Luonnonvaroja voidaan säästää ekotehokkuuden avulla tuottamalla vähemmästä materiaalista ja energiasta enemmän palveluja. Ekotehokkuuden mahdollisuuksista ollaan kiinnostuneita monin tahoin: OECD on tutkinut aihetta, EU on tehnyt YK:ssa ekotehokkuusaloitteen, ja Suomessakin KTM on tehnyt asiasta raportin.
Ekotehokkuutta voidaan lisätä mm. seuraavilla tavoilla
- tuotantoprosesseihin vaikuttaminen
- tuotteiden keventäminen, tuotteiden monikäyttöisyys
- tuotteiden kuljetusmatkojen lyhentäminen
- tuotteiden pitkäikäisyys ja sitä edistävä palvelutarjonta (huolto-,
korjaus-, päivityspalvelut)
- tuotteiden yhteiskäyttö ja siihen liittyvä palvelutarjonta (vuokraus, lainaus,
liisaus, yhteisomistus esimerkiksi taloyhtiön, osuuskunnan tai yhdistyksen kautta)
- tuotteita korvaava muu palvelutarjonta
- toimintatapojen kehittäminen
YK:n kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) 5. istunnossa vuonna 1997 Euroopan Unioni esitti aloitteen ekotehokkuudesta. Aloitteessa todetaan, että kestävän kehityksen keskeinen haaste on tosiasiassa, että toisaalta on lisääntyvä tarve tuotteille ja palveluille, ja toisaalta nykyisten tuotanto- ja kulutustapojen laajentuminen aiheuttaisi epähyväksyttävän resurssien taantumisen ja jätteen synnyn ja saastumisen tason. Jos nykytrendien sallitaan jatkua, tulevat sukupolvet kohtaavat massiivisen sosiaalisen ja poliittisen hajaannuksen.
Aloitteen mukaan tarvitaan kiireesti teknologisia ja poliittisia uudistuksia, elämäntapojen muutosta ja uusia hyvinvointikäsityksiä erityisesti teollisuusmaissa. Kestävän kulutuksen ja tuotannon tavoitteesta täytyy tehdä operatiivisempi, konkreettisempi ja toimintaorientoituneempi. Teknologian osalta on välttämätöntä nostaa resurssien tuottavuutta vähentäen samalla ympäristöpaineita. Tämä tarkoittaa enemmän tekemistä vähemmästä resurssi- ja energiapanoksesta. Yhtä tärkeitä ovat muutokset elämäntavoissa ja järjestelmissä. EU:kin viittaa tutkimuksiin, jotka osoittavat, että välttämättömien muutosten suuruusluokka, joka tulisi saavuttaa ensi vuosisadan puolivälissä, on karkeasti arvioiden kymmenkertainen nousu luonnonvaratuottavuudessa. Välitavoitteena noin nelinkertainen luonnonvaratuottavuuden nousu 20-30 vuodessa näyttää olevan saavutettavissa (Ulkoasiainministeriö 1997). Rion seurantakokouksen loppuasiakirjassa todetaan, että kulutus- ja tuotantotapojen muuttamiseksi kestäviksi tulisi mm. edistää ekotehokkuutta.
Myös OECD on perehtynyt ekotehokkuuteen. OECD:n ympäristöministerikokouksen tiedonannossa helmikuussa 1996 todettiin: "Ekotehokkuus on strategia, jonka ministerit näkevät hyvin lupaavana mahdollisuutena teollisuudelle, hallituksille ja kotitalouksille irroittaa saastepäästöt ja luonnovarojen kulutus taloudellisesta toiminnasta. Ministerit kiinnittivät huomiota tutkimuksiin, joissa esitetään, että tehokkuuden parantaminen kymmenkertaiseksi on sekä tarpeellista että saavutettavissa seuraavien 30 vuoden aikana. Ministerit rohkaisivat OECD:tä yhdessä World Business Council for Sustainable Developmentin (WCBSD) ja muiden kanssa arvioimaan ekotehokkuuden mahdollisuuksia tähän tarkoitukseen."
Yksi selitys ekotehokkuuden suosiolle on, että se ei välttämättä edellytä kulutusyhteiskunnan perusajattelun muuttamista. Resurssien käytön tehostaminen on helppo hyväksyä, mutta vähemmälle keskusteluissa on jäänyt se, mitä säästyvillä resursseilla tehdään: käytetäänkö ne teollisuusmaissa uusiin tuotteisiin, lisätäänkö niillä kehitysmaiden kulutusmahdollisuuksia vai jätetäänkö ne kokonaan käyttämättä.
Lähteitä:
- Ekotehokkuus ja factor-ajattelu. Ekotehokkuustyöryhmä. Kauppa- jateollisuusministeriön
työryhmä- ja toimikuntaraportteja 1/1998.
Tuotteen aiheuttamaa ainevirtaa on järkevää verrata sen tarjoaman palvelun määrään.
Tuotteen ekologisen selkärepun paino jaetaan tasan tuotteen tarjoamille palvelusuoritteille. Tällöin saadaan tietää, montako kiloa luonnonvaroja on käytetty yhden palvelusuoritteen tuottamiseksi. Tätä kuvataan uudella mittayksiköllä, MIPS:illä. (MIPS = Material Intensity Per Service unit eli Materiaali-intensiteetti palvelusuoritetta kohden.)
Palvelusuorite voi olla esimerkiksi kulkuvälineiden kohdalla yksi liikuttu kilometri.
MIPS kertoo, paljonko luonnonvaroja kuluu siihen, että päästään
kilometri eteenpäin. Astioiden kohdalla palvelusuorite tarkoittaa yhtä käyttökertaa.
Kestävä tuotanto ja kulutus -hakemistoon