Kaupunki- ja taajamien luonnon kirjoon kuuluu erilaisia ympäristötyyppejä lähes luonnontilaisista voimakkaasti ihmisen muokkaamiin. Samat luonnon kiertokulut toimivat niin rakennetun alueen luonnossa kuin sen ulkopuolellakin: tervapääsky on tervapääsky salomailla ja kaupungissa, syksyn lehdet kellastuvat joka paikassa ja piisamit lisäätyvät myös taajaman järvellä.
Esimerkiksi Kivikaupungin kasviretket Turussa, Vanhan Rauman kasvistosta kertovat esitteet ja Imatran keskustasta lähtevät linturetket tuovat oivalla tavalla esille koko ajan läsnä olevaa luontoa.
Taajama- ja kaupunkiluonnon erityisiä, vain niille tyypillisiä elinympäristöjä ei ole Suomessa kattavasti tutkittu. Taajamaluonnon arvokkaita pienbiotooppejakaan ei ole valtakunnallisesti arvotettu. Niitä voisivat olla muun muassa metsänlaiteiden pensaikot ja tiheiköt, rikkaruohostot, ojien ja puron varret, pienvedet, kosteikot, rannat, katajikot, lehdot, vanhat metsät, metsäpaloalueet, niityt, kallioalueet, sataman, pappilan tai vanhan puukaupungin ympäristöt.
Lähiluonnon riittävästä pinta-alasta on mahdotonta antaa valtakunnallista ohjetta. Lähtökohdaksi on otettava kunkin paikkakunnan olot. Paikallisen luontotiedon haltuunotto on avain hyvään suunnitteluun. Sitä edistäisi luontoasiantuntemuksen saaminen jokaiseen kaavatyöryhmään.
Biologisen luontotiedon lisäksi tarvitaan tietoja kunnan opetuskohteista, alueiden virkistyskäytöstä ja kulttuuriarvoista. Lapset ovat ammattilaisia lähiympäristön käyttäjinä: harva aikuinen tuntee kaikki kulmakunnan metsälaikut, parkkipaikan pusikot ja kivenlohkareet.
Lähiympäristössä luodaan ympäristösuhteen perusta. Kuntien tulisi suhtautua vakavasti ja pitkäjänteisesti eri käyttäjäryhmiin liittyvän luontiedon hankkimiseen, käyttämiseen ja ylläpitoon.
Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen vaikutuksia pitää aina arvioida myös lähiluonnon kannalta. Tiivistämisen ei itsessään pitäisi olla tavoite, vaan sillä tulisi vähentää energian ja muiden luonnonvarojen kulutusta sekä liikenteen haittoja, säästää kasvullisen maan käyttöä rakentamiseen ja tulea kaupungin toimivuutta. Jos tiivistäminen vähentää lähiluontoa ja asuinalueen viihtyisyyttä, saattaa se esimerkiksi lisätä vapaa-ajan yksityisautoilu tai varakkaiden muutto väljemmille alueille.
Lähiluonto innoittaa entistä useammin paikallisia luonnonsuojeluyhdistyksiä olipa sitten kyse elämyksellisestä lähiretkestä tai kaavamuistutuksesta. Uudistuva rakennuslaki tuo uusia paineita paikallisyhdistyksille: kuntia on kannustettava ja patistettava tekemään ympäristö- ja lähiluontotietoisia päätöksiä.
Luonnonsuojeluliiton kaksivuotinen lähiluontoprojekti loppuu vuoden vaihteessa,vaalimistyö ja lähiluonnosta nauttiminen jatkuvat. Työtä tukee luonnonsuojeluliiton uusi lähiluonto-ohjelma.
Ohjelma korostaa lähiluonnon arvoa useimpien suomalaisten elinympäristönä ja jäsentää lähiluonnon vaalimisen keinoja niin ympäristöohjelmia tehtäessä kuin maankäytön ja viheralueita suunniteltaessa. Mukana on esityksiä muun muassa valtakunnallisiin yhdyskuntarakenteen tavoitteisiin ja kansalliseen biologisen monimuotoisuuden toimintaohjelmaan. Asukkailla on mahdollisuus käyttää kunnallista aloiteoikeutta ja edistää lähipiirinsä luonnon monimuotoisuuden ymmärrystä. Takapihadiversiteetti on asukkaiden varassa.
Lähiluonnon vaalimisen tavoitteena on yhtenäinen, elinvoimainen, riitävä ja elämyksellinen lähiluonto. Siihen kuuluvat sekä luonto biologisine ominaisuuksineen että opetuskohteet ja virkistyskäyttö, siis ihmisen suhde ympäristöönsä.
