Kestämättömät tuotanto- ja kulutustavat erityisesti teollisuusmaissa
ovat pääasiallinen syy siihen, että ympäristöongelmista on tullut
maapallonlaajuisia. Teollisuusmaiden on siksi otettava johtava rooli kestävien
kulutustapojen luomisessa. Tähän on päädytty YK:n ympäristöä
ja kehitystä koskevassa toimintaohjelmassa, jonka myös Suomi on allekirjoittanut.
Noin viidennes ihmisistä, teollisuusmaiden väestö, kuluttaa neljä viidennestä
maapallon luonnonvaroista (kuviossa pylväts A). Jos kulutus kehitysmaissa nostettaisiin
teollistuneiden maiden tasolle, kuluisi luonnonvaroja nelinkertaisesti nykyiseen verrattuna (B).
Kun vielä otetaan huomioon väestön ennakoitu kasvu 10 miljardiin 50 vuodessa,
nousisi kulutus kahdeksankertaisksi (C).
Lisääntyvät ympäristöongelmat kertovat, että jo nyt kulutus ylittää maapallon kantokyvyn. Kestävän luonnonvarojen kulutustason on arveltu olevan noin puolet nykyisestä.
Pyrittäessä kulutuksen oikeudenmukaiseen jakoon tulisi teollisuusmaiden alentaa luonnonvarojen kulutustaan alle kymmenesosaan nykyisestä (D).
Tämä on mahdollista:
-parantamalla luonnonvarojen käytön ekotehokkuutta kymmenkertaiseksi ja
-korostamalla kohtuutta jatkuvan kasvun sijaan.
Teollisuusmaissa asuvat 20 % maapallon ihmisistä kuluttavat 80 % luonnonvaroista. Kestävä kehitys edellyttää kulutusmahdollisuuksien tasaamista, mikä uhkaa kasvattaa luonnonvarojen kulutuksen moninkertaiseksi. Arvion mukaan luonnonvarojen kestävä kulutustaso olisi noin puolet nykyisestä. Jos kulutusmahdollisuudet jaetaan tällöin tasan, teollisuusmaissa tarvitaan kulutuksen vähennystä noin kymmenesosaan nykyisestä
Maapallolla ei milloinkaan ole ollut niin paljon ihmisiä kuin nyt, ja väkiluku kasvaa edelleen. Korkean elintason maissa, joihin Suomi kuuluu, ei ole koskaan kulutettu yhtä paljon kuin nykyään, eikä kulutus ole koskaan lisääntynyt yhtä nopeasti kuin nykyään. Luonnon-varojen käyttöpaineet lisääntyvät väestönkasvun, talouden kasvun sekä yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisen kehityksen tavoittelun vuoksi.
Vuosien 1970 ja 1991 välillä materiaalien kokonaiskulutus maailmassa kasvoi 38 %, ja on vajaat 8 miljardia tonnia. Vain noin 20 % ihmisistä asuu teollisuusmaissa, mutta he kuluttavat 86 % kaikesta alumiinista, 81 % paperista, 80 % raudasta ja teräksestä ja 76 % puutavarasta. (Young & Sachs 1995)
Pitkälle teollistuneiden maiden hyvinvoinnin tuottamiseen kulutetaan suoraan tai piilovirtoina 45 - 85 tonnia luonnonvaroja henkeä kohti vuodessa. Havainnollistaen on arvioitu, että määrä vastaa 300 kauppakassillista luonnonvaroja viikossa henkeä kohden. (Adriaanse ym. 1997). VATT:in mukaan materiaalien kulutus Suomessa kasvoi kaikkiaan noin 30 %, ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö 40 % vuosina 1980 - 1990 (Laine 1994).
Vuoden 1995 alussa maailman väkiluku oli noin 5,7 miljardia. Väestö kasvaa noin 90 miljoonalla vuodessa. Vuosittaisen väestönkasvun arvellaan pysyvän nykyisellään vuoteen 2015 asti, minkä jälkeen kasvu saattaa alkaa vähentyä. YK:n keskiennusteen mukaan maailman väkiluku on 9,8 miljardia vuonna 2050. (Väestöliitto 1995).
Rion julistuksen mukaan kestävän kehityksen prosessissa sitoudutaan vähentämään köyhyyttä, mikä edellyttää hyvinvoinnin lisäämistä kehitysmaissa. Tämä on oleellista paitsi oikeudenmukaisuussyistä, myös kehitysmaiden sitouttamiseksi kestävän kehityksen tavoitteisiin. Jos resurssien kulutus kehitysmaissa nostettaisiin teollisuusmaiden tasolle, maapallon luonnonvarojen kulutus nelinkertaistuisi. Yhdessä väestönkasvun kanssa kulutus nousisi kahdeksankertaiseksi 50 vuodessa. Talouskasvun vaikutusta ei tässä ole huomioitu. On hyvä huomata, että jos luonnonvarojen käyttö jakaantuu samoin kuin nykyisin, kehitysmaiden väestönkasvun merkitys kokonaiskulutukseen on melko pieni. Ongelma on nimenomaan teollisuusmaiden kulutustavoissa.
Nykyistäkään kulutustasoa ei voi pitää ekologisesti kestävänä. Päähuolenaiheena ovat kulutuksen aiheuttamat muutokset, kuten uusiutuvien luonnonvarojen taantuminen (erityisesti maatalousmaa), lajien häviäminen kiihtyvällä vauhdilla sekä päästöjen ja jätteiden kertyminen ympäristöön aiheuttaen ympäristö- ja terveyshaittoja sekä erilaisia riskejä.
Erityisesti ilmastonmuutostutkimusten perusteella on arvioitu, että luonnonvarojen kulutusta tulisi globaalisti vähentää noin puoleen. Jos kulutusmahdollisuudet tällöin tasattaisiin, tulisi teollisuusmaiden luonnonvarojen käyttöä vähentää alle kymmenekseen nykyisestä.