Talouden kasvun oletetaan jatkuvasti lisäävän hyvinvointia. Taloudellisen
toiminnan mittari, bruttokansantuote, ei kuitenkaan mittaa lainkaan tai mittaa vain
puutteellisesti luonnon tarjoamia hyödykkeitä ja palveluja, joiden varassa
kaikki muu lepää. Monet toiminnot, jotka saastuttavat tai ehdyttävät
luonnon pääomaa, kasvattavat BKT:tä.
Muitakin hyvinvoinnin mittareita on kehitetty. Yksi näistä on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari (ISEW). Siihen on laskettu mukaan esimerkiksi julkiset terveysmenot, auto-onnettomuudet, vesien ja ilman saastumisen sekä meluhaittojen aiheuttamat kustannukset ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö. ISEW:in mukaan esimerkiksi Ison-Britannian hyvinvointi on 80-luvun alusta lähtien ollut laskusuunnassa.
Kestävä talous edellyttää hyvinvoinnin uudelleenarviointia. Mitä
oikeastaan arvostamme ja tarvitsemme? Saavutammeko tämän paremmin jatkuvaan
kasvuun vai kohtuuteen pyrkimällä?
Monet antoisimmista ja hauskimmista asioista eivät kuluta ympäristöä.
Ystävien tapaaminen, laiskottelu, urheilu, ulkoilu, taiteilu ja tieteily, väittely,
nautiskelu... kaikkea tätä voi harrastaa kuluttamatta juurikaan luonnonvaroja.
Jos tuotanto jatkuvasti kasvaa, se kumoaa ekotehokkuuden ympäristöhyödyt.
Siksi rinnalle tarvitaan kohtuutta: meidän rikkaissa maissa on tyydyttävä
vähempään kuin mihin vain itseämme ajatellen pystyisimme.