Viheralueluokitukset kertovat alueen käyttöpaineesta tai hoitotavasta, eivät paljoakaan alueen luonnonoloista tai luonnon monimuotoisuudesta. Viheralue on harvoin synonyymi taajamaluonnolle. Viheralue-termiä määriteltäessä näkökulmana on usein alueen hoitaminen, muokkaaminen ja muuttaminen. Taajamaluonnosta puhuttaessa lähtökohtana ovat alueen biologiset ominaisuudet riippumatta esimerkiksi kauneusarvoista tai ihmisen muutoshaluista.
Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollinen voimaantulo luo uusia haasteita kunnille ja järjestöille. Lakiehdotuksessa on muun muassa säädös osallistumis- ja arviointiohjelmasta. On yhä tärkeämpää, että yhdistykset ovat mukana keskustelussa ja suunnittelussa heti alusta asti.
Esimerkiksi Helsingin taajamametsien vuorovaikutteisessa suunnittelussa on huomattu, miten paljon uutta luonnonsuojeluyhdistuksen edustajat voivat tuoda keskusteluun alueellisessa suunnitteluryhmässä. Tällä on erityisen suuri merkitys, jos suunnittelua vetää alueen hoidosta pitkään vastannut taho.
Kokkolassa luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys järjesti retken keskustan viereisen Pikiruukin ja Vanhan Sataman Lahden alueelle, jonka käytöstä ei ole vielä sovittu Asekoulu muutetua pois. alueen tulevaa käyttöä ei vielä ole lyöty lukkoon. Retkelle kutsuttiin kaupunkilaisten lisäksi asianomaiset arkkitehdit, kehitysjohtaja, puutarhuri ja ympäristösihteeri. Pikiruukissa on muun muassa rehevä rantalehto, Krimin sodan aikaisia maavallituksia ja luontokoulu on käyttänyt aluetta opetuksessa. Yhdistys halusi nostaa alueen arvoja esille ennen suunnitelmien ja lopullisten päätösten tekoa.
Paikallistasolla on tärkeää viestiä yleisesti hallitun hoitamattomuuden rikkauksista. Tehokasta hoitoa ja pensaskerroksen raivausta puolustellaan liian usein asukkaiden toiveilla. Lintutiheikköjä ja muita villejä laikkuja puoltavat puheenvuorot on myös syytä saattaa julkiseen keskusteluun.
Monien luonnonsuojeluyhdistysten järjestämät puiston, keskustan, kivikaupungin, taajamakeskustan, puutaloalueen, painolastikentän kasvi-, lintu-, lepakko- ja muut retket tuovat oivalla tavalla esiin lähiluonnon arvoja joutomaat, pientareet, unohtuneet nurkkaukset kuhisevat elämää.
Luonnonsuojeluyhdistykset ovat tehneet esimerkiksi Forssan Salmistonmäestä ja Riihimäen kosteikkopuistosta kunnan tuella materiaalia kouluille. Kirjallinen ja kuvallinen materiaali auttaa ennakkoon tutustumaan aihepiiriin ja paikkaan.
Lähiluonnon vaaliminen tuo iloa sekä nykyasukkaille että tuleville sukupolville. Kunnallisvaalien lähestyessä, kunnan ympäristöohjelma- tai agedendatyössä ja maankäyttö- ja rakennuslain mahdollisesti astuessa voimaan on hyviä mahdollisuuksia tuoda lähiluonnon arvokkuutta esille.
Anna Parkkari
lähiluontosihteeri
Ohessa poimintoja lähiluonto-ohjelman monista toimenpide-ehdotuksista. Ohjelma on luettavissa luonnonsuojeluliiton kotisivulla, yksittäiskappaleita ja tiivistelmää saa veloituksetta luonnonsuojeluliitosta.
- Joka kuntaan valitaan näyteikkunaksi lähiluonnon monimuotoisuuteen yksi tai useita, helposti saavutettavia, luonnontilaisia, luontiasesti muuttuvia alueita: metsä, niitty, suo, pienvesi, joutomaatontti tai vanha puutarha.
- Rakennettujen alueiden rakentamattomat rannat säästetään sellaisinaan. Kevyttä kulun ohjausta voidaan tarvittaessa tehdä.
- Viherala ottaa käyttöön vuosittaisen hoitokatsauksen, jossa kerrotaan alueiden hoidon ja toteuttamisen tavoitteet ja merkitys luonnolle pitkällä aikajänteellä, lähiaikojen toimet ja se, miten vihersuunnitteluun voi vaikuttaa.
- Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja Suomen Kuntaliitto ottavat tarmokkaasti haltuun lähiluontotietoisen kehittäjän ja opastajan rooliin. Eväitä tarvitaan kunnan luontotiedon hankkimiseen ja käyttämiseen, opetus- ja virkistyskohteiden inventoimiseen, virallisten viherkaavojen tekoon, rakennusvalvonnan koulutukseen, osallistuvan suunnittelun kehittämiseen ja mahdollisen maankäyttö- ja rakennuslain lähiluontotietoiseen soveltamiseen.
Luonto-opetus voi tapahtua vain ulkona luonnossa. Kokkolassa yleistynyt ympäristökasvatus on tuonut esille luonto-opetukseen liittyvän ongelman: päiväkotien ja koulujen lähiopetuskohteiden haavoittuvuuden.
Muutama vuosi sitten Kokkolanseudun Luonnon puheenjohtaja teki kaupungille selvityksen yläasteiden ja lukioiden käyttämistä biologian ja maantiedon maasto-opetuskohteista. Kokemuksen pohjalta lähdettiin kartoittamaan vielä nuorempien oppilaiden opetuskohteita: puistojen villiintyneitä nurkkauksia, rakentamattomia tontteja, lähimetsiä, niittyjä, luonnonrantoja, puroja. Tarkoituksena on kartoittaa kohteet ja saattaa tieto kunnan suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta vastaavien käyttöön.
Päiväkodeilta, ala-asteilta ja erityiskouluilta on kerätty tiedot käytetyistä kohteista, ja tietoja saatiin yli sadasta laikusta. Ympäristöosasto päivittää tietoja, tekee raportin ja karttatiedoston kaikkien kaupungin osastojen käyttöön. Näin puisto-osaston, metsä-osaston, sähkölaitoksen, vesilaitoksen, liikenneosaston ja kaavoituspuolen suunnittelijan käytössä on tieto pienialaisistakin lasten keitaista.
Yhteenveto palvelee myös päiväkoteja ja kouluja tehdäänkö löytöretki naapurikoulun nimeämälle metsälaikulle? Tiedoista on jo ollut hyötyä maankäytön suunnittelussa: Kallisen opetusmetsän viereisen urheilukentän laajennusta muokattiin niin, että metsä säilyi, puroa ei oikaistu viivasuoraksi, vesiaiheen tutkimista varten olevat portaat ja sillat säilyivät ja jalkapallokenttienkin määrä pysyi samana. Toisaalta tietokatkos uuden henkilön astuessa remmiin metsäosastolla kostautui arvokkaan lintulehdon aluskasvillisuuden äkillisenä raivauksena. Tieto opetuskohteesta ei tavoittanut yhtä keskeistä toimijaa.
Lisätietoja: suunnittelija Juhani Hannila, Kokkolan kaupunki, p. 06-8289 307.
Oulun luonnonsuojeluyhdistys vaatii, että kaupungin on selkeillä kaavapäätöksillä sitouduttava säilyttämään sovitut viherverkoston alueet luonnon monimuotoisuuden varjelun, virkistyksen ja vapaa-ajan käytössä. Tuore suunnitelma Oulun kaupunkiseudun virkistys- ja vapaa-ajan alueista on keskeinen osa yleiskaavan laadintaa.
Yhdistys arvostaa suunnitelmassa tehtyä nykytilan kartoitustyötä, mutta peräänkuuluttaa puuttuvaa luonnon monimuotoisuuden ylläpitotavoitetta. Yhdistys painottaa asukkaiden jokapäiväisessä käytössä olevan viherverkoston ensisijaisuutta ja sen soveltuvuutta myös matkailun käyttöön. Turisti ei kaipaa erikoisuuksia ja erillisyyttä vaan paikallisväriä.
Yhdistys korostaa maankohoamisrannikon ja sen luontaisen muutoksen kansainvälistä erikoisuutta sekä jokisuiston ja -varren arvoa lähiluontona. Ajan hermolla on myös rakennuslain uudistukseen liittyvä ehdotus: "Oulujokivarsi ja suisto saarineen...muodostavat sellaisen alueen, johon on mahdollista vielä perustaa kansallinen kaupunkipuisto. Kaupunkipuistosta päättäminen on ajankohtaista".
Lisätietoja: aluepäällikkö Merja Ylönen p. 08-378 443. Lausunto on luettavissa liiton kotisivulla.