskerrosta. Saarijärvellä on tehty antoisaa yhteistyötä koulun ja museon viereisten niittyjen hyväksi. Suonenjoella oli juuri kaadettu kevyen liikenteen väylän varrelta hyväkuntoiset koivut ja aiottiin istuttaa uudet lyhytnäköisesti sähkölinjan alle.

Keski-Suomen piirin Lähiluonnon kultturiperinne -seminaarissa toukokuussa selviteltiin tietolähteitä ja menelmiä perinteen selvittämiseen. Menetelmistä on tekeillä kirjallinen kooste.

Osallistuva

suunnittelu tulossa

Kaikissa tilaisuuksissa tuli esille jokin hanke, jonka suunnitteluun luonnonsuojeluyhdistys tai -piiri oli tavalla tai toisella osallistunut tai ottanut kantaa. Oltiin osallistuttu kunnan virkistysalueen tai retkireitistön suunnitteluun, erilaisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointiin, taajamametsien tai yksittäisten alueiden suunnitteluun tai toimenpiteiden kommentointiin, paikallisagendaryhmiin, metsähallituksen alue-ekologiseen suunnitteluun tai kommentoitu rantakaavoitusta ja erilaisia muita maankäytön suunnitteluhankkeita.

Kokemukset vaihtelivat hyvästä yhteistyöstä turhautumiseen. Toistaiseksi viranomaisten järjestelyissä osallistumiseksi on saatettu lukea myös pelkkä tiedottaminen, jossa viesti kulkee vain yhteen suuntaan ilman vuorovaikutusta. Turhauttavaksi koettiin myös, jos kommentit eivät vaikuttaneet lopputulokseen mitenkään.

Sirpaleisten kaavapäätösten teko ilman kokonaistarkastelua ja esimerkiksi Tampereen kovat kasvuennusteet rakentamissuunnitelmineen herättivät kritiikkiä.

Paikallisagendojen eli paikallisten kestävän kehityksen ohjelmien laadinta on hyvin eri vaiheessa eri puolilla maata. Lähiympäristön kohteluun ja suunnitteluun liittyviä asioita voi ehdottaa otettavaksi tekeillä olevaan ohjelmaan mukaan. Esimerkiksi Oulussa luonnonsuojeluyhdistys järjesti erillisen lähiluontotilaisuuden agendaa vetäville virkamiehille. Osallistuva suunnittelu on kehittyvää kulttuuria, joten on hyvä antaa palautetta myös suunnittelun järjestämisestä. Toisinaan on paikallaan vaatia osallistumismahdollisuuksi ylipäänsä.

Yhteistyö esimerkiksi kotiseutu- ja kaupunginosayhdistysten ja Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) paikallisjärjestöjen kanssa oli paikoin tuttua. Esimerkiksi Liperissä on järjestetty lastentapahtuma yhdessä paikallisen MLL:n kanssa, ja Lappeenrannassa oli haastettu omakotiyhdistys linnunpönttötalkoisiin.

ANNA PARKKARI

lähiluontosihteeri (1997-98)

[Artikkelisivulle]

[Etusivulle]